sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Lisää käsiä ja aikaa KITOOS!

Niin, arvatkaas onko tässä taas vaihteeksi tilanne, että ideoita on vaikka muille jakaa. Käsiä on vaan kaks ja useempi idea pyörii päässä ja kaikkee ei tietenkään kerkee tekemään saatikka kirjata riittävän selkeesti ylöskään myöhempää toteutusta varten... ku ei sitte enää välttämättä muista sitä nimenomaista ideaa ja silleesti... no pika-arpajaisista aikanaan lisää se homma työn alla ja kunnon arpajaisiinkin palkinto lähes valmis...


Tätä tehdessä kävi niin, että aloin ihan eri juttua tekemään, kun sain idean ja lähdinkin sitä seuraamaan. No sitte tehdessä idea vielä jalostui lisää... nyt on sitten uutta erilaista versiota puikoilla...


Sitte kun näitä versioita pyörähti muutama erilainen mielessä ja on vaan kaksi kättä, työt ja perhe... ongelmahan siitä muodostui, mutta onneksi luottoneulojat täältä blogistaniasta olivat taas valmiina sokkoneulomaan omat versionsa, riitti että heille kirjottelin ohjeen tyngät mitä haen. Kiitos siis mehtäemännälle ja Satulle kun olette taas innokkaina toteuttamassa mun ideoita.

Tänään olikin esikoisen säbäseuralla junnuille testipäivä ja rattosasti siellä muutama tunti vierähti, itsekkin siellä kirjasin tuloksia ja paimensin poikia. Sen jälkeen otinkin päikkärit ja tässä kuvatodiste mun unikaverista...


Kerrankin Miisu pysyi tuolla peitonalla, vaikka kulmaa raotinkin ja kuvan nappasin. Mun siis täytyy mennä vasemmalle kyljelle ja raottaa peittoa että hienohelma tuonne asettuu mun mahaa vasten kerälle. Mikäli tätä en tee niin mun päikkäreistä ei tuu mitään... neiti kuopii peittoa koko ajan ja maukuu. Tuolla se sitten tursottaa päikkärit mun kanssa, joskus saan vaihtaa asentoa ilman poistumista, yleensä asennon vaihto ja Miisu tulee mun tyynyn viereen jatkamaan unia. Mutta siis aluksi on pakko päästä peiton alle.

Meillä on koko päivän satanu vettä, mutta kyllä oli pakko päästä jalkoja käyttämään päikkäreiden jälkeen ja eipä se sadekkaan haittaa kun on kunnon vaatteet. Mukava tuolla oli pistellä menemään ja perus vitosesta piti vielä vähän jatkaa ja tuli juostua reilu seittemän.

Ja ehkä jo huomenna saan kuvattua tuon ensimmäisen mielen tuotoksen ja arvonnan käyntiin. Ihanaa vappuviikkoa kaikille!

torstai 23. huhtikuuta 2015

Jaetaan suosikkeja sny-paketissa

Eilen illalla ehdin justiin töiden jälkeen hakemaan tämän kuun Sny-paketin. Aiheena oli Suosikit jakoon. Ja täytyy sanoa, että ompahan parillani erittäin samanmoinen maku...


Kirjeessä Snyni kertoi valikoineensa omista suosikeista ne, jotka on arvellut miellyttävän minua. Mitenkö hän tässä onnistui? ERITTÄIN LOISTAVASTI!


Lankoina Hot Socks Vintage. Yksi ihanista langoista minusta on nuo Hot Socksit... ovat niin pehmoisia ja lämpöisiä. Tässä jopa nappivalinta värin kanssa... minulta löytyy itseltänikin juuri samaa väriä odottamasta vuoroaan. Roosa nauha sukkalankaa ei ole tullut itse hankittua... ei ole päässyt hiplailemaan, mutta nyt pitänee yrittää päästä, ihanan tuntuista tuokin lanka. Tämä vaalean harmaa aavistukseen punertavaan taittava sävy on todella kaunis. Tässä kohtaa tunnustan, että tuota väriä ei olisi kyllä itse tullut ostettua, mutta nyt voin sanoa, että ostaisin. Eli nappiin meni tämäkin.


Itse tehtynä osuutena todella siistiä jälkeä oleva tiskirätti. Snyni kertoi rakastavansa näitä bambuisia tiskirättejä, vaikka kyseessä onkin rätti. Ja arvatkaas mitä... näitähän minullakin on käytössä ja tulipas tämäkin oivalliseen aikaan, kun just tässä katselin että olisi aika tehdä lisää ja heittää vanhoja kulahtaneita pois. Tämä oli solmittu kivasti juuttinarulla ja koristuksena tuo sydän...


Sydän joka kutkutti heti hermoja, tämä tulee päätymään kaulakoruun riipukseksi. Mielessä pyörii ideoita ja nyt vaan valitsemaan paras niistä. Tämä itsessään on kaunis yksityiskohtineen, joten mitään suurta krumeluuria ei tarvinne ympärilleen. Lakan taidan vetää päälle, että tuo hopeointi ja hillitysti mukana oleva glitteri säilyvät pinnassa.

Pakettiin kuului myös flash back lapsuudesta, suffelit ja hubba bubbat... arvatkaas mitä... no olipas ne munkin suosikkeja lapsuudessa. Mieleen tuli heti, että monesti hubba bubbaa piti ottaa useampi pala suuhun ja äiti oli iloinen... siitä kun sitten puhalleltiin mahdollisimman isoja palloja ja pitkätukkaisena äiti sitä joutui jokusen kerran irrottelemaan tukastani. Jokunen saarnakin taisi tulla, että ei saa niin isoja palloja tehdä. Hih, eli viikonloppuna minulla ja pojilla on hauskaa. Minun ei sentään tarvitse tukkasotkuja selvitellä, kunhan muistan omani laittaa kunnolla kiinni. Ja eipä taida hammaslääkärikään tykätä ideasta... en nimittäin saisi syödä purkkaa lievän purentavian takia, mutta nyt syön!

Sitten oli vielä kortti ja pieni paketti...


Tuo kortti on ihana. Nousee hymy huulille tuota katsoessa. Paketista löytyi...


Ihana saippua. Näitä hamsteroin ihan kiitettävästi... vielä vaan uupuu astia vessasta, että saisin käyttöönkin muuallekkin kuin keittiöön. Keittiössä minulla on omenasaippua, roikkuu juuttinarusta tiskikaapin reunassa. Piakkoin siihen pitää vaihtaa sitten palasaippua, alkaa se omena vedellä viimeisiään. Tämä ehkä siihen kauniin värisenä, pitäähän sen saippuan olla ilo silmällekkin.

Lisäksi Snyni kehotti ottamaan Sukkia. Rakkaudella kirjan esiin ja sieltä mallit Wedge ja Sake. Wedgejä on tullut useammat tehtyä, joten mahdollisesti joku muu malli päätyy sen tilalle. Tuo Sake aikanaan, mutta tuosta roosa nauha langasta mieleeni iskostui heti Cusp... sopii täydellisesti siihen malliin. Maltankohan nyt olla aloittamatta taas uutta... yritän ainakin.

Iso kiitos taas paketista, aivan mahtava sisältö ja erityisen iloinen olen tuosta roosa nauha langasta, juurikin sen vuoksi, että sain värin jota en olisi itse ostanut. Eli turhaan paineita otit edellisen paketin jälkeen ja sitä paitsi, parasta näissä vaihdoissa on se, että näin laajentaa sen tutun ja turvallisen ulkopuolelle.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Testing....

Minähän lähdin innolla testineulomaan, kun tilaisuus tuli. Seuraava testattava ohje tuli eilen sähköpostissa ja nyt pitäs oikeesti saada jotain ensin valmiiksi ennen sitä. Ohjetta tähän Heidi-mekkoon ei ole vielä julkaistu, mutta lupa julkaisuun saatu. Ihanan suunnittelijan kaunis mekko, joten ei paljon tarvinnut miettiä.


Lopputuloksena upea mekko ja innolla odotan tälle käyttöäkin. Ensimmäiset kerrat tuleekin jo ensi kuussa.


Hihat ja mekon yläosa ovat pitsiä, sekä rinnan yli vielä erilainen pitsiboordi.


Muotoilu vaihtoehtoja tämän mekon kanssa on useita ja niistä voi valita omalle kropalleen sopivat. Minä taisin testata vähän jokaista muotoilua, mutta siten tästä tulikin juuri minulle istuva.

Lisäksi niskaan tulee viehättävä halkio.



Minun kohdallani vain tuossa halkion toisessa sivussa jäi ikävästi näkymään kerän vaihdoskohta, mutta muuten sain hyvin istuvuutta lisäämällä kuminauhaa tuohon halkion joustimeen. Mutta eikös sen käsityön jäljen pidä näkyä jossakin.


Painoa mekolle tuli 465 grammaa, eli lankaa jäi yli 100 grammaa vielä. Puikkoina oli ohjetta pienemmät, 2 ja 2,5 mm pyöröt. Mallitilkun mukaan valittu puikkokoko. viimeisen päälle tehty mallitilkkukin siis, ja hyvä niin koska pesussa otti sitten sopivasti itseensä ja istuu just eikä melkeen.


Mikäli kiinnostaa kannattaa seurata Adelheidin blogia. Hän kertoo kun ohje on saatavissa ja sieltä löytyy paljon mielenkiintoisia ohjeita lisää. Lisäksi Adelheidin suunnittelemia neuleita voi katsella Ravelrysta täältä.


Lankana minulla oli tässä Gründl Four Seasons Florida, merseroitu puuvilla. Niskan halkioon napiksi valikoitui kaunis kukan mallinen helmiäisnappi.


Tuo pitsi oli haastavaa, etenkin kun sitä tehtiin joka kierroksella. Useamman kerran jouduin purkamaan alun, mutta sisulla mentiin aina uuteen yritykseen ja kun se pitsi sitten aukesi, ongelmat loppui ja pääsin vauhtiin. Hidasta tietysti oli pitsin teko, mutta kyllä tämän lopputuloksen kanssa kannatti vaan vääntää sitä pitsiä ja itse sileä osuus oli todella joutuisaa useista päällekkäisistä muotoiluista huolimatta todella nopeasti tehty. Hihat sitten tuottivat sen loopatessa sattuneen ongelman ja kun tuota pitsiä ei purettu kesken muuten kuin silmukka kerrallaan, ketutti hetken. No, onneksi huomasin heti yhden kierroksen jälkeen ja tarvitsi siis vain toinen hiha purkaa yhden kierroksen verran. Joko sanoin, että tästä tuli todella ihana? No tästä tuli!


Ja sain miehenkin ottamaan kuvat. Eräs naapuri siinä vähän kummasteli mitä touhutaan, mutta ei kehdannut tulla kysymään. Porttikongissa sattui hyvin olla tuulen suoja ja valo juuri sopivasti.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille ja hyvää alkavaa viikkoa!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Himoneulonnan tulos

Puolitoista viikkoa siinä meni ja sitten tämä puoli viikkoa että sai kuviakin otettua... ja sitten tietysti unohdin, että kun kuivumassa tuohon tuli pari "saumaa" unohdin ne oikoa. No ei se mitään haittaa... tää on ihana, ihana, ihana ja mun tekis mieli tehä perään heti toinen! Nih. Siis mun uus kevyt viileisiin kesäiltoihin suunnattu neuletakki...


Tänhän voi pistää kiinni huivineulalla... mies vaan oli sen verta malttamaton kuvaaja että en sitte alkanu sitä hakemaan kun hämärä hiipi sisälle ja piti siirtyä partsille kuvaamaan. Ja joo, mä oikee tälläsin vaatteilla itteni, kun oli tuosta testineulemekosta tarkotus saada kuvia... mutta se malttamaton äijä... ja tuumas että huomena ois aurinkoa ja hyvä kuvata päivällä. Veikkaanpa, että kuvat tulee ottamaan esikoinen kuitenki, hih. Kasvot kuitenkin rajasin pois, kun työpäivän jälkeen otin pienet päikkärit, käytiin juoksemassa, söin ja sitten suihkun jälkeen tulikin kiire juuri tuon valon takia että en viittiny sitä punottavaa pärstää laittaa pilaamaan muuten hyviä kuvia.


Tai tän voi pitää auki. Arvoin niin pitkään kun vaan voin että teenkö koon xs vai s. Otin kuitenkin sen s koon... hyvin olis riittäny xs. Mutta ei se haittaa tähän on ihana kietoutua. Ohje on maksullinen, ihana Meiju Knits suunnittelijana. Neuletakin nimi on Aureed ja heti kun tämän näin olin myytyä ja piti vain saada tuo testimekko äkkiä pois puikoilta ja tämä sille kaveriksi ja ihanathan nää on yhdessä.



Selässä on ihana pitsikaitale tuomassa sitä jotain tähän takkiin ja tuon pitsin sekä liepeiden muodon takia tähän ei tarvinnu tehdä muotoiluja. Tätä oli nautinto neuloa ja mietinkin tosissaan josko tekisin toisenkin toisen värisenä ja sillä xs koolla. Suosittelen lämpimästi tätä mallia. Saumattomasti ylhäältä alas. Juuri semmoinen ohje jota rakastan!


Lankana tässä sitä yhtä epäonnista neulepaitaa varten hankittu austerman steppi... puikkoina 3,5 mm pyörö ja joustimessa 2,5 mm. Painoa tälle ihanuudelle tuli 325 grammaa. Ohjeen mukaan olisi se mulla ollut kolme kerää riittänyt... mutta hiat olisi jäänyt todella lyhyiksi ja ei auttanut kuin soittaa Pirjoliisalle, löytyykö vielä kerä lisää ja olipa vielä niin hyvä tuurikin, että kahdesta jäljellä olevasta kerästä toinen oli samaa erää. Ihme kyllä, koska langat on tullut ostettua pian vuosi sitten. Onneksi tunnen käsialani ja valitsin ohjeen mukaista pienemmät puikot... tuosta olisi tullut nilkkapituinen jos olisin vielä isommilla puikoilla alkanut tehdä. Nyt vaan sitten mietin aloitanko toisen vai tekisinkö viime kuun sny-paketin huivin... sillä välin teen keskeneräisiä etiäpäin.

Ja koska tässä on taas menny vuosi ja huomenna tulee mulle yksi ikävuosi lisää ja blogille se tuli jo vähän aiemmin, niin eikös se olis aika jotain kivaa teille keksiä? Sitä kunnon arvontaa miettiessä, heitän pienen pika-arvonnan. Siinä aikaraja tulee sitten vastaan huomenna klo 23.59 siihen asti kerkeeä osallistua kommentoimalla tähän ja vastaamalla muutamaan kysymykseen:
1. Mikä väri on sinulle kevään väri?
2. Korvikset, rannekoru vai kämmekkäät?

Ja pistetään nyt tähän pieni kurkistus tuohon mekkoon ja juhlatunnelmaan... rekvisiitaksi piti ottaa juomakin käteen ja sitten tuo äijä ei suostunut kuvaamaan kunnolla... höh. Mutta eikö vaan olekkin ihan juhlalook näillä vermeillä?


Ihanaa viikonloppua kaikille!

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Ratkiriemukasta pääsiäisen viettoa ja himoneulontaa

Kyllä, meillä on ollut ihan hulppea pääsiäinen tähän asti... nyt kun minä alan olla ihmisten kirjoissa, on pesty oksennuspyykkiä, pesty lattiaa ja syöty itse maitohappobakteereja urakalla... ei taida auttaa ja arvatenkin ensi yönä on minun vuoroni....

Esikoinen sen aloitti, oli tullut huono olo torstaina jo koulussa. Ei juurikaan mikään maistunut torstaina mutta oli suht pirteä. Illalla sitten nukahti sohvalle ja kun siitä heräsi halaili pönttöä pari tuntia. Sitten nukkuikin yön ja eilen taas tuntui ruoka maistuvan, tänään oli jälleen vähän etova olo... sanoi ettei oikeen tee mieli ruokaa. Kaikki on kyllä pysynyt sisällä. Eilen sitten juniori sanoi ensin päivällä päätä särkevän, vatsakin tuli kipeäksi, ei vaan oksennusta tullut... kunnes meni nukkumaan ja sitten sitä tulikin... nukkui muutaman tunnin ja tahtoi juomista... ja taas tuli. Eli äiteelle tekemistä, lattioiden pesua ja pyykkiä. Tänään on syönyt, vähän laisesti, mutta sisällä on pysynyt kaikki. Eli eikös se sitten ole ensi yönä minun vuoroni kaulailla pöntön kanssa? Toivottavasti ei!

Minä sen sijaan olen heilunut puikkojen kanssa, kun vapaata kerran on...


Vihdoinkin pääsin jatkamaan tätä ihanaa rojektia... Eilen puolen päivän aikaan tämän otin esiin ja miehelle kehuin, että ihana tehdä pitkästä aikaa kun on pirteä ja ei enää sairastelun takia aivot narikassa ja voi keskittyä... niinpä niin, olisi pitänyt olla hiljaa... pian olinkin sitten hihat neulonut yhteen, kun niitä luupaten tein. Ei muuten, mutta tuota pitsiä ei todellakaan mielellään pura... No se on nyt korjattu ja tänään sain vihdoin valmista... siellä se nyt kuivuu pesun jäljiltä ja odottaa langanpäiden päättelyä... Tätä en vain välttämättä heti kohta esittele, kyseessä on testineule ja odotan lupaa ohjeen suunnittelijalta julkaisuun.

Mutta tässä sitten törmäsin toissapäivänä erääseen juuri julkaistuun neuletakkiin... siinä ei kauaa tarvinnut miettiä kun ohjeen olin ostanut, langatkin sattui sopivasti olemaan valmiina ja kun sopii sitten tuon työn kanssa yhteen het viimosen päälle... sen sitten starttasin tänään... nää on niin keskenään tarkotetut, sekä väreiltään, että malleiltaan... eikö vaan?


Joten tietänette, että täällä puikot sauhuaa...

Ihanaa pääsiäisen jatkoa teille!

torstai 2. huhtikuuta 2015

Sny kutitusta ja kevään keltaista

Kiirus on jatkunu ja sairastelu... kuumeen jäläkiin kiusas kurkku, limaa täynnänsä ja ääniki karkas pariksi päivää, kaiken kruunas.... tattada daa... korvatulehdus. Nyt on kuurit popsittu ja alakaa flunssaki hölläämään otettaan, vielä vähä nenä vuotaa mutta parin päivän jäläkeen on historiaa... toivon mukaan. Enää ei ainakaan väsytä... antibiootit väsytti mua aivan hirveesti ja oliki viikon aika aivot narikassa. Lisäksi on viime viikonloppu oli kiirettä täynnä. Lauantaina olin ensin aamu vuorossa, jonka jälkeen oliki esikoisen täyden kympin synttärit ja voitte uskoa että tämä äitee oli ihan piipussa kasilta illalla. Sinänsä kyllä oli hyvä, että väsytti nii pääs ajoissa nukkumaan... olihan siinä kellojen siirto ja lisäksi esikoisen kotiturnaus jossa mulla oli kaffion pito heti aamusta. Puolilta päivin kotio syömään, esikoisellakin oli pelit ohitte jo sillon ja poikien  kanssa käärmenäyttelyyn. Esikoinen oli jo aiemmin kysynyt, että mentäiskö ja kyllä täytyy tunnustaa että halusin itekkin. Esikoinen on kovin kiinnostunut käärmeistä ja on lukenut tietoa koulussa lasten tietoteoksista ja kyselly multa. Juniori vähän mietitytti, mutta kun tuntui kiinnostavan niin mentiin. Mies oli töissä niin piti sitten vähän varmistella juniorin halukkuutta. Ja lopputulos...

Esikoista kyllä kiinnostaa tieto ja kattominenkin, mutta juniori mut yllätti... itsehän siellä ei saanut kuvata, mutta juniori oli innokas kuvaan ja mieluusti tuosta elämyksestä maksoin hinnan ja poika kuvaan. Olin valmistautunut menemään pitämään käärmettä, mutta mitä vielä juniori meni ihan yksin ja mahtava kuva saatiin käärme kaulassa ja käsissä. Oli koko ajan sen jälkeen kun mahdollista koskettelemassa ja silittelemässä. Esikoinen ei taas oikeen uskaltanu koskea ja näin häntäkin haluttavan kuvaan, joten kierreltiin vielä ja sai miettiä. Koitin rohkaista koskettamaan. Itse koitin vältellä koskemasta... mutta ihan toisesta syystä. Lopulta piti rohkaista esikoista sen verran, että katso kulta ei se tee mitään kielellään haistelee vain. Esikoinen sitten halusi minut kuvaan ja pää puoli minulle. Lisäksi kävi niin, että näyttelyn omistaja joka otti kuvan tuumasi minulle, että pidä sen aikaa että hän käy tulostamassa kuvan... esikoinen liukeni paikalta hakemaan kuvaa ja juniori jäi kinuamaan käärmettä itsensä pideltäväksi. Niin miksikö minä välttelin kontaktia? No kun... aikanaan jäi käärmeen hankinta mm. ajan puutteen vuoksi väliin. Nyt on sitten tällä äitillä kera juniorin käärmekuume päällä... perheessä vain on kaksi henkilöä jotka eivät todellakaan halua. Eli välttelin koskemasta välttääkseni kuumeen.

Mutta mentäiskös sitten valmistuneisiin... Sny paketista yllätys kyllä ensinnä päätyi puikoille sukkalanka. Sieltähän jo kyseltiin joko huivi on valmis, ei vielä aloitettukaan... siihen on kyllä syynä tuo lääkekuuri ja väsymys sekä kiireet. Nyt on kuitenkin koko pääsiäinen vapaata, joten ehkäpä sekin puikoille hyppää. Sukat siis syntyi...


Varpaista varteen. Eipä paljon miettiä tarvinnut kun ystäväni ja työkaverini oli jonkun aikaa aiemmin pyytänyt sukkia ja paksummasta langasta, minullahan on lähennä ohutta sukkalankaa. Niinpä siis mitäpä minä teen, sukat ystävälleni.


Väritkin soppelit hänelle. Kokoa näille sukille tuli 39, eli hippasen isohkot mulle. Luupaten molemmat kerrallaan, toinen kerän sisältä, siksi värit päin vastoin.


Puikkoina yllättäen itsenikin 3,25 mm pyöröt. Ihan hyvät tuli, pelkäsin liian harvaa neulosta mutta tälle regian paksummalle langalle ja mun käsialalle näköjään sopi tämä yhdistelmä. Painoa näille tuli 70 grammaa. Pari päivää niissä meni ja ystäväni sai sukat. Kattelin kerää joka jäi jäljelle ja tuumasin, että hei mähän saan tästä toisen langan kanssa vielä itellekkin sukat.... siispä samoin tein toiset puikoille. Vielä oli regian avaruuslankaa yks kerä joten siitä mietin tekeväni kärjet, kantapäät ja varren joustimen. Varpaista nämäkin ja niin pitkälle kun lankaa riittää...


Sama puikkokoko, silmukoita vähensin pari per puikko kun halusin istuvammat itselle. Kantapään päätin tehdä jälkikäteen. Sittenpä tajusin kantapää merkin jälkeen, että niin tämä kerähän oli 150 grammaa... että ei ois tarvinnu tuota activea kaveriksi normi sukkiin... mutta sainpas ihanat polvisukat.


Lankana siis activen lisäksi Regian Winter dream 6-fädig. Nämäkin siis luupaten toinen sisältä kerää ja toinen ulkoa.


Ja on muutes ihanan tuntoset ja tajusin, että tuo activehan on oivaa lankaa kärkeen, varpaathan sitä yleensä palelee...


Jos ois ihan viralliset polvarit halunnu, niin ois tuota joustinta pitäny jatkaa vielä viitisen cm. winter dream meni kaikki, simmonen pari kymmentä cm jäi päättelylankaa. Ja painoa näille tuli yhteensä. 98 grammaa, että yllättävän paljon meni tuota activeakin näihin. Vielä niistä toisiin sukkiin ainaki varpaat saa tehtyä. Mutta onhan nää ihanat....


Eli kiitos sinulle Snyni sekä ystäväni että itseni puolesta ihanaakin ihanammista sukista! Ja hei, älä ota paineita seuraavista paketeista, vaan menet siltä mikä itsestä hyvälle tuntuu.

Ja sitten sitä kevään keltaista. Tuossa pari viikkoa sitten oltiin menossa kylään. Ennen sinne lähtöä huomasin uuden Ullaneuleen ilmestyneen. Selailin sitä ja sieltä jäi yksi ohje mielenpäälle... kyläilyn jälkeen kotiin tullessa oli ohje ja siihen lankakin mielessä...


... sekä huiville omistajakin.


Miehen ystävän (tunteneet toisensa vuosikausia) puoliso sai uuden kevät huivin. Hälle en puhunut asiasta etukäteen, mutta kun huivi oli valmis laitoin pari kuvaa ja kysyin haluaako. Osuikin oikein kreivin aikaan, hän kun oli juuri joutunut edellisen keväthuivinsa laittamaan pois niin nyt on uusi ja aivan hänen värinsä.


Puikkoina 4 mm pyöröt, lankana Lanetin babyull 100% merinovilla ja ohjeena siis Fanny.


Kaunis huivi siitä tuli ja jälleen yksi iloinen ystävä. Kuvissa kyllä huivin väri on liian hailu. Simmonen oikeen ihana kevään vaalean keltainen tuo huivi on.

Oikkee ihanata pääsiäistä kaikille, nauttikaa vapaasta ja kauniista keväästä!