Tässä vaiheessa harteilla vielä huppari jonka heitin ennen starttia sitten aidalle odottamaan... siitä hupparista lisää myöhemmin.
Mukavasti lähdössä heti metsärinnettä ylös ja pellon poikki ilotulitteiden saatteleman toiselle metsänousulle. Siitä soramontuille, jossa ylös alas ja väliin verkkokiipeilyä ja viimeisenä vielä saman verkkoesteen aliryömintä, josta vihdoin tasaiselle metsätielle. Hyvä fiilis ja juoksukin lähti kunnolla kulkemaan tasaisella, edellisen viikon flunssan poikanen vähä tuntu noissa nousuissa. Matkan varrelle sijoittui sähköeste, hyttysverhon tyylinen nauhaverho... ei tärskyjä. Goljatin portaat, vaahtoeste, putket, autonrenkaita pariin otteeseen ja autonromuja. Siitä pikkuhiljaa takaisin kylpyläalueelle ja uintia, kahlausta ja ennen maalisuoraa vielä armeijan verkko sähkön kera, pikku tärsky ei tuntunu pahalle. Ja seuraavaa kierrosta menemään... tähän asti oli väliin piskonut sillon tällön vähän vettä. Toisella kierroksella tuonne soramontuille päästessä jossain kaukana iski salama ja jyrähti, vettä alkoi sataa mutta siitä viis. Eipä sitten tuntunut ukkosta tulevan... paitsi että tuolla metsätiellä keskellä ei mitään... silmäkulmassa näkyy salaman isku johonkin siihen lähistölle ja saman tien jyrähtää... siinä vaiheessa hetken oli ajatuksissa: miten täältä pääsee pois. Ei muuta kuin vaan ajatuksella nyt tossua toisen eteen, ei auta jäädä paikalleen murehtimaan vaan nyt on mentävä. Vielä kerran jyrähteli jossain kauempana, oli onneksi vain kuuro. Vettä kyllä tuli sitten ja rapa lensi. Huikeeta oli silti ja voin sanoa, että hymy huulilla vaan kohti maalia... tuossa ennen maalisuoraa sitten sain toisen tärskyn ja pääsipä ärräpääkin, se tuntui ja siinä olleita paria työntekijää nauratti. Siitä sitten reipasta tahtia vielä viimeinen suora ja maaliin... Maalissa kun sain mitalin kaulaan, kysyin vitsillä tyttöseltä, että halataanko... halattiin me. Ai miksikö vitsillä... no kun tässä kuosissa maaliin voiton maljalle tulin. Huomioitava, että se aiemmin mainittu huppari oli tässä vaiheessa jo ollut käytössä... olihan se ihan märkä niin päätin sitten naaman ja käsivarret ja kädet siistiä... ja kun senkin jälkeen näytin tältä....
Mutta aivan huippumahtava kisa jälleen kerran!!! Mies tuli maaliin sitten hurjalla sijoituksella 56. Kisaajia oli sen 1300 ja minä sijoituksella 267. Ja voin sanoa, että oli todella voittaja fiilis tuon rypemisen jälkeen. Yllättävää kyllä, heh heh, tulospalvelun mukaan toinen kierros oli sitten nopeammin juostu... mistäköhän syystä?
Juoksuvaatteet sitten näyttivät eilen illalla tältä kotiin tullessa...
Ne kun sitten heitin märkänä suoraan pussiin... hupparin jätin sitten hotellissa hengariin ja se ehti melkeen kokonaan kuivua ja se näyttää tältä...
Mahtaakohan tuota saada puhtaaksikaan? No ei onneksi niin väliä, kun tuon hupparin otin ajatuksella, että ei maailma kaadu jos sen menettää.
Seuraavaa Extremeä odotellessa... Ilta vierähti hyvinkin myöhäseen hyvässä seurassa. Vanhoja tuttuja, uusia tuttuja ja tottakai meidän ensikertalaiset jotka myös tuntuivat innostuvan. Onhan se hullun hommaa, mut on se vaan niin kivaa. Eilen illalla kyllä meidän koko perhe oli nukkumassa jo puol ysiltä illalla... yllätys. Vieläkin on vähän veto pois, sinänsä itse kisan takia ei vaan tuo valvominen sitten vaatii veronsa.
Voi jestas - kylläpä on hauskan kuuloinen juoksu! Ja onnea hienosta suorituksesta!
VastaaPoistaNyt vasta kävin ekan kerran virallisilla sivuilla katsomassa mistä tässä oikein on kyse. Toi olis niin mun juttu, jos oisin kondiksessa. Ostetaan uudet hermotukset jalkoihin, tiiäåkkö mistä niitä sais?