lauantai 31. lokakuuta 2015

Paljonko ne kissat painaa?

Kaverukset on punnittu... tai siis kyllähän mä Harlin painon melkein muistin... vähä olis menny metsään ja Nellinki vihdoin onnistuin pienen temppu kimaran jälkeen punnita... Piti pistää lahjakassiin neitonen, että pysy sen verran aloillaan että sain lukemat keittiövaakaan. Laatikossa ei pysyny niin kauaa että olisin kerenny lukeman näkemään. Tuossa kassissa sitte öllötteli tyytyväisenä ja piti ihan ottaa pois.


Tässä kaverukset tänään päikkäreillä. Aika hurjia lukemia te Harlin painoksi veikkasitte. Totuushan on se, että Harli näyttää isommalta mitä on.


Puuttuvan etutassun vuoksi takapää on aikaste lihaksikas ja se aiheuttaa harhan painosta. Harli siis painaa 4,4 kg... itse asiassa on tainnu se vähäkin muu kuin lihas kadota Nellin myötä, kun paino on tullu alaspäin reilun sata grammaa. Lähimmäksi siis päätyi Red Dragon Heidin Hullutuksia-blogista ja osuvastippa tuo pokkari olikin pääasiallinen palkintotoive. Entäs sitten Nelli...


Nellin painoksi tuli 1,77 kg... eli pyöristettynä 1,8 kg. Niissä oli jo veikkaukset hurjasti paljon lähempänä. Lähinnä oli siis kaksi 1,9 vastausta ja tässä otin sitten juniorin avuksi ja häneltä kysyin ykkönen vai kakkonen ja vastaus oli ykkönen, eli ensimmäisenä lähimmän veikkauksen antanut Helinä Helinän koruja-blogista ja hän siis saa pipon.

Onnea voittajille! Helinältä tarvisin osoitetietoja, maili osoite löytyy sivupalkista. Kirjan osalta en tarvitsekkaan yhteydenottoa, koska osoite löytyy ihan valmiiksi.

Kuten kuvasta huomaatte, Nelli tykkäsi kovastikkin kissasukista. Eli ei ole pelkästään minun suosikit.

Minä jatkan esikoisen soiton odottelua koska saan hakea bussilta. Ei ole tullut soittoja koko päivänä, eli ilmeisesti hyvin on pärjännyt ilman äiteetäkin turnausreissulla. Ihanaa illan jatkoa!

Piilotteleva kissi

Sukat valmiina ja näihin sukkiin kietoutuukin useampi Sny kierros. Ja kyllä Nellikin tykkää...


Tässä eilis illalta kuva kun viimeisiä kierroksia tein, kukas muukaan sitä kaverina hurrasi sylissä kuin Nelli.

Jaa niin mitenkäs nämä nyt sitten kietoutuu Sny-kierroksiin... No pääväri tuo pinkki lanka on syksyn 2013 kierrokselta arvalla voitettu porkkanapaketti (täältä postaukseen). Kontrasti lanka sitten tämän vuoden kevään kierrokselta saatua suosikit jaossa teeman paketissa saatua (täältä postaukseen). Ja ohjeen olen laittanut syksyn 2014 kierroksella parilleni ja se on ollut jemmassa jo ennen sitä. Pitkän ajan se otti, että sain itselleni puikoille ja hitsi kun olikin helppoa ja aivan ihanat sukat tuli...



Ohje on Wonderland socks ja ohje on ilmainen Ravelryssa, täällä. Pinkki lanka on siis kirjopirkkaa ja luonnonvalkoinen on Roosa Nauha sukkalankaa, kumpikin siis aloe vera ja jojobaöljy käsiteltyjä lankoja. Ja uskottekos että näistä tuli mun pyhäsukat... ei näitä raaski kuluttaa kengissä. Painoa sukilla on 70 grammaa, pinkkiä jäi tasan 50 grammaa kerään ja luonnonvalkoista 77 grammaa. Eli toisetkin noista sais, mutta pitäis jättää yhdet raidat vähemmälle mikäli pitäisi pinkin päävärinä.




Ja tulipa sitten vihdoin sisäistettyä illuusioneulekin ja tämähän on hyvin helppoa, turhaan panttasin tätä ohjetta ja pelkäsin aloittaa. Mutta äärettömän hankalat nämä on kyllä kuvata...



Puikkoina oli 2 mm ja varpaista varteen tehtiin, tiimalasi kantapäällä. Ja arvatkaas kellä muhii ideoita sitten päässä... heh.

Juniorin kanssa meillä oli hauskaa kun hän mietti miten minä näitä kuvaan ja neuvoi asentoja ja lupasi auttaa ja kun sain jalat kuten piti ja hän alkoi näyttämään mistä ottaa kuvan purskahti nauruun kun eihän kissa siitä kohtaa näkynytkään.




Ainoa hassu kömmähdys sattui siinä, että enhän tajunnut neuloa pääväriraidassa nurjia kantapään jälkeen varren takaosassa. Ei se silti haittaa näistä tuli ihanat!!!!

Meillä on esikoinen turnausreissulla ja äiti on täällä vähän hermostunut, kun on ensimmäinen reissu yksin. Mutta eipä se auta, lapset kasvaa ja pakko niistä on oppia päästämään irti. Ei ainakaan vielä ole puhelin soinut, että olisi ongelmia ollut ja olen varautunut hyppäämään auton rattiin ja ajelemaan sadan kilsan päähän hakemaan lapsen tarvittaessa. Hienosti osasi pakata kaiken tarvittavan mukaan ja helpottaa myös se, että joukkueelle on ihan oikea ruokakin tarjolla niin ei tarvinnut ämpätä puolta jääkaappia reppuun pelikamojen lisäksi vaan vähempi eväsmäärä riittää.

Tänäänhän sitten punnitaan Nellikin illalla, vielä on nelisen tuntia aikaa arvailla Harlin ja Nellin painoa ja voittaa pokkari tai pipo täällä, eli klo 18.00 saakka ehtii mukaan.

Muksaa pyhäinpäivän jatkoa kaikille!

perjantai 30. lokakuuta 2015

Nelli meni sekasin...

Hih, meillä Nelli "sekosi" totaalisesti, kun sain tämän päivän paketin avattua...


Okei, kyllä se Harlikin innostui, "aikuisena" vaan ei ihan niin villiksi hullaantunut mitä Nelli. Otin ja päätin testata Zooplus-verkkokaupan, siitä kun olen kuullut paljon kehuja. Kyllä vaan kannatti, harmillisesti vaan olin aamuvuorossa töissä niin jouduin postista noutamaan... Pate oli käynyt oven takana yrittämässä. Sikäli siis, että paketilla oli painoa 19 kg.


Nelli sai Applaws penturuokaa sekä pentupaketin, johon kuului tuo Royal canin kuivaruoka, lelu, pennun herkkunappeja ja jotain muuta josta hetken päästä....

Miisua varten otin Applaws märkäruokakokeilu pakkauksen kalaversiona...


Neljä eri makuista tonnikala purkkia. Miisu kun ei syö muuta märkäruokaa kuin tonnikalaa ja sekin pitää olla oikeassa muodossa... eli saman näköistä mitä ihmisten tonnikalapurkkien sisältö. Sekä Miisua ja Harlia ajatellen kaksi erilaista Applaws kuivruokapussia. Lisäksi tuolla arvosteluissa paljon kehuja saanutta kissanhiekkaa, merkki oli Tigerina. Tuota hiekkaa ei täältä ainakaan eläinkaupoissa ole ollut. Applaws on minulle tuttu merkki ennestään ja tottakai myös Royal canin, Applaws vaan joskus poistui paikallisen Mustin ja Mirrin valikoimista ja se oli suurta herkkua meillä. Nykyisin sitä saa taas, mutta ei ihan näin laajalla valikoimalla mitä tuolla zooplussalla oli.

Voin kyllä suositella, Niin ja tuossa edellisessä kuvassa tuossa alhaalla tuo pyöreä punainen, lisäsin tuon lelun kun hintaa taisi olla euron verran mukaan. Tuo on kissojen aktivointipallo, herkkuja sisään ja eiku pallo kissoille saavat hetken pyöritellä namut saadakseen. Meillä kun yksi suosikki leikki on namun piilotus, niin nyt saavat ährätä tuon kanssa välistä.

Mutta mistäs se Nelli hullaantui siinä pentupaketissa....


Heti kun sain osat ruuvattua paikalleen oli tutkimassa. Ja tämän raapimapuun kanssa tosiaan meni ihan sekaisin... yritin ottaa kuvia ja kuten näkyy, leikkiä riitti...




Myös tuossa keskimmäisessä kuvassa näkyvä sininen lelu oli aivan ihana... se kuului tähän pentupakettiin. Tämän koko setin tilasin halvemmalla mitä asioin täällä eläinkaupassa yhdellä käynnillä... 50 euroa koko ilo ja tosiaan olis tullu kotiin asti mikäli en olis ollut töissä. Viime viikonloppuna tein tilauksen ja tänään sain, ei hullummin kun Saksasta lähetettiin. Niin tyytyväinen olin tähän, että mietin jo uutta tilausta. Pitää vaan kattoa ensin mitkä noista purkeista menee Miisun kriteereistä lävitse ja suostuu syömään.

Tilannehan on siis se, että minulla kesti aikanaan pitkään löytää Miisulle kelpaavat ruoat. Silloin 18 vuotiaana ei edes tullut mieleen, että mitä syötän kissoille. Muutaman vuoden jälkeen sitten tietoisuuden kasvaessa siirryin näihin eläinkauppojen valikoimiin, syynä oli silloin Romppu, meinasi kuningatar silloin saada virtsakiviä ja silloin siirryttiin kokonaan laaturuokiin. Yllättävä huomio oli silloin, että ei se tule kalliimmaksi loppujen lopuksi. Kerta ostoksen summa ehkä enemmän, mutta sama määrä kestää huomattavasti pidempään mitä marketti ruoissa, ei tule niin paljon ulos turhaa ja siten myös hiekassa säästää ja etenkin kun on löytänyt hyvät merkit useamman kissan kanssa eläessä. Mutta niin se Miisun syöminen. Aluksihan minä kiltisti keitin perunoita Miisulle yhtä kerrallaan... pentu kodissa oli opetettu syömään kotiruokaa, mutta oma järki jo sanoi ettei mausteet ole kissanpennulle hyväksi. Meni aika pitkään että löysin Miisulle kelpaavat märkäruoat, kuivamuonissa ei ole ihan niin kranttu. Meillähän siis pääasiassa syödään kuivaruokaa ja lisukkeena seitä ja lihaa, jonka siis annan meidän ruoista. Kun esimerkiksi alan tehdä makaronilaatikkio siivu jauhelihasta lähtee kissoille. Sydäntä meillä syötiin säännöllisesti jokunen vuosi sitten, mutta sitä ei löydy enää mistään tai sitten sattuu hyvä tuuri että sitä saa. Se leikellään suht isoiksi paloiksi niin tulee hammashuoltokin samalla.

Niin ja onhan mulla tullu itellekkin postia tällä viikolla... mm virkkuukoukkuja ja lankoja. Ylläri pylläri. Mutta  niistäpä ei ole kuvia. Nyt mä lähden heiluttamaan puikkoja, jos vaikka huomenna saisitte ihailla sukkia.

Oikeen ihanaa viikonloppua kaikille! Ja vielä on huomiseen aikaa osallistua edellisen postauksen arvontaan.

Ps. Meinattiin parin työkaverin kanssa töiden jälkeen mennä kauppaan... Jos olette katsoneet siskon petiä tiedätte mikä on Viinapäivä, heh! Ei kuitenkaan menty, mutta kyllä meillä oli hauskaa kun mietittiin että siellä me pompimme yhdessä ja rallatamme: viinapäivä, viinapäivä... Selityksenä meidän huumorillemme... perjantai ja kiireinen viikko takana joten huumorikin huonoa.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Piristetään syksyä arpomalla

On pimeetä ja märkää ja flunssakin yrittää meitin perheeseen päästä riehumaan... pojat valitellu kurkkua ja itelläki tuo karhennellu vähän tässä parina päivänä. Ei kiitos sitä meille!

Niin meillehän kotiutui tän vuoden Extreme runeista neljä kappalesta Juha Vuorisen Maastamuuttajan päiväkirjaa. Joten heitetäänpä tähän palkinnoksi yks niistä. Ja itse kirjan lukeneena voin kertoo, että oli muutes hyvä.


Ja tämähän on sitten juosten kustu Extremerun erikoispainos.

Ja jotta tästä saatas enemmän jännitettävää ja mielenkiintoa niin...



Tässä meitin jytky ja sintti. Nellihän painoi eläinlääkärissä punnittuna 1,3 kg... No juostessa pissittyä kirjaa voi tavotella arvaamalla Harlin painon. Lähimmäs osunu saa siis kirjan (tai pokkarihan se on) ittelleen. Ja siis pystyn tuon jytkyn punnitteen sadan gramman tarkkuudella, eli sen mukaan arvausta montako kiloa ja montako sataa grammaa piälle jytky painaa? Jos oikeeseen osuneita tullee useempi nii sitte arvotaan heitin kesken.

Annetaas vielä sitte tämmöset kuvat avuksi...


Nellin pesä kenkälaatikossa kera vauvapeiton... miltä näyttää Harli samassa pesässä...


Kyllä vain, juuri takajalat mahtuu tuonne kuoppaan. Arvatkaapa naurattiko tämä näky... no ja kyllä.

Sittenhän se Sny paketissa ollut pipo ohje houkutti oikee kunnolla... mutta kun en uskaltanu sitä herkkulankaa tähän ottaa jonsei pipa passaakaan mun piähän, niin otinpa sitte yksinäisen kerän Lanett babyullia (sillä oli joskus tarkoitus muuntua huiviksi toisen värin kanssa, mutta toisesta väristä tuli yksinään huivi) ja puikot käteen...


Nelli kaikessa mukana ja tähänki kerkes tassun kuvaan lätästä... painoa pipalle tuli huimat 28 grammaa. Lanka on siis 100% merinovillaa 50 grammaa/185 metriä.


Puikkoina 2,5 mm ja 3 mm pyöröt. Ohje on nimeltään Claudia ja löytyypi täältä.


Ja kun tämä oli vaan testiversio mallin sopivuudesta mulle, niin tämähän arpastaan kanssa... tämän voipi sitte saada itelleen kun arvaa mitä mahtaa tuo sintti painaa pyhäinpäivänä, eli 31.10, päivänä jona arvonta aika päättyy klo 18.00. Eli punnitten Nellin sillon ja kattotaan mitä paino on sitten. Ja kuten näistäkin kuvista huomaatte on neiti kasvanut.


Ja vielä tuosta päältä kuva. Valitettavasti pipan väri ei ihan toistu oikeen kuvissa, ei oo noin hailu vaan kivan vihree. Muuten pitäsin tän itte, muttei sovi mun ulkovaatteiden väriin ja pojille on liian iso. 


Eli pokkarin voi saada arvaamalla Harlin painon ja pipan arvaamalla Nellin painon (montako kiloa ja montako sataa grammaa), vastaukset kommenttina tähän postaukseen ja aikaa on siis 31.10 klo 18.00 asti ja se alakaatte nyt!

Onnea vaan kaikille tasapuolisesti arvauksiinsa.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Piristystä päivään

Tänään sain lokakuun Sny-paketin. Piristää mieltä ja antaa ehkä voimia tälle viikolle, etenkin lauantaille kun saattelemme miehen rakkaan tädin viimeiselle leposijalle. Muutenkin tämä niitä kurjia viikkoja kun miehen kanssa näemme toisemme nukkumassa... minä aamulla töihin lähtiessä ja hän illalla töistä tullessa.

Kerkesin töistä kotiin kun puhelin kertoi paketin saapuneen, äkkiä hörppäsin kaffeet ja matkaan...


Mamman pikku apuri oli tottakai mukana kuvauksissa. Eikä edes yrittänyt lankoja napsia.


Ja mitä sieltä löytyikään. Kortti terveisineen, kyllä minttutoffeeta on vaikea löytää... minä tilaankin sen yleensä siskoltani joka käy Haaparannasta hakemassa. Mutta nuo pikkupatukat oli kyllä hyviä myös... niin ne hujahti jo. Viime talvena hajosikin heijastin jota laukussa pidin, niin nyt saan taas laukkuun uuden kiinnitettyä.


Apulainen pääsi esittelemään paketin itsetehtyä osuutta, Snyni on neulonut pannan minulle. Tämä tulikin kuin tilauksesta... justiin viime viikolla yks päivä mietin, että pitäs kattella ohje neulottuun pantaan. Onko tähän jossain ohjetta?


Oli mukavan napakkakin. Mulla kun on suhteellisen piän pää nii aina tuntuu pannat olevan liian löysiä.


Juu, kasvot saa taas pysyä piilossa... kun ei jaksa meikata kauheesti niin parempi olla järkyttämättä teitä. Ja voi ihanuus mikä lanka paketista löytyi...


Manos del uruguay silk blend... niin ihanan pehmeetä ja upea väri... joka ei tietenkään kuvissa toistu oikein...


Lisäksi oli pipon ohje,  Kovasti tuo pipo houkuttaa, kivan näkönen... mut en mä tiiä raaskinko mä sitä tästä langasta tehä... mieli kyllä tekis. Se mutta... mun päässä tuntuu kaikki pipot näyttävän tyhmältä ja mitä sitte jos mä tän langan tuhraan pipoon joka näyttää tyhmältä mun päässä... harmittaa. Tästä langasta nimittäin tulee ihan tasan just mulle itelle jotain. Juostessa pipolla ei oo niin väliä, mutta en mä kyllä tästä raaskii juoksupipaa tehä... aivan liian ihana lanka siihen.

Ihanaa viikkoa kaikille ja pysykäähän kuulolla... tässä piristyksen vuoksi on arvontaa suunnitteilla.

torstai 8. lokakuuta 2015

Minua on muistettu ja minä olen muistanut...

Tänään ennen iltavuoroon lähtöä tuli posti. Kuvan kerkesin napata päivänvalolla... mutta ei sekään onnistunut kunnolla, sain nimittäin välimuistamisen Snyltäni.


Kortti ja Snyni tekemä tiskirätti. Kiitos tästä, piristi päivää saada ylläri postia.

Minulla alkoi tuon otsikon kirjoittamisen jälkeen soida Kim Lönnholmin Minä olen muistanut päässä. Ihmekös tuo, sanat on osittain osuvatkin: Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana suruna sielussain... Olen todella muistanut, lanka oli lohtulankaa itselleni ja sitä työstäessä nykyiseen muotoonsa muistelin rakasta Romppua....


Lanka on Austermann hand-paintedia 100g/420m. Aivan ihanaa lankaa. Tiesin jo ostaessa, että tämä lanka haluaa huiviksi.


Ei mennyt kauaa, kun oli selvää, että tästä tulee Heidi Alanderin suunnittelema nurmilintu Nurmilintu. Olen pitkään tätä suunnitellut tekeväni, mutta mikään lanka ei ole tuntunut juuri tältä.


Puikkoina 4 mm pyöröt. Sen verran poikkesin ohjeesta, että tein vähän lyhyemmän tuosta viimeisestä ainaoikein osiosta ennen viimeistä pitsiä. 


Tähän päätökseen olen erittäin tyytyväinen. Jostain syystä muutama kuva nyt haluaa olla kallellaan, joten älkää piitatko. Painoa huivilla on 89 grammaa. 



Näissä lähikuvissa värit on lähinna oikeaa, vaikka ei vieläkään sitä mitä oikeasti. Harmaalla pohjalla oranssia, joka vaihtelee hennon vaaleasta aavistuksesta oikeen syvän lähes punaisen sävyyn..

Tämän langan tosiaan ostin lohtulangaksi Rompusta luopumisen aikaan. Pari viikkoa se oli hypisteltävänä, kunnes sitten kesäloman aikaan otin langan työstettäväksi. Koska tätä tehdessä myös muistelin paljon Romppua oli selvää, että lankaa vyyhdiltä keräksi en hoitaisi kera apuvälineiden, vaan ihan rehellisesti kerin tämän langan käsin, ei ollut laisinkaan vasten mielistä vaan suoraan sanottuna terapeuttista. Parvekkeella istuskellen rivi silloin toinen tällöin. Tällä ei ollut kiire valmistua vaan tämä tuli hitaasti muistoihin uppoutuen. Viimeiset rivit tuli tehtyä nyt kun Nelli meille muutti. 


Muuten olen saattanut tekemiäni huiveja jaella pois, mutta tämä pysyy kyllä itsellä. Sitä tuskin tarvinnee enempää selitellä.

Nelli on parantunut hyvin nyt antibiooteilla. Tiistaina jo tilanne helpottui niin paljon, että pystyin päästämään eristyksistä pois. Tänään sitten onkin ollut varsinainen virtapommi. Harlin kanssa leikkivät ja jahtasivat vuoron perään toisiaan niin kauan aamupäivällä, että Harli väsyi. Nelli vain olisi jatkanut ja jatkanut, Harli joutui oikein ärähtämään että sai hetken hengähtää. Onneksi ei ainakaan vielä ole Harli ja Miisu oireilleet. Toivottavasti eivät sairastukkaan. Vieläkin kiukuttaa, ettei taudista ilmoitettu. Kun kuitenkin tilanne on se, että ulkoilemaan pääsevät kissat voivat saada tauteja ja en minä siitä olisi suuttunut, vaan ymmärrän sen. Mutta tästä piittaamattomuudesta suutun. Kaikista keljuinta tässä tosiaan on se, että vastasi kuitenkin kuulumisviesteihini ja siltikään ei kertonut ja syynä on ettei kerennyt... kerkesipä vastata kuitenkin. ARGH!!! No, nyt alkaa Nelli olla kunnossa ja meillä on kolme onnellista kissaa, joten ei kannata miettiä enää kun kiukku nousee.

Nelli on myös erittäin innokas "neuloja"....


Ensin aina käymme hetken ajan vääntöä siitä kenen se lanka oikeen on minun vai Nellin. Lopulta kuitenkin yleensä asettuu nukkumaan sohvalla reiteeni kiinni tai kuten tässä kuvassa keittiön tuolilla syliini. Miisu on saanut Nellistä kilpailijan, molemmat kun tahtoo peittoni alle nukkumaan. Arvatkaa vaan onko taas asennoissa hakemista, molemmin puolin kissa peiton alla sekä puoliksi tyynyllä, jossa on Harlin paikka. Miisu nyt ei yleensä ole kovin kauaa öisin, päikkäreillä sitten koko unien ajan. Nelli sen sijaan mönkii peiton alla urakalla. 

Ai niin, vielä yks juttu. Tietääkö joku mikä tämä lintu on?


Viime perjantaina (Valio-myrsky oli silloin) töihin lähtiessä tämä nakotti meidän siivousparvekkeen katolla. Lasin läpitte nappasin sitten kuvan. Oli semmonen varpusen kokonen. Kukaan ei ole tiennyt keneltä olen kysellyt ja täytyy tunnustaa etten ikinä ole itsekkään tämmöistä nähnyt. Todella kaunis ja erikoisen näköinen mielestäni. Joten jos tiedät ja tunnistat, kerrotko kommentissa mikä lintu tämä oikeen on.

Ihanaa loppu viikkoa kaikille.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Testattua ja vähän kuulumisia...

... kuulumiset menee osittain negatiiviselle puolelle, mutta niistä sitten lopussa, niin saa jättää lukemati jos siltä tuntuu. Mutta testaukseen... Kuukausi sitten Adelheid huuteli testineulojia Huldan takille, ylhäältä alas neulottavaan versioon. Alkuperäinen Huldahan löytyy Ullasta, täältä. Ja nyt sitten Adelheid oli kirjoittanut ohjeen ylhäältä alas neulottavaan versioon ja useammalle eri langan vahvuudelle. Minähän olin tottakai heti käsipystyssä valmiina neulomaan. Ja kyllä kannatti!


Aivan ihana neuletakki taas ja ollut kovassa käytössä. Kuvia on useampi ja kameran takana oli muuten esikoinen. Vaikka kasvot on tullut jo paljastettua niin esikoinen otti kuvat ilman päätä. Ei haittaa, takkihan tässä pääasia on.


Tässä alemmassa väri lähempänä oikeeta, alko jo hämärtää kun kuvaamassa käytiin. Ja ihanan monikäyttönen on, voi pitää huivineulan avulla kiinni tai avoinna...


Istuu todella hyvin, ainoa vaan, että olisi ehkä kannattanut ottaa vähän isommat puikot hihoihin... kun luupaten tein niin vähän tiukempaa tuli. Eipä se sinänsä haittaa kun sitten kylvetin ja kuivatin niin sai levitettyä hihoja.


Lankana mulla oli Regian 4-fädig 100g/420m) ja sitä kului 324 grammaa. Puikkoina 3 mm pyöröt. 


Tästä tuli aivan ihana kääriytymistakki tai rento takki... kummin vaan haluaa ja on tosiaan ollut kovassa käytössä jo.


Joten syksyn lämpö on taattu! 



Ja sitten vielä lopuksi yksi huono kuva... mutku mä vaan tykkäsin tästä niin kovasti...


Ja sitten niitä kuulumisia...


Meidän murmeli sitten... Annoin  Nellille matokuurin tuossa toissa tiistaina, torstaina meni vatsa pienellä sekaisin ja vilkkuluomet alkoi näkyä. Oletin tämän johtuvan matokuurista ja ruokavalion muutoksesta. Pirteä ja leikkisä oli kuitenkin. Viime maanantaina soittelin meidän eläinlääkäriasemalle, kun aina vaan ripulia ja sieltä vahvistettiin epäilykseni, Uutta madotusta tiistaina ja apteekista ripulilääkettä. Perjantaina sitten aloin epäillä, että ripulista ärtynyt anaalirauhaset kun vähän valui pepusta tavaraa ja vaikutti rauhasten sisällöltä...


Pyyhkeitä siis vähän esiin ja nukkumalustaksi. Uutta soittoa eläinlääkäriin. Ohjeistus yrittää itse tyhjentaa anaalirauhaset ja varaksi aika tälle päivää jossei onnistu. Kuten huomaatte, mamman kärsii neuloakkin... ensin vaan hetki taistellaan kumman se lanka oikeen on, mun vai Nellin, sitten asettuu nukkumaan viereen.


Lauantaina sitten kiusasin pientä kumihanskoilla, huonoilla vaatteilla ja pyyhe vuorella sekä pesuvadilla jossa vettä kanssa. Mutta sitten se muuttuikin, että kakkaa alkoi falskata nukkuessa pitkään samassa paikkaa. Eilen sitten piti ressukka eristää vessaan, kun alkoi tulla reilusti. Onneksi on koko ajan syönyt ja juonut normaalisti. Jopa Miisun meidän erakon tuo sintti on hurmannut ja kunhan on se pieni hajurako nukkuvat vierekkäin.


Eilen sitten jotenkin tuli tunne, että nyt pitää soittaa sinne mistä Nellin hain. Ja voitte uskoa, että suoraan sanottuna V....tti ihan rankasti. Pysyin sentään puhelun ajan asiallisena, että sain tarvittavat tiedot... Ihminen ei vain ollut "kerennyt" ilmoittaa ja oli ajatellut, että kyllä me pennut sieltä ottaneet otamme tarvittaessa yhteyttä... Aivan kun yksi tekstiviesti olisi ollut mahdoton laittaa, etenkin kun olin muutamaan otteeseen ilmoittanut miten Nelli on meille sopeutunut ja niihin viesteihin on vastannut... ei vaan sitten voinut yhtä pikku juttua samalla kertoa... Hänellä meinaan on siellä omat kissa antibiooteilla, ensimmäinen oli jo kuurinsa aloittanut pari päivää Nellin lähdön jälkeen. Ensimmäinen kun oli mukanaan tuonut heille tarttuvan suolistobakteerin... Ja se vaatii antibiootit. Kauheen kiva siis huomata, että tästä ei voinut infota. Ei voi käsittää ja voitte uskoa, että ei paljon enää hetkauta haluaako kuulla kuulumisia. No meillä on nyt antibiootit aloitettu ja samalla saatiin loishäätö vielä niskaan ja Miisulle ja Harlille sain kotiin nuo Stronghold ampullit, Nellillä kun oli korvapunkkejakin ja ei tarvitse ottaa Nellille kolmatta madotusta ja vanhuksille toista. Vanhukset saivat heti aineet niskaan ja Nellin antibiootti kuuri aloitettiin välittömästi. Lisäksi resepti valmiina jos vanhukset alkavat ripuloida, ennakkoon kun kuurista ei ole mitään hyötyä. Onneksi tuo meidän eläinlääkäriasema on tosiaan aivan mahtava ja hommat hoitui helposti. Toivottavasti vanhusten vatsat ei sekoa ja Nellin vatsa rauhottuu pian. Pieni kun on niin halipulainen ja kaikessa mukana, että tuntuu aika ikävälle pitää toista suljetussa tilassa.



Että semmosta. Ihanaa lokakuuta kaikille!