tiistai 29. joulukuuta 2015

Murun sukat

Muru on rakas kummityttöni. Hän sai itse valita langan kuvan perusteella, kun olin ensin kysynyt mille lämmikkeelle olisi tarvetta. Sukille oli... Lanka siis Regiaa ja puikkoina ne knitpron zingit 2,75 mm.




Ihan perussukkaa tiimalasikantapäällä. Värejä en kohdistellut, mutta osu lähes kohdilleen. Muru tykkäsi kovasti ja pääsi mannekiiniksi,




Koska välimatka on pitkä ja en fyysisesti voi olla lähellä, pystympä pitämään ainakin Murun varpaat lämpimänä. Onneksi nykyaikana on helppo pitää yhteyttä, olen Murun tavoitettavissa koska vain. Olen hurjan ylpeä Murusta joka on tehnyt isoja päätöksiä ja hoitaa asiansa upeasti, vaikka on vasta 17-vuotias ja siksi onkin tärkeää, että hän saa minut kiinni koska vain välimatkasta huolimatta. Minua lämmittää ajatella, että olen "lähellä" kun sukat ovat jalassa. Muru olet rakas ja tärkeä koko perheellemme!

maanantai 28. joulukuuta 2015

Mitäpä on syksyn aikana värkätty...

Niin, Sny kierros on päätöksessä ja nyt voi näyttää mitä sitä tuli itsetehtynä paketteihin sujauteltua...

Syyskuussa näin jossain blogistaniassa ihanan idean ja ei ku toteuttamaan... voin muuten kertoa, että eipä tuu ihan heti tehtyä uudelleen... ihana tää on ja ois ihana itelläki, mutta tuo kasaaminen ei ollutkaan enää niin ihanaa...


Virkkailu sujui jouhevasti ja oli mukavaa...


Napinkin ompeli joutuin ja napinläven tein virkkaamalla... mutta sitten tuo ompelu ei ollutkaan enää niin joutuisaa... tuohon pussukkaan kun tuli vuori sisälle ja sen sitten tikkailin käsin...


Sopevan kokoinen kaikelle pikkusälälle (sakset, neulat, silmukkamerkit) mitä neuloja tarvii laukussaan käsityön lisäksi mukaan.

Lokakuun pakettiin tuli tikuteltua tuubihuivi...


Tämänhän kyllä punnitsinkin ja kirjotin johonkin ylös... kun vaan muistais mihin. Lankana tässä oli kotikulta villalanka ja jotain 100 gramman tienoilla on kulutus...


Puikot mahto olla 5 mm, ainakin simmonen muistikuva olis. Ohje on ravelrysta ilmaisohje, täältä. Tämmöstä oon suunnitellu itellekki, vielä ei oo vaan aika riittäny siihen... sinänsä kummallista kun tää oli ihan yhden illan työ tai siis tais mulla kaks iltaa mennä kun oli joku toinenkin työ samaan aikaan tulilla....


Tuo hunajakenno pinta on kaunista molemmin puolin ja tuo ns, oikea puoli sitten herätti ideoita ja pitihän mun kokeilla... marraskuun pakettiin sama lanka ja...


yksi kerä riitti näihin, eli jokseenkin 50 grammaa meni lankaa... se jemma jossa ne kaulurinkin tiedot luuraa söi näistäkin tietoja. Näihinkin tuli uutta jostain blogistanian syövereistä, kun jossain blogissa oli erittäin hyvin selitetty intialainen peukalokiila ja siitähän tuli kerrasta suosikki peukalomalli.


Puikot muistan tästä hyvinkin, koska samanmoiset tuli laitettua parini pakettiin, vähän isompaa kokoa vain. Sitä kun sattui törmäämään KnitPron uutuuteen, zing puikkoihin. Tottakai sitä piti ottaa testiin yhdet ja itselleni päätyi 2,75 mm ja 15 cm sukkikset. Tykkäsin kyllä, vaikka metalliset olikin, niin tosi kevyet ja yllättävää kyllä lanka ei luistanut puikoilla liikaa. Ja lapasiin siis tuota kennoa kämmenselän puolelle...


Joulukuun paketin itsetehty olikin sitten ohje, siitä enemmän toisella kertaa. Mutta yhteen paketeista päätyi sukkaohje, josta itse siis tikkusin sukat omalle mummolleni...


Näissäkin oli 2,75 mm puikot. Lankana seiskaveikkaa. Painosta ei hajuakaan, ei tullut edes punnittua kun nämä paten matkaan heitin. Ohje on ravelryn ilmaisohje, täältä. Mummo tykkää ja mikä parasta on taatusti joustavat varret, ettei ala ahdistamaan ja iäkkäällä kun saattaa nuo nilkatkin turvota niin eipä haittaa sekään. Omaan jalkaani nuo on vähän reilut ja kuviakin vaan tämä yks pikaseen napattu, mutta aika ihanat ne on... vähän vaan puuduttavan yksinkertasta neulottavaa mun makuun, että ihan heti ei tuu toisia tehtyä tällä mallilla.

Tämmösiä itsetehtyjä siis sujauttelin snylleni ja mummolleni tässä syksyn mittaan.

Ens kerralla sitten pukin pakettiin sujahtaneita... Ihanaa loppuvuotta kaikille!

perjantai 18. joulukuuta 2015

Itkupotkuhuutoraivarin partaalla piristystä...

Se olis täällä.... Meinaan Snypaketti. Sopevasti piristämässä päivää kun meinas tulla itkupotkuhuutoraivarit töistä kotiin tullessa, ihan vaan väsymyksestä. Maanantaista tehnyt iltavuoroa ja tuo lähestyvä joulu aiheuttanut ihan vaan pikkiriikkisen mulle kiirettä... siis ihan silleen minimaalisesti, että menny joka ilta vähintään kahteentoista yöllä ennen ku saanu rauhotuttua niin, että nukkumaan päässyt ja eilen meni taas sinne puol yhteen, tänään olikin sitten aamuvuoro ja uni ei tullutkaan... oon sitten parisen tuntia viime yönä nukkunut, jipii... No, kun sitten tuli just kotiin päästyä e-kortti pariltani, että paketti noudettavissa, jouduin jopa pari minuuttia arpomaan mennäkkö nukkumaan vai pakettia noutamaan. Tulin siihen tulokseen, että parempi hakea nii ehkä vähän piristää. Vaikkakin se tarkoitti päikkäreiden siirtämistä, kun piti esikoinen treeneihin kuskata, treenit onneksi kestää puol toista tuntia niin siinä kerkes just sopivat unet ottaa ennen hakemista. Muutenkin meillä on niin masentava ilmakin että kyllä tässä piristystä kaipasi senkin puolesta... eilen saatiin silleesti mukavasti maa valkoiseksi, tänään tuli vettä ja arvaatte mikä kura p***a loska maassa nyt sitten on. Mutta siihen pakettiin...


Paketin sisällä olikin monta pientä pakettia... osassa oli muutama sana päällä ja osassa ei. 


Mietin oliko joku tarkoitettu ihan joululahjaksi, mutta missään ei niin lukenut eikä kortissa siitä mainittu niin avasin sitten nautiskellen kaikki... Aloitin pienimmästä...


Siellä oli huomioitu koruilupuoleni ja sain hopean värisiä sekä gun metallin värisiä välihelmiä... vaikkakin näistä tuli idea ja voi olla etteivät välihelmiksi päädy vaan yhdistän nämä... Taustalla on sitten juniorin tekemä tonttu ja alla hänen tekemä joululiina, niin ihania, että ihan pakko oli ottaa ne mukaan että tekin näette.

Ruskeassa kirjekuoressa...


Kasa ohjeita, 8 kaiken kaikkiaan, patalappua ja kirjanmerkkejä. Tuosta varmaan jotakin tulee tehtyä lähiaikoina, ihan eivät taida joululahjoiksi ennättää... muutama kesken ja ne ensin valmiiksi. Ja taitaapa muutama olla aloittamattakin, niissä nyt ei kauaa sitten mene joten en panikoi niiden kanssa. Lisäksi kuoressa oli vähän hemmottelua...


Dermosilin käsivoidetta, vartalovoidetta jne... eli ehkäpä huomenna illalla hemmottelen vartaloani näillä. 


Muistin apuvälinettäkin löytyi omasta paketistaan, tässä siis magneetti takana ja löysikin jo paikkansa jääkaapin ovesta. Meillä on vastaavia ollut ennenkin, mutta nyt ei ole hetkeen tullut uutta ostettua joten tarpeeseen tämäkin.

Joulukuun teemassa oli mahdollista uutta harrastusta parille... siinä paketissa oli tämmöinen sisältö...


Ristipistoin tehtävä kirjanmerkki. Uusi harrastus tämä ei ole, mutta vuosia on edellisestä kerrasta. Itseasiassa juniorin ollessa parin kolmen vuoden aloitin autot leffaan taulun... se syntyikin noin puoleen väliin ja sitte tein isomman virheen ja se jäi. Enkä kyllä nyt pysty sanomaan missä se on. Purkaa virheen kohta oli tarkoitus, mutta oli sen verta kädet sillon täynnä, että ei ennättänyt. Ja itse asiassa yläasteella jo tykkäsin pistellä... esimerkkinä tämä...


Yläasteella siis olen tämän neulatyynyn tehnyt ja on edelleen käytössä. Tämä löytyy minun ompelurasiasta. Muutama nuppineula, mutta sitten tässä eivät oikeen näy nuo ompeluneulat mitä tässä säilytän. Nuppineulat ovat sitten taas esikoiselta saamassa äitienpäivälahjassa, nappipurkkineulatyynyssä.

Toinen hauska paketti oli sitten kaksois paketti, jossa luki haaste sekä aivotonta... Tästä jo arvasin...


Värityskirja ja kynät... Niin se hauskuus... tämän ostamista olen pari kertaa miettinyt. En ole ostanut, koska...


Ostin tämän sarjan värityskirjan sekä värit kesälomalla. Mietin tuon ostamista, mutta koska tässä ensimmäisessäkin on vielä useampi kuva värittämättä. Mutta nytpä voin sitten värittää siitä kirjasta josta mieli tekee. Ellei pojat tätä mene omimaan... kovasti kuulemma haluaisivat kun tässä on nii hienoja kuvia. Tai kuulemma vähintään tuo vanha pitää antaa heille. Ehkäpä mä vietänki poikien kanssa laatuaikaa väritellen...

Sitten oli jotain pehmeää...


OI VOI JA NAM NAM!!!! Yks mun suosikkilangoista austermann step ja aivan upee piristävä pinkki kerä... tästä tulee jotain vain ja ainoostaan mulle itelle. Ja jotain muutaki oli ihan vaan mulle itelle... paperin käärittyäni löytyi tämä...


Joku on selvästi tutkinu blogiani ja lukenu kirjoitukseni tarkkaan... tää on mun aarre. Ai miksikö? No kun sisältä löytyi...


Mun herkkua, minttutoffeeta. Mistä tämä nyt löytyi? Siskoni meinaan taas metsästää joulusatsia mulle ja ei kuulemma löydy taas mistään. 

Niin ja tottakai kortin terveisissä sitten löytyi paljastus, olihan tämä viimeinen paketti. Syksyn parinani on on ollut Monica. Kiitos ihanasta paketista ja runsaasta semmoisesta. Kiitos syksyn kierroksesta, vaikka ensimmäinen paketti ei ehkä ollut ihan mieluinen, on siitäkin langasta jo jotain syntymässä ja muut paketit on ollut todella ihania. Kun vaan olis aikaa enemmän... esimerkiksi ne viime kuun kämmekäs ohjeet kirkuu kovasti, mutta kun tuo joulu painaa päälle. Ja tuo tässä paketissa tullut lanka huutaa aikaste voimakkaasti. No viikon päästä senkin jo saan puikoille.

Kalenteri sukkien kanssa olen jäljessä. On meinaan tosiaan ollut kiirusta ensin kotona ja kun se helpotti niin tuo työrumba ja jaksut neuloa vähän vähissä ja siksi onkin tullut keskityttyä noihin lahjoihin. Mutta nyt on viikonloppu aikaa ja eiköhän niidenkin kanssa ajan tasalle päästä. Viimestään sitten jouluna. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

lauantai 5. joulukuuta 2015

Joulukalenteria ja virkkailuja...


Ensin kurkataan millaiset sukat Snyni lähettämästä kalenterista on syntymässä....

 Yllätyin siitä, että vasta viides luukku menossa ja kantapään paikka jo tehty. Aloitin sukat tehden kärjen kissasukissa käyttämästäni roosanauhalangasta ja sillä meinaan tehdä kantapäät sekä joustimen varteen. Nyt onkin mietinnässä tuleeko sukkia kaksi paria vai yksi pitkäääää pari. Katson tilanteen kahdestoista päivä ja päätän sitte. Lankoja olen miettinyt, että mitä mahtavat olla.... Ensimmäinen eli musta, en osaa sanoa, kuitenkin hurjan ihanaa neulottavaa ja tasaista käsialaa tulee siitä. Toinen eli sinikirjava selvästi regiaa. Kolmas eli vaaleanpunainen, olisko roosanauhaa. Vihreä eli neljäs olikin paksumpaa ja siitä haluaisin sanoa nallea? Ja tämä päivä eli valkoinen, olisiko pikkusiskoa? Satutko Snyni muistamaan mitä mikin on merkiltään, eli meninkö ihan metsään ja mitä tuo musta on?


Sitten niitä virkkailuja. Tässä viime kuussa oli eräs erittäin stressaava päivä ja en oikeen osannut keskittyä mihinkään. Selailin sitten Ravelryä ja sieltä bongasin jotain... Ei kun kaivamaan puuvillalankoja ja kokeilemaan...



Nämä olikin sitten hyvin helppo tehdä ja piti kokeilla useammalla eri langalla. Yksi versio on mielessä, mutta en ole ennättänyt ostamaan lankaa siihen vai pitäisikö sanoa nauhaa...



Näitä voikin sitten tehdä pikaisiksi lahjoiksi ja eri vaatteisiin sopivaksi ja ajatuksena kokeilla myös kaulakoruksi...




Että semmosia. Postaus tulee kännykästä, joten lisään linkin ohjeeseen myöhemmin. Nyt pitää lähtä viemään esikoinen pelireissukyydille ja samalla käyn pari joulupukin juttua nappaamassa. Ihanaa viikonloppua kaikille.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Ideoita, kokeiluja ja lopputuloksia...

Niin, sitä kun saa ideoita ja joskus niissä jopa onnistuu. Otetaas ensiksi nämä...


Joo, lapaset. Niin, niitähän en juurikaan tee. Mutta jossain sattui silmiin hyvin selkeä ohjeistus intialaiselle kiilapeukalolle ja mun oli pakko kokeilla. Ja kannatti kokeilla. Nyt on sitten syntynyt yhdet toisetkin lapaset ja kahdet muut on kesken... Eli selkeästi intialainen peukalokiila on mun juttu lapasissa.


Puikkoina 2,75 mm sukkikset ja lankana Teeteen Salla. Painoa näille tuli 66 grammaa. Molemmat eri kerästä ja ei edes käynyt mielessä alkaa täsmäyttään tuota raidoitusta. Hyvät peruslapaset niistä tuli.

Niin kuten viimeksi kerroin tikkusin urakalla jättäen omat syömisetkin välistä esikoisen kaverille synttärilahjaa... lapasia nekin. Kaikkihan tietää nuo Kätyrit, banaaneja rakastavat pikkuruiset hauskuttajat... no sillä teemalla mentiin ja sillä teemalla on ne kahdet kesken esikoiselle ja juniorille omansa.


No niin siinä kävi, että tämä äiti sai ne valmiiksi just... mutta sitten... töihin lähdettävä, aikaa ei enää ole ja...



Voitte uskoa, että oli hyvä äiti fiilikset kohdillaan todellakin. Siis miten hiivatissa mä en tajunnu ompelevani silmiä ihan väärään kohtaan? No, esikoinen sitten vei karkkipussin ja kortin kera terveisten että perästä kuuluu. Illalla töistä tultuani sitten meinasin, että puran nuo silmät ja suun pois... esikoinen kysyi, että äiti onhan sulla varmasti oikea lapanen. On on... ihanko varmasti? Kato vaikka ja voi peeveli... väärä lapanen. No onneksi vaan suun olin kerenny purkaa. Jäipä lapaset lepäämään ja odottamaan viikonloppua. Sitten vihdoin maanantaina sain ne korjattua ja kuvattua... ja olihan oikeen loistava kuvaussää...


Nyt ei kyllä ole tuosta upeasta talvimaisemasta jäljellä kuin muisto... vettä sataa ja lämpötila ollut tänään kahdeksan plussalla...



Puikkoina sama 2,75 mm sukkikset, lankoina itse värjättyä 100% villalankaa keltainen, sininen vuorelman vetoa ja musta louhittaren luolan väiskiä ja silmissä valkonen puuvillaa. Painoa muistaakseni tuli tälle parille 47 grammaa.  Esikoisen kaveri on sen verran isompi kokoinen, että päätin käyttää omaa kättä mittana ja kovasti hän oli sitten lapasista tykännyt. Jess!!!! Ei enää harmittanu oma moka niin paljoa ja voin kertoa, että esikoinen oli ihan ihmeissään kun lupasin sen sanoa suoraan, että äiti mokas. Sanoin vaan, että ei se rakas ole ongelma myöntää jos tekee virheen. Ehkäpä sain opetettua senkin esikoiselle samalla. Joten ei se niin kamala moka ollutkaan. Nyt sitten vielä nuo omien poikien minions lapaset valmiiksi.

Vielä voin kertoa, että silmien kanssa kyllä tein töitä, että sain onnistumaan ja suun ompeleminenkin tuotti vaikeuksia. Mutta niin vain sain yhden idean toteutettua päästäni. Jipii. Toinenki idea sai toteutuksen, mutta siitä sitten huomenna lisää. Loppuun kuitenkin vielä meidän Nellin ihanuutta... Nelli on kaikessa mukana... etenkin keittiössä. Syliin hyppäämisen lisäksi ihan rutiinilla menee osallistuminen keittiössä...


Tässä tehdään juniorille mannapuuroa iltapalaksi...


Nelli siis kiipeää itse selän kautta olkapäille ja ottaa siinä asennon jossa pysyy, ei tarvi neidon tarttua kynsillä kun ollaan yhteistyössä. Ja tämän Nelli oppi ihan sormia napsauttamalla... siis noin niinku kuvainnollisesti. Nelli pyöri jaloissa keittiössä ja nappasin sen olkapäälle ja neito asettuikin siihen tuosta noin vaan niin, että pysyi ja ei tarvinnu kynsiä. Sen jälkeen meni pari kertaa, että maukui jaloissa olkapäälle ja sitten ottikin ohjat omiin käsiin ja selän kautta kiipeää olkapäälle.


Ihanaa viikonloppua kaikille!





lauantai 21. marraskuuta 2015

Lämmintä ylle sekä Paten vierailua haasteen kera

Täällä on saatu jotain aikaan. Tai enemmänkin, pari juttua oottaa kuvausta ja yksi vähän muokkausta ja tuo muokkausta vaativa onkin sitten tarina sinänsä... sen verran voin paljastaa, että huippuäiti fiiliksiä herätti, näin ironisesti sanottuna, vaikka työkaveri totesikin, että olen kyllä ihana äiti kun tämmöistä teen. Siitä huomenna lisää kun saan tuon pienen muokkauksen tehtyä...

Mutta sitten otetaan tuo valmis lämmike ensinnä....


Eli edellisessä postauksessa vilahtanut työ muokkautui paidaksi. Ensimmäinen alhaalta ylös saumattomasti istutetuilla hioilla neulottu paita...


Ohjetta en valitettavasti voi linkata, kun on joskus muinoin tullut jostain ylös kirjattua simmonen simppeli ohjeistus ja en löydä sitä enää mistään.


Ja samalla muokkasin tämän sitten itselleni ylhäältä alas neulottavaksi, se kun on mielestäni kuitenkin se mielekkäämpi versio ja siihenkin on langat odottamassa.


Hiukan löysä tästä tuli ja silmukkamääriä vähän tulee tarkennettua kanssa siihen toiseen versioon. Ja voitteko kuvitella, painoa tällä ihanuudella on vain 91 grammaa... lankana on meinaan Drops Brushed alpaca silk ja sitä kului vajaata kaksi kerää kumpaakin väriä, puikkoina resoreissa 5mm ja muuten 6mm. Mutta on kuulkaas lämmin ja ihana tämä päällä olla pehmoisuuden vuoksi, eikä kutita. Mutta hiukka tuo tosiaan oli löysä... mutta otimpa ja kylvetin paidan ja laitoinpa henkariin kuivumaan ja kas kummaa...


Istuvampi ja pidempi kuoriutui kuivasta neuleesta, vai mitä olette mieltä?


Ja tuota kaula-aukkoakin se vähän tiukensi. Olikin alunperin vähän turhan löysä, vaikka koitin jopa tiukasti päätellä... ei onnistunut sekään, ilmeisen tottunut joustavaan päättelyyn ollaan vaikka mitä tekis.


Mut on tää ihana ja ollutkin paljon käytössä. Lämmin, kevyt ja mukava.

Mutta sitten siihen Paten tuomaan... Ihmettelin kun postin tullessa luukku kolahti kolmeen kertaan. Ajattelin miehen tilanneen levyjä, vaikka ei olekaan puhunut uusista julkaisuista viime aikoina... mutta ei minulle siellä tiputeltiin kaksi pulleaa kirjekuorta...


Snyni oli lähettänyt haastetta välimuistamisena joulukuulle...


Joulukalenterin luukut, jotka sisältävät fingerin vahvuisia sukkalanka mini keriä ja vyyhtejä. Tehtävä 1: neulo jämälankasukat 24 päivän ajan. Tehtävä 2: lisää haastetta osallistua Missä neuloimme kerran-blogin jämälankavillasukkajoulukalenteriin näillä langoilla. Haasteen otan vastaan. Mutta miten on Snyni, haittaako sinua mikäli neulon näistä vaan päivän värin mukaan vuorotellen kumpaakin sukkaa? Olin nimittäin aikonut omista jämistä tehdä tuon Neulistin ja Vyyhdin suunnitteleman kalenterin ja näin ollen neuloisinkin kaksi sukkaparia, sinun langoista sekä omista, sinun langoista vaan saisin komeat polvisukat, jotka ovat oivallisia töissä. Viime vuonna jäi tuo sukkakalenterin osallistuminen, mutta ensimmäisessä olin mukana ja nyt siis on kolmas heidän järjestämänsä ja minulle toinen osallistuminen. Tai voin tehdä molemmat heidän ohjeistuksen mukaan... valinnan varaa riittää. Kiitos huikeasta muistamisesta sinulle Snyni, tekisi mieli aloittaa heti neuloa kalenterisi luukkuja. Mutta maltan mieleni kuitenkin.

Viime vuotisesta hienosta kangaskalenterista teemme tänä vuonna miehen kanssa pojille kalenterin. Luukkujen sisältöä mietinnässä täällä siis myöskin.

Entäs sitten meidän Nelli. Hurjasti kasvanut, juuri eilen mietin, että pitäisi taas punnita neitokainen. On se vaan ihana pirulainen... vielä opetellaan talon tavoille. Aika hyvin olen saanut jo perille, että kun napsautan sormia ollaan luvattomissa puuhissa... esimerkiksi pyykkitelineellä kuivumassa olevien pyykkien alas repimisessä, tai verhoissa kiipeilemässä. Miisu muuten harrasti kanssa verhoissa kiipeilyä... Mutta tässä pari ihanaa otosta tältä viikolta Nellistä...


Joku teki pesän keittiön pöytäliinasta itselleen. On muuten mies ja esikoinen tällä viikolla ajatelleet mun heittäneen liinan pyykkiin... onkin löytynyt pöydän alta.


Ja Nellin mielestä esikoinen kaipasi tukan pesua legoilla rakentaessa. Nelli on heikkona hiuksiin. Esimerkiksi maanantaina mies nauroi minulle, että itse olet opettanut Nellin hyppiessä selkääni keittiössä aamulla... juu ei ollut syliin hyppäämisestä kyse vaan hiukseni olivat auki. Kotona siis nykyään lähes poikkeuksetta pidän hiukseni kiinni... en tiedä mikä hiuksissani viehättää mutta niihin on pakko päästä käsiksi, tai siis tassuiksi.

Minulla alkoi nyt kolmen päivän vapaa, mikä on harvinaista herkkua. Nautin siitä täysin siemauksen siis, nauttikaa tekin viikonlopusta!