perjantai 31. lokakuuta 2014

Ihanaa Sny postia päivän piristykseksi

Uudet lenkkarit ja kompressio säärystimet testattu ja hyvin toimii, jihuu!!!
Mies otti tänään vapaa päivän ja juniori kuitenkin meni eskariin ja esikko kouluun ja mulla oli iltavuoro, no mehän saatiin lenkkirauha näppärästi. Ja aamupäivällä oli vielä ihana ilmakin, eli ei kun menoksi. Simmonen hippasen vajaa yheksän kilsaa taivallettiin... enempikin ois voinu juosta, mutta piti kuitenki ennättään juniori hakemaan ja käydä suihkussa ja syödä ja, ja, ja...

Mutta voi jummi jammi, posti oli tullu sillä aikaa ja mukana ihana päivän piristys. Ihana Snyni oli laittanut pienen välimuistamisen, ihanaakin ihanamman sellaisen. Oli niin ihanasti otettu koko meidän perhe huomioon...


Kuoresta paljastui Novitan Neulo lehti ja muovipussi, joka piti sisällään vohvelikangasta, lankoja ja nauhaa... kirjeessä ohjeistuksena tehdä poikien kanssa isälle pyyhkeet kirjomalla. Eli koko perhe todellakin huomioon, pääsen poikien kanssa tekemään ja lopputulos tulee miehelle.


OIKEEN ISOSTI KIITOS TÄSTÄ SINULLE SNYNI!!!!
Pojat tykkäävät värkätä kanssani ja nyt oikeasti mietin miksi ihmeessä en ole tätäkään aikaisemmin hoksannut. Idean tynkää tästä lähtee kyllä irti... eli siis todellakin kiitos, kiitos, kiitos. Tuo nauha on aivan ihanaa ja sitä kyllä pitää ruveta metsästämään, tahtoo tuolla merkata neulomuksetkin.

Huomenna sitten lieroa julki. Ihanaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Ääriolojen kynsikkäät

Kyllä täällä ollaan vielä. On vaan ollut kaikenmoista ja ei ole paljon jaksanu ajatuksia postauksen kirjottamiseen kääntää. Nyt kuitenkin ajatus kulkee, vaikka tänään onkin ollu varsin kiireinen päivä ja väsy aika kova tällä hetkellä niin siltikin, sain meinaan aikasta hyvän mielen tänään, onnellinen vahinko, siitä sitten lisää lopuksi.

Nyt on tosiaan isän pilkkikynsikkäät tehtynnä. Saa vaan nähä ku isä meinas ettei niitä raaski käyttää. Isänpäivä lahja kerranki hyvin ajoissa, kun pääsin kuvaamaankin ihan oikeissa käsissä nuo. Ihan ei yksi kerä tuota lankaa riittänyt tai olisi jokunen sormi jäänyt vajaaksi, joten otin avuksi juniorin sukista jääneen sinisen. Vaikka salonki kelpoisia ei olis tarvinnu silleesti olla tuonne pilkille kun tarkotetut, mutta pieni perfektionisti nosti päätä ja pitä saada siistin näköset.


Lanka siis Regian Activea, puikkoina 2,5 mm pyöröt ja luupaten molemmat yhtä aikaa. Oman pään mukaan mentiin, kun ensin olin katsellut sormikasohjeita. Sormi osuuksissa 2,5 mm sormikaspuikot.


Käyttöön kyllä taitavat päästä heti, mikäli siis raskii käyttää... käsiä kuulemma iltaisin palellut. Oli siis kaiken ähertämisen arvoista... mieli tekis tehdä sormikkaatkin... mutku nuo sormien ähertelyt oli aikasta ketuttavia, lisäksi sormikaspuikot on nii lyhkäset, että paino kämmeneen, höh.


Käsikuvissa on väritkin oikeen. Piti vaan leikkiä muka osaavaa kuvaajaa ja yrittää hienoja asetelmia yms... heh.


Ja toinen ketuttava juttu oli se miljoona langanpäätä... onneksi äitee sitten päätteli toisen ja toisen siis hoitelin isse. Kiitosta vaan äiteelle avusta.

Nii, kahvilla värjättiin ja värjäystähän jatkettiin... otettiin vitivalkoinen nallekerä joka kieputeltiin vyyhdille, kasteltiin juoksevan hanan alla, upotettiin suljettavassa ja tiiviissä astiassa olleeseen liemeen, suljettiin astia ja annettiin lillua sielä viikko tuolla saunan nurkassa. (Sielä muutes lilluu uusi kahvikokeilukin tällä hetkellä). Sitten se sieltä otettiin ja huuhdottiin, huuhdottiin, huuhdottiin ja huuhdottiin vielä jokusen kerran, pari kertaa se huljuteltiin fairyvedessäkin pesussa. Väriä lähti ja lähti, lanka vaan ei vaalennu ja hyvä niin...


Jaa missäkö mää sitä lankaa liottelin... no satuinpas saamaan simmoset mukavat pari litraa punajuurilientä niin siinä. Oottelee tuolla seuraavaa erää liemi tallessa.


Ylemmässä kuvassa väri aika hyvin kohdillaan. Tuolle langalle jo suunnitelmatkin mielessä, kun vaan olis sitä aikaakin. Tällä hetkellä esikoisen sukat, hää ku löys mieleisen langan mun varastoista ja snyn huivimalli aktiivisimpana, lisäksi etenee pikkuhiljaa tuolta nuo kessen eräsetkii. Välityönä tuossa tuli tekastua "liero" joka on nyt kylpemässä ja varmaankin sitten lauantaina sen näytille tuon ja ajattelin sen arpasta teille, kun noita vierailujakin on jo ylitte 41 tuhatta täällä.

Mutta sitten tähän päivään ja onnelliseen vahinkoon. Olin aamuvuorossa töissä ja kun saatiin perhe kotiin, pojuille ruokaa lähettiin heittään viiden kilsan peruslenkki miehen kanssa, äkkiä suihkuun ja esikoisen treeneihin. En sitte jäänyt sinne vaan lähin kattomaan josko Prismasta löytys esikoiselle uudet lenkkarit... hää ku on tässä vajaan puolen vuoden sisään saanu jo kaks paria tuhottua ja ainakin vielä toistaiseksi ilmat on simmoset että maanantaisin ennen treenejä käyvät juoksulenkillä joukkueen kanssa. No siinä urheilujalkine puolella tuli sitten vahingossa bongattua issellekkii lenkkarit ja mikä parasta ja onnellisinta puoleen hintaan... jipii. Kuten oon aikasemmin kertonu ettei se uusin versio noista mun lenkkareista oikee istunu jalkaan, no nyt sitten päätin näitä alkujaan kahden sadan euron kenkiä kokeilla ja ihan parasta, just sama tunne mikä noiden vanhojen kanssa heti tuntu niin just mun jalkaan sopivalta että. Merkkiä ei tarvinnu vaihtaa mutta malli vaihtui.

Lisäksi sitten kävin lävitte urheiluvaate puolta ja kyllä nyt kelpaa juosta ilmojen viiletessä, talviset juoksusukat 100% merinovillaa ja kompressiosäärystimet, pysyy varmasti paikallaan eikä valu alespäin juostessa ja lopulta ekstra lämpö vaan nilkoissa, plus että lämmittävät auttavat rasituksessa. Ja sattuipa somasti, että kaik mätsää...


Vielä kun löytäis sitten ne oikeen hyvät talvijuoksuhousut ja takki. Aikaa kuitenkin on, ku sitä voi pukeutua muutenki kun just juoksuun tarkoitettuihin vaatteisiinkin, Että semmonen onnekas sattuma ja arvatkaapa vaan tekiskö mieli lähtee uudestaan tälle iltaa lenkille... testaan kunnolla uudet kenkulit.

Semmosta tällä kertaa.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Mitä kaikkea kahvilla voikaan tehdä?

Anoppilan reissu tehty. Renkaat vaihettiin yhessä, ei antanu mies mun sitä yksin tehä... höh. Sitte käytiin juoksemassa taas järven ympäri, eli 12 km mentiin, aikaa meni simmonen tunti 20 minsaa... Viimeksi kesällä alko vettä sataa ja tuli oikeen kunnolla loppumatkasta ja me vaan nautittiin ja juostiin leveä hymy kasvoilla. No tänään naurettiin, että kai ne pitää meitä hulluna täälä, ku taas mennään ja ennen puolta matkaa alko sadella jälleen... lumena tällä kertaa. Ensin ihan hiljoksiin, mutta loppumatkasta oikee kunnon hiutaleita. Maa ei kyllä vielä jääny valkoseksi, mut onneksi tosiaan oli lunta nii ei kastellu meitä ja kyllä molemmat vaan hymyile leveesti edelleen. Otin mä pari kuvaakin. Niitä pääsette kassomaan kohta.

Mutta nii siitä kahaveesta. Oon seurannu tässä mielenkiinnolla Mustankissan tyttären värjäilyjä ja hän on kokeillu mm. sipulinkuorilla kylmävärjäystä. Häneltä sitten kysäsin tuosta värjäyksestä ja haeskelin vähän tietoja myös kuukkelilla, siitä se lähti idea pyörimään päässä ja...


Tästä sitten lähdettiin. Maijaa kerä hyvin haalean vaalean beigenä. Maija vyyhdille...


Keitin sitten viime sunnuntaina meille kaffeet ja pistin purut pienen määrän vettä sekä suolaa purkkiin, lanka sekaan ja veden keittimellä vettä lähes purkki täyteen. Siitä sitten maanantaina ja tiistaina heitin kaffeesta purut purkkiin jatkoksi ja menipä jompana kumpana päivänä sitten kahveen jämätkii...

Hiukkasen hirvitti sitten eilen alottaa langan peseminen, ku mietin kyllä sillon laittaessa, että pitäs tuo lanka pistää pesupussiin ettei purut jäis kii... olihan se melkosessa sotkussa, mutta purut lähti kun huljutin kolmessa vedessä oli kaikki pois. Ensimmäinen vesi oli toosi tummaa, toisessa ei oikeestaan väriä olleskaan ja kolmaski jo kirkasta, ja ku purut olin saanu pois nii vielä suihkutin vyyhtiä reilusti. Sitte päätin oikasta kuivumisen kanssa, ku halusin tännään tuo vyyhin kuvattavaksi ja pistin sen patterille kuha pari tuntia oli pyyhkeen päällä ollu, et enimmät veet sain poikkeen.

Ja mitä ihanaa siitä tulikaan...


Kuvaus paikkoja oli vaikka millä mitalla, mutta ku valoa oli yllättäen liikaa. Harvinaista, todellakin. Ja siitä johtuen kuvassa käsittelystä huolimatta ihan liian vaaleelta näyttää... no sitten seuraavaan paikkaan kuvaamaan...


No vähän parempi, mutta vieläkin liian vaaleaa ja ei ku uutta paikkaa....


Vieläkin aavistuksen liian vaalean näköstä. Mutta mieheltä kysyin millä hää tätä väriä kuvais ja vastaus oli runsaskuituinen pasta, eli on ihan sen väristä ja kuulemma näköstäkii. Juu, mulla taas oli kuulemis härö kun tuota kysyin ja vastakysymyksenä heitin, mistä sä sen tiedät miltä se näyttää... mies katto hetken ja kysy, että mitä sä oikee kuulit. Siinä vaiheesa tajusin mitä hää sano.

Silleesti. Mä vedän hemmottelusukat jalkkaan ja istun soffan nurkkaan jatkamaan ääriolojen kynsikkäitä. Ihanaa viikonlopun jatkoo kaikille!

perjantai 17. lokakuuta 2014

Saksan sukat valmiit...

Yllättävän kauan niissä meni, vaikka olivat mukavan joutusaa neulottavaa toinen sukka valmistu parissa päivässä... työt haittas välissä ikävästi. Mutta niinhän ne työt haittas tässä muutenkin, heh. Ja olihan tässä kaikkea muutakin.

Työkaverilleni kerroin tästä Snyni sukkahaasteesta ja sanoin jotenkin hassusti, että neulon saksalaisittain sukkaa, en siis noilla sanoilla, mutta niin sen käsitti ja hän ihmettelikin kovasti, että neulotaanko saksassa sitten kovinkin erilaisella tavalla. Mutta ihan samalla tavalla neulotaan, neulot sitten suomeksi tai saksaksi. Todella kaunis tämä malli on....


Varteen en vain saanut tuota kaunista pitsiä taakse niiden silmukkamäärien kasvatusten vuoksi, mutta ei haittaa. Kantapää kuitenkin onnistui todella hyvin ja on ihanan istuva.


Muutenkin koko sukasta tuli juuri sopivan napakka, ei lötröä jalassa, vaan istuu kuin valettu.


2,5 mm pyöröillä luupaten varpaista varteen, lankana tuo lokakuun paketissa ollut Teeteen elegant kaksinkertaisena. Silmukoita pohjan puolella 30 ja pitsipuolella 29. Ohje siis löytyi saksan kielisen videon muodossa täältä. Sitten tuo uusi tapa kantapäähän löytyy viedoista 3 ja 4.


Tuohon sivuun pitää vielä perehtyä paremmin, vaikutti olevan enemmänkin noita video-ohjeita ja kauniita simmosia.


Näitä sukkia ei ihan arkikäyttöön raaski ottaakaan, vaan ihan meinaan juoksulenkkien jälkeiseksi jalkahoidoksi nämä. Sillähän snyni oli langankin valinnut. Vedän aina villasukat suihkussa käytyäni lenkin jälkeen jalkaan ja nämä pääsevät siihen tarkoitukseen. Ja vielä lähikuvaa tuosta pitsistä...


Eikö vain olekkin kaunis? Mietinnässä varresta aloittaa tuolla pitsillä ja siten kääntää se toisin päin, kokeilla miltä sitten näyttää. Ja sitten jatketaan vielä paketin mukaan huivin kanssa. Onhan toki puikoilla muutakin. Esimerkiksi sitä avaruustiedettä kynsikkäiden muodossa. Aloitin  eilen illalla ja nyt mennään ensimmäisen kanssa peukalon silmukoiden erotuksessa, pitää vaan alottaa toinen tähän väliin, että nähdään miten riittää tuo lanka, sormiin sitten heitetään juniorin sukista jääneitä värejä, jonsei riitä tuo. Ei ehkä mikään värillinen suunnittelun huippu, mutta eipä se taida kovinkaan haitata pilkillä... sotkeentuvat kuitenkin hyvästi, pääasia, että käsiä saa käytettyä kunnolla ja lämmittää riittävästi.

Sitten terveisiä Snylle. En keksi mikä mättää ettei kommentointi luonnistu. Ja siksi laitankin sitten taas takaste tuon varmenteen, ku ei menny vuorokauttakaan että alko moskakommentteja pukkaamaan... rrrraivostuttavaa. Mutta onneksi viestisi tulee sitten toistakin kautta perille. Olit värjäilyistä kysellyt. Kyllä ne on siihen koolaukseen tähän asti jääneet. Nyt on kokeilussa pari kylmävärjäystä. Kasveilla toki kiinnostais kokeilla, mutta ei oikeen onnistu kerrostalossa ihan noin vaan. Lisäksi en omista sopivaa pataa liedelle, että sitä kokeilisin jollakin. Elintarvikeväreillä värjäämisestä olen lueskellut ja miettinyt kokeilua, mutta toistaiseksi en ole siihen vielä ryhtynyt. Nyt olisi vuorossa kahvisopan selvittely ja langan pesu... katsotaan sitten tuliko siitä kylmäkokeilusta yhtään mitään. Toinen kokeilu alkoi tänään ja sen uskon onnistuvan aika komeesti, sain meinaan pelkästä langanupoksiin painamisesta värjättyä sormeni... eikä pesemälläkään pois kokonaan. Mielenkiintoa siis olisi vaikka mihin värjäyskokeiluun, asumismuoto ja sisätila rajoittaa osittain mitä lähden kokeilemaan.

Mutta nyt mä lähen pistämään huivin kylpyyn, pesemään kahvisoppaa langasta ja sitten jatkan puikkojen heiluttelua ja samalla taidan katsastaa muiden blogit. Huomenna vapaa päivä ja tiedossa anoppilan vierailu, on nääs aika vaihtaa autoon talvitassut... josko vähän järkyttäis appiukkoa ja käskis miehen pitää kätensä erossa ja hoitaa homma itte, hälle ku edelleen asiat on naisten ja miesten asioita... vaikkakin on jo oppinut, että minä teen kyllä kaikkea kiinnostavaa ja saatanpa tietääkkin ns. miesten jutuista. Ihanaa viikonloppua kaikille!


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

"Hei, Kuu-ukko..."

"... Ei pidä sinun sureman, tämä rakettimme hetkessä valmistuu ja sen määränpää on kuu..." Kuka muistaa vielä? Muistoja voi käydä verestämässä täällä, eli kyseessä Saukki ja Pikkuoravat ja kappale Kuuraketti. Tästähän voinee päätellä, että esiin marssii jotakin lapsiin liittyvää... nehän on ne juniorin sukat.


Mutta ei se kyllä tuo ole kyseisen laulun aiheuttaja. Meillä kun taitaa olla pienen pieni rokkarin alku tulossa juniorista. Apulantaa kovasti hää on viime aikoina laulellut, yks suosikki biiseistä taitaa olla Zombeja. Lisäksi tällä hetkellä laps on kovasti tykästynyt Apulannan ensimmäisen levyn tuotantoon ja siitä useampikin biisi laulattaa.

Jaa, no syynsä tuolle Kuuraketille kuitenkin on...


Sukissa on sitten testattu Regian uutuutta, "avaruuslankaa". Elikkäs Regian Aktive lankaa, josta Neulenettikahvilan sivuilla kerrotaan näin: "Regian sukkalankainnovaatio
Ainutlaatuinen sukkalanka, jossa on mukana "avaruusteknologiaa" Sertified Space Technology.
Outlast- lämmönsäätely ominaisuuden ansiosta Regia 6-säikeinen lanka antaa aivan uuden ulottuvuuden käyttömukavuudelle kelissä kuin kelissä.
Outlast-kuituteknologia on alunperin kehitetty NASAlle suojaamaan astronautteja äärimmäisissä olosuhteissa avaruudessa. On todistettu, että Outlast komponentit pitävät kehon lämpätilan tasaisena.
Nyt tämä kuitu on osa luotettua ja testattua Regia-lankaa.
Ihomme altistuu lämmönvaihtelulle. Kun keho lämpenee, luovutamme lämpöä ja hikoilemme alentaaksemme lämpötilaa Outlast-teknologia imee ylimääräisen lämmön ja varastoi patentoituun Outlast mikrokapseleihin. Kun kehon lämpötila laskee, varastoitunut lämpö vapautuu ja tasainen lämpö on ihoa vasten."

Tätä lankaa lähdin yhtä kerää hakemaan, kun asiasta luin ja sain idean, samalla sitten juniori sai valita omiin sukkiin langat ja samaa lankaa halusi. Ensin mietin tovin jos toisenkin tätä, mutta sitten kun ajattelin, että Regian lanka niin ei voi ihan humpuukia olla ja idea sitten testaakin tämän langan toimivuuden aika äärioloissa... tarkoitus olis tikuttaa isälleni kynsikkäät talven pilkkireissuille... vähän hirvittää onnistuuko, mutta tulee mitä tulee. Onneksi tuossa pilkki käytössä ei niin kaunista jälkeä tarvitse olla, pääasia on se lämpö.


Normaalisti en välttämättä tätä lankaa olisi ehkä ottanut koostumuksen perusteella, 40 % villaa, 20 % polyamidia ja sitten sen ein aiheuttavaa akryylia 40 %. Tuo akryyli sisältää sitten sen Outlast-teknologian. Kovasti on olleet juniorin mieleen, halusi eilen heti aamulla jalkaan ja jalassa pysyivät.


Näitä varten jouduin sitten sitä raidoitusta harjoittelemaan, ei siitä täysin siistiä yhtymäkohtaa tullut, mutta huomattavasti siistimpi mitä ennen, kiitos neuvojen. Värit juniori halusi nimenomaan toiseen sukkaan toisten päin. Silmukoita 40 ja puikkoina 3 mm bambut, kantapäähän sitten sovelsin heti tuota snyni sukkaohjeen bumerangi-tiimalasia. Värejä en ihan saanut muokattuakaan oikeiksi, keltanen on enemmän vihertävää mitä kuvissa, sininen näyttää aika hyvälle. Tässä alimmassa kuvassa taitavat olla lähinnä oikeaa.

Ja kyllä tuossa langassa aika hyvin tunsi tuon akryylin, ei kuitenkaan niin pahan tuntoista neulottavaa mitä ihan puhdas akryyli. Mutta ei kyllä neulottavuuden puolesta mitään suosikkilankaa tämä, käyttökelpoista kyllä ja jos todella toimii käytännössä, tulee tästä neulottua noita kovan käytön juttuja sitten... esimerkiksi juoksupipona miettinyt... olisi aika loistavaa jos tämä toimisi siinä hyvin. Miettikää nyt, hikoilet ja jos joudut pysähtymään tai hiljennät tahtia niin aika kylmähän talvella hiestämärkään päähän tulee mikäli ei kunnon materiaalista olevaa pipoa ole. Ei juostessa kuitenkaan voi mitään älyttömän paksua pipoa pitää.

Että semmosta, nyt mä alan nauttimaan vapaa päivästä!

maanantai 13. lokakuuta 2014

Eikös ne pikkujoulut kohta ala?

Nii, sittehän tarvitaan korujakin, eiks nii?
No siis nythän no ne kuvaamista oottaneet korut onnistuttu kuvaamaan. Eilen en saanu oikeen mitään sitten aikaseksi. Nukuin piiiitkään ja otin päikkäritkin ja menin tosi aikasin nukkumaan. No okei kävin mä lenkillä, en kuitenkaan sitten sitä mehut pois lenkkiä ottanu vaan tuon ihan perus viis kilsaa vaan. Puikkoihin tai helmiin en jaksanu tarttua, pari raitaa juniorin sukkaan ja siinä se. Tänään oon sitten tikunnu sitä sukkaa valmiiksi, enää uupuu kärkikavennukset. Otin mä tänäänkin päikkärit pikkukakkosen aikaan, mies ja esikoinen omissa treeneissään ja juniori katto pikkukakkosta... mä otin viltin ja oikasin soffalle, Miisu oli heti sitten kainalossa. Miisuhan siis tulee peiton alle ja käpertyy kylkeen tai tällä kertaa vatsaa vasten kun itte olin kyljelläni. Nyt alkaa sitte olla silleen levännyt olo. Mutta mahdollisesti nukkumatti huutaa tänäänkin tosi aikaseen, Niin sain mä eilen yhen kokeilun alotetuksi, kokeiluun kuuluu lankaa, kahvinpuruja, vettä, suolaa ja lasipurkki... katotaan mitä tulee vai tuleeko mitään.

Sitte niihin koruihin. Mutta kurkataas ensin hyvää korvisten piilopaikkaa... Kuvasin siis noita koruja tuossa äitienpäiväksi saamassani korurasiassa ja siirsin muut korut alimmalle tasolle, kun sitten järjestin takaisin nii yhet korvikset oli hukassa. Epäilin jo kissojen käyneen ja kyselin pojilta etteivät vaan koskeneen, jne... koko ajan mulla oli kamera edelleen kädessä ja meinas jo epätoivo iskeä, kunnes löysin...


Siinähän ne killusteli kameran hihnassa mukana, hihnaa vaan oli vaikee saada kuvaan kunnolla. Meinas vähän naurattaa kun huomasin.

Ne kuvausta odottaneet sitten... kaulakoru ja rannekoru.


Turkoosit akaatti rondelleja, välissä hematiittia ja gun metal papuketjua, yksinkertaista ja näyttävää...


Jos oisin loppuun asti ajatellut, olis ehkä kannattanu laittaa joku muu paita kuvauksen ajaksi. Ei vaan töiden jälkeen ajatukset olleet ihan terävimmillään.


Korviksiakin mietin, mutta idea ei ihan niissä toiminu ajatellulla tavalla, joten niitä vielä mietitään.
Herkullinen setti kuitenkin kaikkiaan. Nämäkin jää odotteleen uutta kotiaan. Kenen luona lieneekään?


Sitten vielä esikoisen taidonnäyte... tämmönen kaunis auringonlasku hänen käsistään syntyi tänään.


Kirpakkaa lokakuun viikkoa toivottelen teille!

lauantai 11. lokakuuta 2014

Hyvää syntymäpäivää...

Huh, olihan päivä. Mutta olihan ihanaa, että Juniorilla oli kivaa ja nautti päivästään. Lisäksi oli ihanaa että viimeisimmät vieraat oli juniorin kummeja lapsineen ja lapset pitivät huolen toisistaan ja mekin päästiin aikuisten kanssa juttelemaan, kiitos siis Laihialle ja Kuopioon, että tulitte ja viivyitte. Oli ihana nähdä teitä kaikkia!

Lisäksi sain ne tuossa aiemmin vähän jo ufoutuneet sukat annettua ja kuvattua mallina saaja. JenniS... hiukka mä muokkasin kuvia, mutta hyviä kuvia tuli. Muokkaus siksi, että korostuu oikeet asiat ja tulee oikeet värit näkyviin.

Niin, nämä sukat oli myös synttärilahja... hyvin alkoi ja valmistui joutuin siihen toisen sukan kantapäähän asti... ainoa vaan, että ne kolkyt vee juhlat oli viime kesänä... ja sukat siis valmistui tänä syksynä. Kuvien kans oli tuo valo ongelma, aika huonolla valolla mentiin tänäänkin, mutta kun oli ihan omistajansa jalat tarjolla kuvat otettiin ja mä vähän modasin, näkyy paremmin kuvio ja väri.


Mallina siis Cookie A:n Sukkia. Rakkaudella kirjasta sukkamalli nimeltään Mona. Kirjan kuvissa sukka tehty tosi tummasta langasta ja onnekseni päätin nämä kuitenki tehä. Ei ollut meinaan alkuperäsellä listalle laisinkaan nämä sukat. On meinaan nii mitäänsanomattomat kuvat tuosta mallista. Eikä valitettavasti ihan näy näissä munkaan kuvissa, mutta todellakin kaunis on tämä Mona. Yritin seuraavaa kuvaa fiksata silleesti, että näkys malli mahollisimman selvästi.


Puikkoina mulla oli 1,5 mm Knit Pron karbonzit ja lankana Zeldan Kersantti Väärä, tämä on ihan ensimmäisestä Zeldalta ostamastani setistä, näin kauan se on muhinut jemmassa tai siis viime kesään asti. Lanka on 75% villaa ja 25% polyamidia ja sadassa grammassa on lankaa 425 metriä. Totella herkullinen lanka. Ja muistan senkin, että oli päättänyt tästä langasta tekeväni jonkun huivin, ei tullu huivia siitä... oli niin ystäväni näköistä lankaa ja ensin ajattelin huivia hälle, mutta jostain syystä tämä malli vain huonoista kirjan kuvista huolimatta huusi Jenniä... ja hyvä niin. Eikö vaan?


Oli ihan hauskaa, että kuvia otettaessa en itse kerenny Jennille ohjeita antaa, kun hänen mies hoksas mitä tarvii tehä ja ohjeisti jo... hauskaa oli ja valon puutteesta huolimatta saatiin hyviä kuvia. Ja sitten vielä se kuva jossa yritettiin oikkeesti saaha värit ihan oikeesti kuvviin... ja käsitellä piti sitäki vähä, mutta nyt pitäs olla suht oikkeen.


Tuo turkoosi vähän hukkuupi ruskiaan tässäkin kuvassa, mutta kaunis se on ja niin on ystäväni värisetkii. Kuvien jälkeen meinaan jäi sukat jalkaan. Kiitos JenniS että suostuit poseeraamaan, vaikka se miehen tausta rekvisiitta jäikii uupumaan...

Tänään en oo ehtiny puikkoihin tarttumaan laisinkaan, lenkille ois ollu kova palo ja tuossa hippasen vajaa yks mies sanoki, että mene. Minä sitte tuumasin, että juniorin kaverit tulee tunnin päästä... miehen vastaus oli: no juokse kovaa. Heh, jäipä lenkki tekemäti. Huomenna sitten, ja tällä hetkellä tuntuu että voisin oikeesti juosta nii kauan ku vaan jaksan.... rankka työputki ja juniorin synttärit takana ja tommosta suunnittelen... no ihan tiedoksi, se on sitä rentoutumista mulle. Hullu mikä hullu, en kiellä.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

perjantai 10. lokakuuta 2014

Käviskö kierroksilla?

Tiedossa ei ole mitään valmista.

Tänään siis oli putken viimeinen työpäivä, kahdeksan putkeen. Huh, sanon minä. Eilen oli jo iltavuorossa havaittavissa pientä ajatusten takkua... mutta tänään meni yllättävän hyvin alkuun. Aamuvuorossa siis tänään olin, kunnes viimeinen tunti saapui ja hiljaisempi hetki yllätti... meinaan alkoi joku pilkkiä, vaikka talvesta ja jäistä ei vielä tietookaan... Pomoa meinas naurattaa siinä vaiheessa... mutta kyllä kovasti pahoitteli kun kävin aiemmin sanomassa, että ei kiitos enää tämmösiä kahdeksan päivän putkia, ei ollut huomannut simmosen laittaneen. Kyllä mä hälle tokasin, ettei saa nauraa, ku väsyttää nii vietävästi. Eipä siinä, meillä on töissä onneksi hyvä henki ja hyvä huumori, että ties sekä hän että minä, ettei toinen pahalla.

Arvatkaa sitten, kun tänään töiden jälkeen poikien kanssa siivottiin. Pojat kun tämän raa-an äiteen johdolla joutui osallistumaan hommaan, mies ku ei oo vieläkään kotona, pitkä työpäivä hällä... siis saunailta työden jälkiin. Pojat ollu sitten siististi illan ei ole lelut kokenut TNT iskua... mutta mikä ihana minua odottikaan tuossa hetki sitten vessassa...


on se vaan niin huisin kiva siivota, ku sitä siisteyttä arvostetaankin. Juu-u, kissat ei näy siitä piittaavan. Eipä siinä, tiädän syyllisenkin. Ai mistäkö... no kun meitin hienopieru, eli Miisu, eli neiti 17 vee, tiedottaa asiasta. Kassoimma poikien kanssa tuossa illan päätteeksi Susikoira Roi ja seikkailu saaristossa viimosen jakson, nii johan raikui tiedotus. Miisu näes maukuu ja kovaa aina kun käy isommalla asialla... sitä en vaan tiejä miks ne hiekat oli pitäny ulos asti kaivaa... tietääkseni en nii paljo sitä sinne siivotessa lisänny. Onneks on harja ja kihveli.

Huomenissa siis juniorin 6-vee juhlintaa tiedossa... jos oisin oikeesti ajallaan tajunnu tän kasiputken, ois voinu juhlat siirtyä edes sunnuntaille ja lisäksi oisin varmaan pomolle käyny asiasta puhumassa ja putki hoitunu lyhemmäksi... tyhmästä päästä kärsii...jne. No eipä siinä, sunnuntaina aion sitte vaan olla.

Ai nii, olihan hoitopäivä juniorilla... mies häntä sinne aamulla vei. Soitti sitten mulle, että oliko tiedotettu jostain erikoisesta, kun ryhmien ovet kiinni eikä ketään näy... Samassa rakennuksessa siis yöhoitoakin. Yöhoitoa järjestävässä yksikössä kuulemma oli trafiikkia. Ei ollu mitään tiedossa ja mies sitten lähti sinne kyseleen... tuli sitten about 40 minsan päästä viesti, että hoitaja oli töihin tullessa ajanut kolarin jonkun eläimen kanssa ja siksi myöhästynyt. Pahempaa vahinkoa ei siis onneksi käynyt. No minä sitten menen hakemaan junioria... siinä sitten eräs lapsi päättää jotain hiekka ämpäriä potkasta... ämpäri täynnänsä kuravettä... hyvin kylmää simmosta. Juttelin siis juniorin hoitajan kanssa kun sain kylmän suihkun, jaiks... kaula-aukosta sisään, päähän ja takki sekä housut kokonaan kurassa ja märkänä... eiku kotiin ja vaatteet suoraan koneeseen. No eipä siinä, poikien takit ja housut oli muutenki tarkotus pestä, että sinne vaan sitten omat lisäksi. Tai siis eihän se paha päivä juniorilla ollut, vaan vanhemmille sattui ja tapahtui viennin ja hakemisen kanssa. Hih, elämä on... väliin tulee kuravettä niskaan ja väliin tanssitaan ruusuilla... tänään sain kirjaimellisesti kuravettä niskaan mutta oikeesti tää oli ihan hyvä päivä.

Että simmosta tänään, ai nii eka sukka valmis Sny lähetyksestä... toista en varmaan kerkee sit alotella ku sunnuntaina. Nytki pitäs mennä nukkumaan.... mutku ei väsytä, kierrokset on meinaan kovat. Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ja niin, jos joku omistaa Susikoira Roi kirjoja ja on halukas niistä luopumaan, vinkkaa ihmeessä. Esikoinen ois kiinnostunu niitä lukemaan ja mitä kattelin nii alkupään tuotantoa ei taho löytyä mistään.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Korvikset ja kurkistus...

Tuossa just laskin, että nyt on painettu kuus päivää töitä ja vielä kaks jälellä... vähän hirvittää että lisäksi lauantaina on sitten juniorin 6-vee juhlat tuplaten, ensin kavereiden kanssa ja sitten tulee muu väki. Aion ihan surutta mennä sieltä mistä aita on matalin ja teen kaakun valmispohjaan... kun on se testattu ja hyvä kakku tulee niinkin.

Nämä korvikset on sitä kuvaamatonta satoa ja vielä olis yks kaulakoru ja rannekoru kuvaamista vailla, sekä ne yhet sukat.... sitten ois terviisiä Pirkkalaan, et huivi on valamis, pingotus ja päättely vielä, menee kyllä ens viikkoon sattuneesta kiireestä johtuen. Ei ehkä ole hyvä pingotella huivia keskelle synttärijuhlien. Mutta niihin korviksiin...


Turkoosit akaatti pisarat ja ketjua pätkissä, hopeoitua korumetallia.


Pituutta näillä 9 cm. Noita akaatti pisaroita tuli ostettua useemmat ja mietinnässä ihan settiäkin. Kolmeen eri väriinkin sorruin. Kunhan aika antaa myöden näihin tarttua, ehkä sunnuntaina sitten kun saa oikeesti rentoutua. Nii ja mehtis, oliko nää sulle vai tarjoonko jollekki muulle?

Sitten tuohon edelliseen postaukseen palatakseni... no minähän sisuunnuin ja nyt on taas sukka mallillaan ja menee jalkaankin. Ei vaan tuu nyt varteen ympäriinsä pitsivä, sileetä taakse, kun jouduin niitä silmukoita lisäileen. Ei haittaa nätti sukka tulee siltikii ja ainahan mä voin tehä sitte toiset paksummalla langalla ihan ohjeen mukasesti.

Ja ennenkö kurkataan, nii vähän vastauksia Snylle. Eihän tuota sukkaa voinut jättää sikseen, on se vaan nii ihana ja mielenkiintonen malli... itse asiassa mietin kokeilevani samalla pitsillä aloittaen varrestakin, että millanen siitä sitten tulis. Ja erittäin mielenkiintoista siitä teki tuo saksan kieli, nyt ei meinaan enää pelota kokeilla ihan perinteistä paperistakaan versiota saksan kielisenä, jos simmonen ihana ohje jostain vastaan tulee. Ja todellakin voin neuloa huivia välistä. Sekin meinaan tuossa sitten pompahti puikoille.
Marraskuusta tuo mausteinen kuulostaa nyt kauheen houkuttelevalta, että mentäskö sillä. Haasteita lisää vaan, ehdottomasti. Vaikeustaso on ihan hyvä. Tässä kuussa oli hyvää juurikin tuo, että sukka on kun jutun juoneen pääsee suhteellisen helppo ja tulee valmiiksi aika nopsaan. Huivi taas vaatii enemmän keskittymistä ja siksi pidempi prosessi, mutta ei liian vaikea sekään. Minä kun olen toisaalta aika malttamaton, niin hyvä olla tuollaista nopeampaakin työtä, että jaksaa sitten niitä isompia urakoita. Hyvänä esimerkkinä tuo vuosi sitten valmistunut The Rojekti... kun katsot tuolta tunnisteista rojektia niin löydät sen mun hulluuden todellisuuden. Kun saan jotain oikeasti mielenkiintoista, se valmistuu varmasti, aikaa voi mennä tai sitten ei, kuten paidastakin huomasit. Sanoinkin tämän kuun paketin saadessani, että olit varmaan jo ajatellut, että pakko pistää jotain isompi töistä, ettei se ole samoin tein valmista ja siksi huiviohjekkin sukkien lisäksi. Oon meinaan silleesti pikkasen yllytyshullu, kun oikeesta hermosta kutitellaan ja sen sinä näytät osaavan. Toivottavasti tästä oli apua ja jos jotain haluat selventää kysy vaan.

Ja sitten voitas kurkata... mitenkö se neulonta aika tässä työputkessa menee...


Kun viikonloppuna purin sen sukan alun, aloitin nuo oikeella olevat juniorin raitasukat, joista toinen jo valmis. Helppoa teevee neuletta. Sitten kun maanantai koitti lähti Sny sukka uuteen nousuun ja varressa taas mennään, edennyt jo tuostakin lisää. Kuva kun otettu päivällä ennen iltavuoroon menoa. Maanantaina sitten myös alko huuto kuulua lankalaatikosta ja eikun tuo tämän kuun paketissa ollut huivi ohjekkin puikoille. Ensimmäisen pätkän aloitin, purin, aloitin toisen, kolmannen ja neljännen kerran ja sitte päästiin jutun juonest akiinni, nyt on aloituskaavion jälkeen tehty neljä toistoa. Vaatii vaan sen verran keskittymistä tuo pitsi, että sitä teen vain omassa rauhassa. Vaikka tänään totesin, että nyt se jo alkaa sujua joutusasti. Saa nähdä opinko ulkoa tuon 12 kerroksen toiston tässä tehdessä... tämähän on siis vain huivin reunapitsi.ja se toistetaan 64 kertaa. plus reunoihin ja keskelle hieman erilainen osio. Hulluus päässyt valloilleen, ei voi mitään, että on noin huippu Sny. Sny joka osuu hermoon oikealla tavalla. Tuo Sny sukkakin on muuten jo teevee neuletta, jostain syystä opin hyvinkin tuon mallikerran ulkoa... heh heh. Enää ei harmita purkaminenkaan, ku on aivan ihana sukka tulossa, istuu hyvin ja on tooosi kaunis. Ainoostaan se harmittaa että pari ois lähes valmis jos ei ois tarvinnu purkaa. Minäkö malttamaton, en suinkaan! Nii ja tuosta sukasta oppimaa kantapäätä käytin heti noihin juniorin sukkiinkin.

Nyt mä lähen paapimaan. Ihanaa viikon jatkoa kaikille. Nii ja tervetuloa seuraamaan hulluuksian sinullekkin TiiaN.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Päästäskö ruman sanan vai sisuuntuisko?

Juu-u... eilen illalla sitten jatkettiin Sny-sukkaa kera kantapää videon...


Kuulokkeet koneeseen ja ohjevideo pyörimään... meillä oli meinaan hys hys ilta eilen, siitä kohta lisää. Ja opin taas uuden tavan tehdä kantapää... bumerangi kantapääksi tämä saksaksi oli nimetty, mutta sanoisin tiimalasiksi, tehtiin kyllä aikasta erilailla mitä olen oppinut. Lisäksi tuli todettua, että osaan neuloa myös vasemmalta oikeelle sileää. Veikeää tuo oli ja tosi hiiiiiiiiiiiiidasta, mutta osasin kuitenkin ja ihan tasaista jälkeäkin sain. MUTTA.... TODELLAKIN MUTTA... Sitten kävi näin....


Puikot poikkeen ja....


Hyvin meni jalkaan ennen kantapäätä... mutta kun kantapää oli tehty ei enää mennytkään... huoh, eiku purkuun ja kohti uutta yritystä... Vielä tässä kerään hiukan itseäni, joudun ehkä sitten vähän lisäämään silmukoita ja varteen ei taidakkaan sitten tulla pitsiä ympäriinsä, vaan jatkuu samoin kun terässäkin vaan edessä keskellä. Niin kaunis on tuo malli, että pakko ne sukat on tehdä. Mietin tässä langan vaihtamista paksumpaankin, mutta ku haluan ne tehdä tästä langasta. Nyt sitten pitää vähän kerätä itteeni ja välipalaksi sitten aloitin juniorin sukat, hää ku pääs itte valittemaan langat... ja niinpä vaan oli pakko alkaa tehdä raitasukkaa, vaikka siististi en sitä osaakkaan kun juniori simmoset päätti haluta ja... no siitä sitten lisää kun ovat valmiit.

Nii miksikö meillä eilen oli hys hys ilta... Ikäväkseni esikoinen on perinyt äidin pään ja mitäpä muutakaan kun migreenin siitä... kyllä taas söi tätä äitiä toisen päänsärky. Ja kun vielä sama homma mikä mullakin, eli kuulo herkistyy ja kaikki hiljasetkin äänet tuntuvat todella kovilta. Niinpä lapselle särkylääkettä, pimeä huone ja oma peti, muut sitten oli hys hys. Vuorotellen miehen kanssa oltiin sitten hoivaamassa poikaa kunnes lopulta nukahti. Tänä aamuna sitten olikin herännyt pian kuuden jälkeen, tehtiin kyllä syötävää valmiiksi jääkaappiin että saa aamulla heti syödä kun ei illalla mitään saattanut suuhunsa laittaa. Lukenut oli kunnes minä heräsin kahdeksalta, niin oli hiljaa täällä toiminut ettei ketään herättänyt. On se vaan niin ihana ja rakas, toisaalta vielä kovin pieni ja hoivaa tarviva mutta toisaalta niin reipas ja itsenäinen. Ylpeä saan olla. Ja uskokaa huviksenne, vaikka ne omat migreenit on semmosia, että jossain pahimmassa vaiheessa olen varma, etten siitä kohtauksesta selviä, siltikin kärsisin itse nuo esikoisenkin kohtaukset jos vaan hänet niiltä saisin säästää. Onneksi hänellä ei ole usein, itsellä niitä oli tuossa iässä jo aika tiuhaan tahtiin ja vasta juniorin syntymän jälkeen olen päässyt siihen tilaan, että tulee kerran pari vuodessa... ja sitten tuleekin het kunnolla. Että silleesti.

Sitten vielä tuo tietokoneen vieressä oleva tölkki... meillä tuo mies kerää bändien viinipulloja, niille pitäs vaan kehittää paikka johonkin esiin... vaikeeta vaan kun pojat pelaa välistä futista sisällä yms... ehkä sitten kun ovat isompia, ettei tarvii niin pelätä. Anyway, minä sitten tykkään maistella olusia ja olen kantanut korteni kekoon sitten bändien olut pulloilla. Eilen kaupassa sitten iski silmään tämmönen ja pakkohan se oli ottaa mukaan...


Oli muuten ihan hyvän makunen. Ketoon peipi ketoon vaan...

Että semmonen eilinen, en kuitenkaan kiroillut enkä kiroile... vaan mietin mikä se uus silmukkamäärä tulee olemaan ja ehkä jo huomenna sitten alotan uudemman kerran.

Mukavata viikonlopun jatkoa teille!

torstai 2. lokakuuta 2014

Lokakuu tuli jo ja niin tuli Sny pakettikin...

Nopeaa toimintaa Snyltäni ja taas kerran niin nappiin vapaa päivälle, että oksat pois. Valmiitakin olis, mut ku on ollut niin synkkiä päiviä, ettei oo saanu kunnon kuvia.

Lokakuun Sny paketin aiheena on lapas/sukkakuu. Snyni jo aiemmin kommentoi blogiini ja kyseli kumpaa laitetaan sukkaa vai lapasta vaiko mahdollisesti kuitenkin huivia, kun niitä tunnun mieluusti tekevän. Lapaset ei ole kovin mun juttu, mutta en osannut sitten päättää sukkaa vai huivia....


Huiviohje oli paketissa ja kolme ihanan keltaista Teeteen elegant lankaa, päättelyneuloja, Snyni tekemä pipo ja After Eight sukulaatia...


Just tässä mietiskelinkin yks päivä, että tarviis vissiin tehä pipo juoksulenkeille... vielä mennään pannan tai huivin kanssa, mutta kun ilmat viilenee nii ei enää. No nyt ei tarvii tehä, Snyni tais kuulla ajatukseni.

Niin, siis Snyni mielestä olen edelleen enemmän huivien tekijä. Hyvinkin mahdollista. Mutta kyllä noita sukkiakin tulee tikuteltua...


Sukulaati on kello 21 jälkeen tapahtuville neulonnoille... eli ihan mulle ittelleni. Lurps! Ja tuo on just niitä mun lemppareita, minttua... ihanaa. Niin, noista vyyhdeistä kaksi on siis varattu tuolle huiviohjeelle, mutta entä se kolmas? No Snynikään ei osanut päättää kumpaa laittaa huivia vai sukkaa ja se kolmas vyyhti oli sukille, luksusta lenkkeilyn rasittamille jaloille langan muodossa. Ihanan pehmosta onkin ja aloe vera käsiteltyä...

Minähän ilmottautumisessa pyysin Snytäni haastamaan minut... ja sen taidon Snyni osaa. Turhaan hermoilit ensimmäisen paketin jälkeen tätä, ai mitenkö niin? No odotas hetkinen....
Niin, kolmas vyyhti sukille, no mites kun paketista löytyi vain huiviohje... no kun tuossa kortissa sitten kerrottiin minun voivan katsoa sukkaohjeeni netistä.... Videon muodossa.... Ja arvaatteko mitä?

Miettikää hetki. Aamupäivällä posti tuli just ennen kun lähettiin Juniorin kanssa asioille, eläinkauppaan ja muualle. No maksikirje ilmoitus mukaan. Ensin hoideltiin asiat ja viimoseksi lähikaupan postiin hakemaan, eikä yhtään liian aikasin... oli meinaan tullu maksit myöhässä ja just kerenneet tuoda, ei tarvinnu uutta reissua tehdä. Siinä kun lähetyksen sain alkoi parkkikselta kuulua varashälyttimen huutoa.... juniorihan jäi autoon odottamaan... arvaatteko kenenkä auto siellä huus ja kuka istu autossa silmät selällään. Meillä on lapslukko vielä juniorilla päällä ja minähän laitoin ovet lukkoon kun lähin... juniori oli sitten avannu lukitusnupin ja en tiedä oliko yrittäny avatakki ovea. Ja kyllä juniori itse halus jäädä autoon tuon parin minuutin ajaksi.... heh, no ei varmaan toiste tee samoin. Kyllä meinas pikkasen naurattaa, mut piti niellä kun toinen oli vähän säikähtänyt.

Siitä sitten tultiin kotiin ja avasin paketin ja aloin ruoan laittamisen... siinä sitten ruoan laiton yhteydessä ennätin kattoa tuon videon alun ja tiesin varpaista alotettavan... sitten olikin vielä esikon vanhempain vartti opettajan kanssa tälle iltapäivää... mutta niin kuka arvas?


Jaa kyllä... tuossa sitten ruoan kanssa vyyhti kerälle, ja alkuun... sitten ennen vanhempain varttia pääsin jo vähän alkuun.... ja mitä kummaa.... nyt neulotaan saksaksi. Eli siis Snyni haastaa kyllä, mutta eipä mitään olen saksan alkeet lukenut ja ei siis ihan vieraskieli minulle ja äkkiä hoksasi tietyt sanat ja niiden merkityksen... sitten vaan avuksi kynä ja paperia...


Tietyt jutut siihen ylös ja nyt mennään... McLeodin tyttäriä katellessa tämä sai odottaa ja jatkoin huivia joka on enää osaksi päättelemättä.

Siis todella paljon kiitoksia sinulle Snyni jälleen kerran!!! Tuo video ohje oli oikeasti mahtava keksintö ja kerrassaan koukuttava idea... eli ei malttanu taas olla alottamatta... eli todellakin onnistuit myös tämän paketin kanssa. Sä oot ihan paras!!!!

Iloista loppuviikkoa kaikille!