Mitä kaikkea kahvilla voikaan tehdä?

Anoppilan reissu tehty. Renkaat vaihettiin yhessä, ei antanu mies mun sitä yksin tehä... höh. Sitte käytiin juoksemassa taas järven ympäri, eli 12 km mentiin, aikaa meni simmonen tunti 20 minsaa... Viimeksi kesällä alko vettä sataa ja tuli oikeen kunnolla loppumatkasta ja me vaan nautittiin ja juostiin leveä hymy kasvoilla. No tänään naurettiin, että kai ne pitää meitä hulluna täälä, ku taas mennään ja ennen puolta matkaa alko sadella jälleen... lumena tällä kertaa. Ensin ihan hiljoksiin, mutta loppumatkasta oikee kunnon hiutaleita. Maa ei kyllä vielä jääny valkoseksi, mut onneksi tosiaan oli lunta nii ei kastellu meitä ja kyllä molemmat vaan hymyile leveesti edelleen. Otin mä pari kuvaakin. Niitä pääsette kassomaan kohta.

Mutta nii siitä kahaveesta. Oon seurannu tässä mielenkiinnolla Mustankissan tyttären värjäilyjä ja hän on kokeillu mm. sipulinkuorilla kylmävärjäystä. Häneltä sitten kysäsin tuosta värjäyksestä ja haeskelin vähän tietoja myös kuukkelilla, siitä se lähti idea pyörimään päässä ja...

Tästä sitten lähdettiin. Maijaa kerä hyvin haalean vaalean beigenä. Maija vyyhdille...

Keitin sitten viime sunnuntaina meille kaffeet ja pistin purut pienen määrän vettä sekä suolaa purkkiin, lanka sekaan ja veden keittimellä vettä lähes purkki täyteen. Siitä sitten maanantaina ja tiistaina heitin kaffeesta purut purkkiin jatkoksi ja menipä jompana kumpana päivänä sitten kahveen jämätkii...

Hiukkasen hirvitti sitten eilen alottaa langan peseminen, ku mietin kyllä sillon laittaessa, että pitäs tuo lanka pistää pesupussiin ettei purut jäis kii... olihan se melkosessa sotkussa, mutta purut lähti kun huljutin kolmessa vedessä oli kaikki pois. Ensimmäinen vesi oli toosi tummaa, toisessa ei oikeestaan väriä olleskaan ja kolmaski jo kirkasta, ja ku purut olin saanu pois nii vielä suihkutin vyyhtiä reilusti. Sitte päätin oikasta kuivumisen kanssa, ku halusin tännään tuo vyyhin kuvattavaksi ja pistin sen patterille kuha pari tuntia oli pyyhkeen päällä ollu, et enimmät veet sain poikkeen.

Ja mitä ihanaa siitä tulikaan...

Kuvaus paikkoja oli vaikka millä mitalla, mutta ku valoa oli yllättäen liikaa. Harvinaista, todellakin. Ja siitä johtuen kuvassa käsittelystä huolimatta ihan liian vaaleelta näyttää... no sitten seuraavaan paikkaan kuvaamaan...

No vähän parempi, mutta vieläkin liian vaaleaa ja ei ku uutta paikkaa....

Vieläkin aavistuksen liian vaalean näköstä. Mutta mieheltä kysyin millä hää tätä väriä kuvais ja vastaus oli runsaskuituinen pasta, eli on ihan sen väristä ja kuulemma näköstäkii. Juu, mulla taas oli kuulemis härö kun tuota kysyin ja vastakysymyksenä heitin, mistä sä sen tiedät miltä se näyttää... mies katto hetken ja kysy, että mitä sä oikee kuulit. Siinä vaiheesa tajusin mitä hää sano.

Silleesti. Mä vedän hemmottelusukat jalkkaan ja istun soffan nurkkaan jatkamaan ääriolojen kynsikkäitä. Ihanaa viikonlopun jatkoo kaikille!