maanantai 8. syyskuuta 2014

Hullulla on hullun huvit.... Extreme run Peurunka 2014

Hulluiksi meidät taidettiin luokitella odotellessa lähtöä. No onhan se aika hullun hommaa, mutta on se vaan yksinkertasesti sairaan kivaakin... nyt jo mietittiin seuraavaa kotimatkalla, josko ens vuonna otettas talveksikin yksi mukaan. Tahkollahan tuota järjestetään, mutta iloksemme huomattiin tuolla Peurungassa tulevan olemaan maaliskuussa talvikisakin ja se nyt houkuttaa kovastikkin. Kuvia ei ole nyt kun pari, mies oli maalissa kyllä mutta narikkajonossa vielä mun tullessa niin ei päässyt kuvaamaan.


Kuvat on sitten pari tunnelma kuvaa ennen starttia... Tuossa näkyy noita telttoja, missä narikkaa ja virvokkeita kisaajille.


Siinä lähtö ja maali kaari. Osallistujia reilut 1300 henkeä. Me otettiin paikat tuosta suht kärjestä vaikka hupisarjassa mentiinkin, hyvä niin, melkoiset letkat muodotui hiekkakuoppien harjanteille ja olihan se hienon näköistä kun katsoi taaksensa, värikästä ihmisjoukkoa jonossa harjanteella.

Ensin oli pienoinen pettymys kun tajuttiin kisa lyhennetyksi kahteen kierrokseen, ei harmittanu myöhemmin. Kovasti toitotettiin kahden kilometrin nousua. Ei se kerralla ollut mutta kyllä se lähes kolmeen kilometriin saakka oli ylämäkeä ja huh että se tuntuikin. Soramontuilla sitten sahattiin ylös alas ja eipä ole helppoa lyhyellä ihmisellä kun vauhti stoppaa kesken jyrkän sorarinteen ja alkaa luisua alaspäin... sisulla vaan ylös asti. Luonnon omaa esteistystä oli kivasti tuolla soramontuilla, lisänä tuttuja verkkoesteitä, telineitä, autonrenkaita, autonromuja, sähköaitaa. Pahin este taisi olla minulle ensimmäisellä kierroksella alikulkuun rakennettu vaahtoeste... en tajunnut sinne juostessa, että vaahtoa on reilusti yli oman mitan ja huppista kun tuli tempastua henkeen oikeen kunnolla sitä... hetken sen jälkeen sai kakistella ja yökkiä, mutta onneksi pystyi ihan hyvin matkaa jatkamaan. Uiminenkin oli vähän haasteellista lenkkareilla, mutta kyllä sekin sujui ja kahluuta oli piiiiitkä pätkä, on vaan aika raskasta moinen.

Ensimmäinen kierros mentiin yhdessä ja toisesta alku ja soramonttujen välillä olleella metsärinteellä sanoin miehelle, että anna mennä. Mahtavaa porukkaa osallistujissa, niin koko ajan oli joku seurana ja en oikeestaan yksin mennyt laisinkaan. Kaikki tsemppas toisiaan ja fiilis aivan huikea.


Maalisuoralla, joka kuvassa näkyy piti oikeen miettiä, että kumpaakos puolta tässä nyt kuuluu mennä. Meinasi siis automaattisesti lähtä kolmas kierros. Kyllä sekin olisi mennyt, mutta olisin ihan varmasti ollut kipeenä kunnolla. Nyt vähän jaloissa tuntuu, mutta hyvällä tavalla. Toisaalta jo mielis lenkille... kengät vaan ei ole kuivat ja hyvä niin... muuten varmaan jo olisin menossa ja sit voisinkin olla kipeä.


Ansaittu maalijuoma... ottakaa alakulman kahvikin huomioon, plus että syötiinkin tuossa heti vähän. Lisäksi kuvan jälkeen äkkiä märkää paitaa pois ja kuivaa tilalle. Tuossa sitten juttelimme Jerryn kanssa, häneen ja vaimoonsa tutustuimme jo Oulussa, hän oli täällä osittain talkoissa juoksun lisäksi. Jerry vaan kertoi järjestäjän Mikan juosseen tuon lenkin itse torstaina ja päätyneen kahteen kierrokseen kisan luonteen vuoksi. Ihan ymmärrettävää olisi itselläkin tuossa maastossa tullut kolmen tunnin rajan kovasti lähelle, alle olisin todennäköisesti päässyt, mutta silti. Jerrylle tämä oli kymmenes kisa ja hän sanoi myös, että rankin rata mitä hänelle on tullut vastaan. Hetken hengailimme tuossa ja lähdimme hotellille pesulle, syömään ja allasbileisiin. Illalla olisi ollut vielä Elastisen keikka, mutta jätimme sen väliin ja istuksimme hotellin pubissa, missä juttelimme muiden osallistujien kanssa sekä tutustuimme erääseen pyörätuolissa istuvaan urheilijaan... edustaa Suomea paralympialaisissakin, mahtava ihminen,

Sitten niitä tilastotietoja...
Kokonais sijoitus 243 ajalla 1 tunti, 39 minuuttia ja 24 sekuntia. Kahden kierroksen juoksijoita oli yhteensäm 728, yhden kierroksen menijöitä 558. Ja kun tuossa on vielä eroteltu naisten ja miestin hupi ja kilpasarjat erikseen niin tuossa erottelussa olen omassa sarjassani, eli naisten hupisarjassa sijalla 64. Ei huonosti siis laisinkaan. Ens vuonna siis ehdottomasti uudestaan myös Peurunkaan.

Mikäli kuvia kiinnostaa nähdä tuosta tapahtumasta enemmänkin, niin klik klik vaan tänne.

Ja muistakaahan vielä on sunnuntaihin asti aikaa osallistua arvontaan, täällä.

5 kommenttia:

  1. Oot sä varsinanisen ripee kintuistas!!
    Ei muutakuin seuraavalle ilmoittautumaan :)

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Kuulostaa mukavalta harrastukselta ja näyttää kuvista päätellen hauskalta. Sinulle on viikonloppuun mennessä tulossa toivonmukaan postia kotiovelle kannettuna.

    Sny

    VastaaPoista
  3. Hieno saavutus, on sinulla hyvä kunto :)
    Minäkin aloitin kotiin paluun jälkeen joka aamuisen tunnin lenkkini, eniten reipasta kävelyä ja kun kukaan ei näe.... pikkasen hölkkään :D

    VastaaPoista