perjantai 27. helmikuuta 2015

Sny kevät korkattu

Tänään Pate pudotti postiluukusta ensimmäisen yhteydenoton Snyltäni ja niin on startattu jälleen uusi kierros. Jännityksellä odotan ja kovasti suunnittelen paketteja.


Kortissa ihana Ystävyyden tuulet runo, jonka kirjoittanut Satu Pusa ja takana Snyni kertoo minun olevan hänen uusi ystävänsä... kutkuttavaa odotusta tiedossa.

Mukavasti piristi päivää. Vielä pitäisi juniori hakea kaverin synttäreiltä... ellen päädy soittamaan taksia hakemaan. Oli meinaan taas niin loistavaa autokansaa liikenteessä, että pistää miettimään uskaltaako lähteä enää liikenteeseen. Viimeisin ja vaarallisin oli jo ihan kotikulmilla, kun pakettiauto tulee vastaan ja puolet autosta minun kaistalla. En valitettavasti kerennyt rekkaria saada ylös, mutta jokunen ärräpää pääsi. Onneksi olin jo juniorin vienyt, ei laps kuullut sitä tulvaa. Tuntui kaikilla olevan kova kiire ja tultiin ristyksiin kovaa ja minä minä asenteella... en tykkää, etenkään näistä kolmion takaa ryntäävistä. GRRR... No, ehkä liikenne jo rauhottunut kohta.

Semmosta täällä tänään. Mitään uutta ei oo esitellä, kun tarvis sitä viimeistely ja päättelykeijua kylään. Nyt otan kutimen käsiin hetkeksi ennen lapsen hakemista. Ihanaa viikonloppua kaikille!

lauantai 21. helmikuuta 2015

Elämyksiä ja muuta mukavaa...

Loma oli ja meni. Tuli neulottuakin... kun jaksais viimeistellä vaan. Lisäksi tuli juostua, tavattua ihania läheisiä, käytyä Duudsonit activity parkissa... hauska paikka ja kyllä oli väsynyt olo itelläki sen jäläkeen. Ei tullu kuitenkaan aikustenkaan olo pitkäksi, joten suosittelen.

Tämä viikko on sitten oltukkin taas töissä. Lisäksi hiljoksiin edistetty sitä rojektia... Romppu vaan eilen tuumas, ettei ihan tarvis siihen keskittyä vaan hänetki vois huomata...


Langathan tuli mulle tuossa laatikossa ja siinä on ne ja keskeneräinen työ ollut hyvinki kätevässä tallessa... kerkesin alta napata sen kerän josta just neuloin ennen tätä. Kyllä ne langat siellä on, kattokaas vaikka...


Maanantaina tuli viesti, että esikoisen silmälasit sais hakea. No tämän viikon aikataulut ei käyneet yksiin kovinkaan hyvin, joten tänään haettiin lasit. Ainoa vaan, että mies tarvi auton joten kävellen poikien kanssa matkaan... jotain houkutinta kyllä oli avustamassa ja oikeasti pojat halus ihan itte tänään lähteä....

Keskustan ostoskeskuksessa oli Rotary-päivä ja koska tänään illalla on jäähallissa tapahtuma, johon olisi ehkä kannattanut hankkia liput. Pojat olis tykänny. No eräs illan tähti oli sitten haastateltavana tuolla ja jakamassa nimmareita....


Oli melkonen ryysis ja äitillä hiukan ahistusta nostatti nimmarijonossa, kiva kärsiä lievästä ahtaanpaikankammosta... no poikien vuoksi siitä selvisin ongelmitta, onnistuin olemaan huomaamatta omaa oloa ja kun pääsimme väljemmille vesille oman vuoron jälkeen piti puhaltaa hetki... mutta jo yksistään nämä seuraavat kuvat palkitsee ja ei edes muista sitä omaa ahdistustaan...


Esikoinen hymyili tyytyväisenä.


Juniorin veti hyvinkin vakavaksi kun jänskätti nii kovasti, mutta ai että sitä iloa kun on saanu Elan nimmarin ja päässy kuvaankin. Meidän pieni suuri musiikkimies.

Hetki sitten puhalleltiin siinä syrjässä ja suunnaksi tori... johan helpotti viimosetkin ahistukset. Talvimarkkinat ja mitä sattuikaan silmiin het ensimmäisestä kojusta... älkääs hätäilkö. Pikainen kierros kojuilla ja tottakai metrilakut piti ostaa, sit takas ensimmäiselle kojulle ja suuntima kotiin, kera näiden...


Minullahan ei siis ole lankaa tarpeeksi, ei tietenkään. Minähän siis käytän vain paksuja lankoja sukissa, tottakai varastosta päätellen. Ennen kaikkea, minähän ehdottomasti tarvitsin lievitystä ahdistukseeni ja kun ei ollut hinnalla pilattua lankaa... neljä vyyhtiä kympillä. Ja kun olipa vielä suomalaisen yrityksen lankaa, Jämsän huopatehdas, nii enhän mä voinu mitenkään kävellä ohi. Enhän??? Ruskea, punainen ja vaalean harmaa ovat tuota Erämiehen sukkalankaa 70% villaa ja 30% polyamidia ja valkoinen Tuisku käsityölankaa 75% villaa ja 25% polyamidia. Eiköhän näillekki käyttöä löydy ihan varmasti. Lisäksi olis ollut 100% villalankaa joka olis ollut 4 euroa vyyhti, mutta mopo ei sentäs karannu käsistä.

Nyt mä alan heilutella puikkoja! Ihanaa lauantaita kaikille!

perjantai 6. helmikuuta 2015

Tekisitkö lapaset?

Mulla alkoi sitten talviloma... ihanaa! Näillä eväillä sitten nautin tänään...


Päätin uhmata Harlia ja hemmotella itseäni tulppaanikimpulla... Harli kun yleensä syö kaikki kukat jonsei niitä saa korkealle. No nämä nostan sitten kirjahyllyn vitriinin päälle turvaan yöksi ja kun en ole kotona vahtimassa. Niistä viime postauksen langoista sitten edistetään rojektia ja nautitaan tölkillinen mietoa kuohuvaa...

Viime vuonna tuossa erään kerran töihin lähtiessä törmäsin pihassa meidän talossa asuvaan jo useamman vuoden takaiseen tuttavaan. Hän sitten kysyi, että paljonkos mä oikeen kudon ja tekisinkö hänen tyttärelleen lapaset. Totesin, etten kauheesti lapasia tee, mutta kyllähän ne onnistuu... kunnes tajusin kysyä tarkemmin... glupsista, kirjoneuletta. Näytettiin kuva, että tämmöset ja sitten lisäksi, että tämmöset kaaviot olis olemassa... lupasin sitten yrittää ja sitten vasta tuli puheeksi väri... voi ei mustaa... no sen verran kutkutti haastehermoja, että diilikin tuli, Parin päivän päästä tuli langat ja ne kaaviot ja kännykkään vielä kuva niistä alkuperäsistä... Eikun tuumasta toimeen... kaavioita tutkiessa oli ensimmäinen ongelma edessä... ensimmäinen kaavio on ihan liian isolle silmukkamäärälle, eli ruutupaperia ja kynä käteen... Tein sitten kaavion koko lapasesta ja toisessa kaaviossa oli vaan puolet, mutta siinä oli se helpotus, että toinen puoli oli peilikuva. Viikko ja ensimmäinen oli peukaloa vaille valmis, toisen aloitus ja herääminen joulu tulee ja kovaa kyytiä... se sitten jäi ja nyt tuon tunikan jälkeen sitten sen vihdoin sain uudelleen puikoille ja tammikuussa viimeisenä päivänä valmiiksi.


Ja tottakai, ettei pääsis tylsyys iskemään piti toinen sitten tehdä peilikuvaksi. Onnistuin tassut suunnittelemaan hiukkasen muotopuoliksi, mutta ainakin ne oli sopivan kokoiset. Sillä alkuperäisellä kaaviolla niitä olisi mahtunut yksi tuohon. Sen verran on tietoa lapasten suunnittelijasta, että ranskan buldoggien facebook ryhmässä oleva henkilö sen on tehnyt. Lapasten saajalla on siis itsellään musta ranskis ja siitä värit. Päänkaavio oli sitten hyvinkin selkeä.


Ja täytyy myöntää, että yllätin itsenikin kuinka tasaista jälkeä sainkaan tehtyä. Hiukkasen prässäystä ja ne oli siinä. Käytännössä pää on suoraan kaaviosta, muuten tuo vinoraidoitus ja tassut omasta kynästä.


Ja kyllä ne käteenkin menee. Ei tullut musta kirjoneule kärpäsen puremaa neulojaa, mutta nytpä tiedän, että tarvittaessa se sujuu. Ennemmin kuitenkin onteloneuletta. Ja tottakai mun piti jotain omaa sitten tuohon saada enemmänkin ja peukalot sai pienen lisän....


Muutama käsityön leima sinne eksyi joukkoon, mutta ei haittaa. Ja lapaset otettiin riemulla vastaan, kun ne viime sunnuntaina kävin tuttavalleni viemässä. Läksiäisiksi kyllä sanoin, etten ota tilauksia vastaan... ettei vaan hänen tyttärensä ystävät intoudu kyselemään.

Nyt mä tartun puikkoihin ja rentoudun tämän illan. Ihanaa viikonloppua kaikille!