torstai 8. lokakuuta 2015

Minua on muistettu ja minä olen muistanut...

Tänään ennen iltavuoroon lähtöä tuli posti. Kuvan kerkesin napata päivänvalolla... mutta ei sekään onnistunut kunnolla, sain nimittäin välimuistamisen Snyltäni.


Kortti ja Snyni tekemä tiskirätti. Kiitos tästä, piristi päivää saada ylläri postia.

Minulla alkoi tuon otsikon kirjoittamisen jälkeen soida Kim Lönnholmin Minä olen muistanut päässä. Ihmekös tuo, sanat on osittain osuvatkin: Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana suruna sielussain... Olen todella muistanut, lanka oli lohtulankaa itselleni ja sitä työstäessä nykyiseen muotoonsa muistelin rakasta Romppua....


Lanka on Austermann hand-paintedia 100g/420m. Aivan ihanaa lankaa. Tiesin jo ostaessa, että tämä lanka haluaa huiviksi.


Ei mennyt kauaa, kun oli selvää, että tästä tulee Heidi Alanderin suunnittelema nurmilintu Nurmilintu. Olen pitkään tätä suunnitellut tekeväni, mutta mikään lanka ei ole tuntunut juuri tältä.


Puikkoina 4 mm pyöröt. Sen verran poikkesin ohjeesta, että tein vähän lyhyemmän tuosta viimeisestä ainaoikein osiosta ennen viimeistä pitsiä. 


Tähän päätökseen olen erittäin tyytyväinen. Jostain syystä muutama kuva nyt haluaa olla kallellaan, joten älkää piitatko. Painoa huivilla on 89 grammaa. 



Näissä lähikuvissa värit on lähinna oikeaa, vaikka ei vieläkään sitä mitä oikeasti. Harmaalla pohjalla oranssia, joka vaihtelee hennon vaaleasta aavistuksesta oikeen syvän lähes punaisen sävyyn..

Tämän langan tosiaan ostin lohtulangaksi Rompusta luopumisen aikaan. Pari viikkoa se oli hypisteltävänä, kunnes sitten kesäloman aikaan otin langan työstettäväksi. Koska tätä tehdessä myös muistelin paljon Romppua oli selvää, että lankaa vyyhdiltä keräksi en hoitaisi kera apuvälineiden, vaan ihan rehellisesti kerin tämän langan käsin, ei ollut laisinkaan vasten mielistä vaan suoraan sanottuna terapeuttista. Parvekkeella istuskellen rivi silloin toinen tällöin. Tällä ei ollut kiire valmistua vaan tämä tuli hitaasti muistoihin uppoutuen. Viimeiset rivit tuli tehtyä nyt kun Nelli meille muutti. 


Muuten olen saattanut tekemiäni huiveja jaella pois, mutta tämä pysyy kyllä itsellä. Sitä tuskin tarvinnee enempää selitellä.

Nelli on parantunut hyvin nyt antibiooteilla. Tiistaina jo tilanne helpottui niin paljon, että pystyin päästämään eristyksistä pois. Tänään sitten onkin ollut varsinainen virtapommi. Harlin kanssa leikkivät ja jahtasivat vuoron perään toisiaan niin kauan aamupäivällä, että Harli väsyi. Nelli vain olisi jatkanut ja jatkanut, Harli joutui oikein ärähtämään että sai hetken hengähtää. Onneksi ei ainakaan vielä ole Harli ja Miisu oireilleet. Toivottavasti eivät sairastukkaan. Vieläkin kiukuttaa, ettei taudista ilmoitettu. Kun kuitenkin tilanne on se, että ulkoilemaan pääsevät kissat voivat saada tauteja ja en minä siitä olisi suuttunut, vaan ymmärrän sen. Mutta tästä piittaamattomuudesta suutun. Kaikista keljuinta tässä tosiaan on se, että vastasi kuitenkin kuulumisviesteihini ja siltikään ei kertonut ja syynä on ettei kerennyt... kerkesipä vastata kuitenkin. ARGH!!! No, nyt alkaa Nelli olla kunnossa ja meillä on kolme onnellista kissaa, joten ei kannata miettiä enää kun kiukku nousee.

Nelli on myös erittäin innokas "neuloja"....


Ensin aina käymme hetken ajan vääntöä siitä kenen se lanka oikeen on minun vai Nellin. Lopulta kuitenkin yleensä asettuu nukkumaan sohvalla reiteeni kiinni tai kuten tässä kuvassa keittiön tuolilla syliini. Miisu on saanut Nellistä kilpailijan, molemmat kun tahtoo peittoni alle nukkumaan. Arvatkaa vaan onko taas asennoissa hakemista, molemmin puolin kissa peiton alla sekä puoliksi tyynyllä, jossa on Harlin paikka. Miisu nyt ei yleensä ole kovin kauaa öisin, päikkäreillä sitten koko unien ajan. Nelli sen sijaan mönkii peiton alla urakalla. 

Ai niin, vielä yks juttu. Tietääkö joku mikä tämä lintu on?


Viime perjantaina (Valio-myrsky oli silloin) töihin lähtiessä tämä nakotti meidän siivousparvekkeen katolla. Lasin läpitte nappasin sitten kuvan. Oli semmonen varpusen kokonen. Kukaan ei ole tiennyt keneltä olen kysellyt ja täytyy tunnustaa etten ikinä ole itsekkään tämmöistä nähnyt. Todella kaunis ja erikoisen näköinen mielestäni. Joten jos tiedät ja tunnistat, kerrotko kommentissa mikä lintu tämä oikeen on.

Ihanaa loppu viikkoa kaikille.

4 kommenttia:

  1. Ihana muistaminen Snyltäsi. Myös huivi on ihana.
    Enpä osaa sanoa tuosta linnusta mitään, olen niin huono tunnistamaan niitä.
    Hauskaa viikonloppua ja paranemisia Nellille.

    VastaaPoista
  2. Hieno muistaminen.

    Todella kaunis huivi!

    VastaaPoista
  3. Ihana huivi<3 Surutyötä mullakin on moni koru ollut, varsinkin ensimmäiset pari vuotta...
    Söpö tuo Nelli<3
    Ja lintua en tunnista, huono olen niissä..

    VastaaPoista
  4. Hieno! Mää puran surua kaikkiin neuleisiin. En ees muista koska olisin kutonu näin paljon.

    VastaaPoista