keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Lomalla on mukavata....

Kyllä tosi ihana olla ja mennä miten tykkää ja tehä yhessä perheenä kaikkea mahdollista ja kiitos mummin ja papan, on saatu miehen kanssa kaksinkin mennä. Ollaan miehen kans juostu kunnon lenkkejä... Anoppilassa käytiin järvi ympäri het loman alkuun ja kyllähän meitä vähän pitkään kateltiin, kun 12 kilsan matkasta oli enää reilu kilsa jäljellä ja alko ukkoskuuro lähetä ja tuleen kunnolla vettä, me vaan juostiin leveät hymyt naamalla, jokunen autoilija katto vähä pitkään. Me kyllä nautittiin ja ei sade meitä haitannu. Ainoastaan helteet on "haitannu" juoksemista, eli on pitäny oottaa iltaan, vähän viileempää.

On käyty saaressa koko perhe ja miehen kans kaksin soutelemas, nautittu Wasalandian menosta tai siellä lapset nautti sydämensä kyllyydestä, oli aika vähän väkeä ja pojat sai mennä ilman jonoja sen minkä kerkes laitteissa, esikoinen jopa pääs Wallen kanssa tukkijokeen vai mikä koskenlasku se onkaan. Kalajoella tuli käytyä Jukuparkissa, mummikin oli matkassa ja hauskaa oli. Uitu on ja.... On siis nautittu.

Just ennen loman alkua tei korujakin, pitäähän sitä lomakorut olla... Kaulaan tuli tummaa ja hempeetä...


Ostin vuos sitte keväällä noita hematiittisormuksia useemman juurikin eri tarkoitukseen kuin sormeen, tässä ensimmäinen käytössä. Helimiäishelmiä haaleen vaaleen lilana ja punasena sekä gunmetal papuketjua... Kontrastia, yksinkertaista mutta silti sopivasti erottuvaa...


No tokihan sitä pitää ranteessakin jotain olla ja onha nahka vähän ku kesänenki juttu....




Siis mustaa nahkaa hopeisin juitsuin ja tommottinen kasi koristeena... Tämä kyllä lähti ahkeran käytön jälkeen eilen ranteestani hyvän ystäväni ranteeseen, hän kun siihen kovin ihastui. Sainpahan sanojen lisäksi näinkin kerrottua hänen tärkeyden minulle.

Mutta taidan jatkaa toisella kertaa tuon illan saldolla, kun nyt aion keskittyä jälleen meille rakkaiden ihmisten seuraan... 

Ihanaa heinäkuun loppua teille kaikille. 

Ps. Lomasukista tulee upeet, kiitos teille ja lisääkin saa tulla, eli väri ja luku väliltä 1-10.



lauantai 12. heinäkuuta 2014

Vihdoin lomalla

Eikös vaan olekkin hyvä tapa aloittaa loma, viimeisen työvuoron jälkeen lenkille, hyvää safkaa jonka odotti valmiina, saunaan ja nyt sitten lapset nukkumassa ja itselle pari olutta ja käsitöitä. En vaan tiedä jatkanko korujen kanssa... eilen niillä pääsin vauhtiin vai jatkanko neulontaa. Lomasukat olisi tarkoitus aloittaa huomenna, ensimmäinen virallinen lomapäivä. Ja lisää kiitos värejä ja numeroita, eli väri ja jokin numero väliltä 1 ja 10. Ja älkää välittäkö muiden sanomisista, vaan jokainen omansa... ja saa vaikka usemmankin heittää. Osa väreistä on simmosia, että säveltämään joudun, mutta ei se haittaa. Nyt ku tietäs millä alottaa.

Ja tässä lähipäivinä taidan julkistaa sen paidan ohjeenkin, testaajatkin tuntuvat onnistuvan. Pitäs vaan puhtaaksi kirjottaa ohje. Mutta sitten näin kesän lämpöön sopivaa...


Viimeisessä Sny-paketissahan sain Roosa Ruusu kämmekkäiden ohjeen, mutta enhän mä tosiaan raskinu sitä Matildaa niissä käyttää ja tarkoitus oli alun perin eri langasta tehdä nämä mitä tein, mulla kun on se yksi vyyhti jemmattuna joka on jonkun paikallisen värjäämä villalanka, sitä kun aloin ottamaan esiin osui silmiin tuo oma värjäykseni, Cool aid: pink lemonade ja lankana Kotikulta villainen, 100% villalanka. Ja toisetkin olen ottanut puikoille, tää oli tosi ihana ohje. Kuinka onkaan mennyt ihan totaalisesti ohitse tuolta Ullasta tämä minulta.


Todella kauniit ja mukavan joutuisat neuloa. Ne toiset ajattelin tehdä sitten ihan pikkasen pienemmät, kun noista tuli sormiini ehkä hippasen liian pitkät. 3 mm pyöröillä näitä tein. Tuossa langassa on metrejä 125m/50g ja siis yks kerä riitti ja vielä vähän jäikin, simmonen pikkunöttönen.

Pingotusraudatkin on muutes huippujuttu, olihan ihan eri helppoa pingottaa niillä huivi. Siitä sitten lisää kun saan kuvattua. Mutta tämmöset jutut tuolla parvekkeella majailee...


Sukkaa pukkaa omalla ohjeella piti alkaa vielä enenmmän rantahiekkaa tavoitella, kun muistui tuo Louhittaren luolan Väinämöinen mieleen, lisäksi tuli ihana huiviohje vastaan ja siihen löytyi puol toista vuotta marinoitu dropsin alpakka silkki lanka. Niistä sitten ajallaan lisää. Noita iltaisin neuloskellut tuolla partsilla, kun odottelen sisälämpötilan alentumista nukkumista varten. Lisäksi tuossa taustalla ja ylimmässä kämmekäskuvassa mukana kukkaseni... minullahan oli todella tuuhea ja upea amppeliorvokki, yksi ilta sitten aloin leikkeleen kuolleita pois, kun oli lurpsahtanut ja ajattelin kuolleiden kukkasien painon vetävän alespäin... no eipä ollutkaan vaan kirvat oli vallannu koko kukan. Aikani leikkelin ja suihkuttelin mäntysuopaliuoksella ja lopulta tuumasin, että nyt mennään ja saksin matalaksi koko kukan. Ja on siellä pian uusia kukkia tulossa, jospa ne kirvat nyt pysyis poissa, suihkutteluakin kyllä jatkan silloin tällöin. Ostin sitten tuohon pöydälle uuden kukan, orvokki nyt tuolla pöllin päällä kasvaa uutta nousuaan. Preeria eumonia on tuo nimeltään, lisäksi vieressä mun doupinki... pyllyheinä aka persilja, tuota siis napsin päivittäin. Tai siis tänään just toin uuden ja tuo tuossa jo mennyttä tai siis syötyä. Juu, tää doupinki on vähän oma juttunsa, testausta siis menossa sen kanssa, ehkä siitä sitten enempi jos oikeesti tulosta tulee.

Törmäsin muutes tänään hmm... mielenkiintoiseen... henkilöön... kättelijään. Hän siis kulki ja kyseli vastaantulijoilta saako kätellä... juu, sai kätellä... mutta hiukan tämä mietitytti ja syyksi sitten kävi ilmi, että hän on parantaja.... parantaa ihmisiä kosketuksella... en kyllä tiedä mitä hän minusta paransi... tai kenestäkään muustakaan, kun tuntui kaikkia haluavan kätellä. Hyvin kohteliaasti asiasta kysyi, ei siinä mitään. Ensimmäisenä ajatuksena oli, että mahtaa vähän olla aivosähkökäyrät kenties väärissä johdoissa tai kuten häneen ensin törmännyt työkaverini epäili koskettelun tarvetta. Mutta niin fiksun oloisesti muuten käyttäytyi, että itse aloin miettiä onko tämä joku testi tms. jotain tutkimusta varten. No, sitä voin vain sitten arvailla, ellen törmää häneen uudelleen. Itsekkään en häneltä tuota vastausta saanut, vaan kolmas osapuoli eräs tuttuni jututti häntä vähän pidempään ja hän sen minulle kertoi. Minun oli meinaan pakko hänelle sanoa, kun eräs toinen minulle sanoi ettei ole todellakaan miellyttävää tämä, että nainen pyörii tietyssä paikkaa ja haluaa kätellä kaikkia ilman mitään asiaa, että ei millään pahalla, mutta kaikki ei tästä tunnu tykkäävän. Toki itse häntä kättelin kun hän sitä asiallisesti kysyin ja siihen siis jatkoin asiallisesti tuosta toisten ei tykkäämisestä. Hän sitten minulle vain sanoi, että ehkä se on tältä erää sitten tässä ja aika lopettaa, että jatkaa joku toinen kerta. Siksikin itse mietin onko tässä jokin käytös tutkimus tms, menossa ja silloinhan tälle tuttavalleni hän on voinut kertoa mitä tarinaa vain. Oikeasti jäi mieleen tämä juttu ja aion kyllä mahdollisesti vähän kysellä jos häneen jossain vielä törmään. Mutta nyt mä alan katsomaan pronssiottelua ja taidan ottaa jonkun kässyn kaveriksi. Se on meinaan loma nyt ja mä aion ottaa rennosti, tehdä kässyjä, lukea, nauttia perheen kanssa olosta ja tottakai juosta, aikaa Oulun starttiin on tällä hetkellä 20 päivää 13 tuntia ja 30 minuuttia ja sekunnit päälle.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Vielä jaksaa...

Lomaa odotellessa, vielä olis tänään iltavuoro, huomenna ja lauantaina töitä, sitten se alkais. Huvittavaa sinänsä, että toinen mitä oottaa on sitten loman loppu... kun se Extreme run on silloin. Olisin tähän kopsinu tuon laskurin, mutta ei sitä saanu. Aikaa siis on tällä hetkellä 23 päivää, 1 tunti jne... en taida minuutteja ja sekunteja laittaa. Tuon kanssa ollaan hyvällä mallilla, eilen 9,6 km vaikka oli jalat vähän maanantaista vielä tönkkönä... sillon palo hermot ja tuli juostua ainaki 14 km. Lähettiin miehen kanssa siinä puol seitsemän jälkeen tuollon maanantaina, mutta 4,5 km  ja helteen takia tuli mulle täys stoppi... ärsytti ja kiukutti ja jalatkin ois vielä vieny. Päätin sitte käydä vielä yrittään myöhemmin. Siinä puol kymmenen huudeilla sitten lähdin uudemman kerran yrittään ja kun ei ollu mies mukana en tarkkaa matkaa tiedä, mutta sen 9,5 km ainakin ellei enemmänkin. Eipä ärsyttäny tai kiukuttanu yhtään enää, vaan oli oikeesti aiman mahtava fiilis tuon jälkeen, oli se niin totaalinen stoppi sen ensimmäisen yrityksen kanssa. Eilen sitten tosiaan vähän tönköt jalat, mutta silti kulki kivasti. Nyt sitte ainaki tänään jonsei pariakin lepopäivää, ettei jalat sano itteensä irti het loman alkuun. Tiedän, että sitten tulee juostua kunnolla... kun malttais sitten ottaa riittävän levon ennen Extremeä.

Sitten vaikka vihdoin valmista huivia... olleet siis jo useemman viikon valmiina pari huivia...


Toukokuun lopulla siis tuli ohjeita välimuistamisena Sny-kierroksella. Ja ei siinä montaa päivää mietitty, kun huivi hyppäsi puikoille.


Malli siis Queen of Hearts, lankana toukokuun paketista tullut Drops alpaca pinkkinä, puikot oli muistaakseni 3,5 mm (saatto kyllä olla 4 mm). Tästä tuli aikasta ihana ja joutuin valmista. Tarkoitus olis tehdä sitten siitä sireenin lilasta alpacasta toinen.


Kaunis ja mukavan kokonen.


Uuttakin tämän kanssa opin, päättelynä oli Picot ja siihen piti hakea oppia netistä ja se olikin sitten suht helppoa.. hidasta kylläkin.

Toinen huivi sitten...


Yli vuoden marinoitunut ja oikeaa ohjetta odottanut Pirtin kehräämön karstalanka liukuvärjättynä. No loppujen lopuksi ohjekkin on pian pari vuotta odottanut. Tämä ohje muistui mieleen omia Sny-lähetyksiä kasatessa ja toukokuussa hyppäsi tämä puikoille. Kesäkuun puolelle meni valmistuminen, kun hiljoksiin tein.


June Bunnies Shawl, omin rytmityksin pitsin kanssa ja omin pätkin. Ohjeessa on selkeästi ohjeistus kuinka laskea ja pätkiä pitsimallikertaa. Langan kulutus oli aika optimaalinen, tais sitä jopa 1,5 metriä jäädä. Puikkoina oli 4 mm. Tästäki tuli ihuna.


Ja kivasti osu kohdilleen värien kanssa tiettyihin raitoihin nuo pitsikukat. Hih, mihin mä näitä kaikkia huiveja tarviinkaan??? No, eiköhän jokaiselle aikanaan omistaja tule vastaan.

Se yksi huivi odottaa aina vaan pingotustaan, mutta nyt sitten pääsee sekin pian testaukseen... eilen meinaan Pate ilmotti paketista ja sieltä löytyi pingotusraudat. Tottakai mukana pari vyyhtiä lankaakin... päätin testata Vuorelman vetoa. Paketti vaan oli niin hyvästi teipattu, että sain yhden vyyhdin poikkastua pakettia availlessa, onneksi vaan pari langanjuoksua. Nyt sitten Pate kantoi maksikirjeestä kertovan kortin... taitaa olla langat yhtä paitaa varten. Vielä on pari pakettia tulossa, pari kiloinen kirjapaketti, lomalla pääsee lukemaankin ja hupsista kun ilkikurinen värjäri oli juuri sunnuntaina laittanut päivitystä ja tottakai sieltä oli pari vyyhtiä hankittava.

Lisäksi olen tässä miettinyt lomasukkia... eli jokainen kommentin jättänyt vois heittää värin ja numeron ykkösen ja kympin väliltä. Kasataan niiden perusteella sitten lomasukat, mahdollisesti.

Nyt mä lähen käymään postissa ja sit valmistautumaan töihin menoon. Nauttikaa kesästä, minäkin pääsen pian sen tekemään.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kasseja siellä, kasseja täällä, kasseja ympäri Suomen maan...

Niin, minäkin uskaltauduin mukaan Heidin järjestämään kesäkassivaihtoon. Tänään sitten onneksi posti tuli hyvissä ajoin aamupäivällä, että ennätin hakemaan ennen töihin lähtöä ja kuvatakin ennätin, nyt sitten töiden jälkeen kerkeän postailemaan.

Minulle kassin lähetti Mimmukan hääräilyt-blogista Tanja. Kortissa oli hauskasti kerrottu kassin malli, joka meni näin "Miltäköhän tämä näyttäis ja tämä ja tämä" ja selityksenä, tehdessä oli vain ideoita pursunnut. Ja älä Tanja huoli, kelepaa kyllä. Oli siellä kortin ja kassin lisäksi sitten sukulaatilevykin, ei ois voinu parempaan aikaan tulla... Jaa niin muitaki varmaan kiinnostaa millanen....


Ja tottakai tämä oli taas väriä, jota en saanut kuviin oikeen. Helmineuletta siis itse kassi, johon virkattu suuaukkoon koristenauha, jossa kiristysnyöri ja nyörin päässä tuommoset turkoosivalkoiset kukkaset, kylkeen ommeltu virkattu kukka/tähti, on mun mielestä molempia. Olkahihnassa mielestäni hauska idea (mikäli siis oikeen osasin tutkia) ensin virkattu ihan perusketjusilmukkaa ja niistä letitetty hihna. Tuo kukka/tähti on turkoosista langasta...


...jossa on kivasti mukana tuommottista hopeasäiettä, kuvassa näkyy tosi huonosti, mutta luonnossa näkyy kivasti. Ei siis liikaa blingiä, vaan silleesti sopevasti kivana yksityiskohtana. Ja sitten toisen puolen koristuksena... selkeä aurinko...


Vaikkakin väriltään valkoinen, mutta aurinko se mun mielestä on. Onhan tämä aika rempseä lomakassi, tarkkailkaa vaan missä tulee vastaan tämmöttinen, aiotaan taas vähän kotomaata tutkailla. Mukavasti tuossa on kokoa, ei liikaa, mutta menee mun känny ja lompakko, miehen samotin, ipadi, matkakässy, ja vaikka ja mitä muuta mitä tulee mukana kannettua. Silti ei oo liian suuri vaikka sisältö oliski vähempänä. Kiitos siis Tanja sinulle kassista, kelepaa kyllä. Ja voin kertoa, että mieskin tuumas, että hienohan se on, kun tottahan toki jänskätin hakemaan mennessä millanen laukku sieltä löytyy. Eli KIITOS!

Oma kassini meni Vauva-arkea ja avioelämää-blogin Heidille. Jälleen kerran kotitoimituksella. Minulla kun näyttää olevan aika hauska tuuri näissä emona toimineen Heidin vaihdoissa, ensin Sny kierrokselle pariksi hyvä ystävä ja nyt sitten pariksi ihminen lapsuuden maisemista, ei kyllä ollut tuttu entuudestaan. Vaikkakin totuus on se, etten edes kaikkia sukulaisiani sieltä tunne. Joka tapauksessa, kun tiistaina ajoin poikia hakemaan ja keskiviikkona sitten kotiin takaisin, tuumasin maanantaina, että turhaan minä kassia postiin pistän vaan vien samalla kotiin saakka. Olihan pari hiukan hämmentynyt, etenkin kun en tiedä mistä ihmeestä sain päähäni hänen olevan Sanna ja oven avattuaan kysyin ensimmäisenä, sinähän olet Sanna. Samoin tein tajusin mitä kysyin ja korjasin nimen oikein, sitten jatkoin kysymällä osallistumista kesäkassivaihtoon. Sitten selitinkin jo miksi seison oven takana ja muutama sana siinä vaihdettiin kassin luovutuksen yhteydessä. Toivottavasti myös Heidille kelepas kassi. Minähän sitte lähin tässä asiassa peffa edellä puuhun... netin selailua ja ompelemista edessä. Juu siis kankaat ja simppeli ohje löyty helposti, enää en vaan tosiaan muista mistä mä sen ohjeen löysin, ku siitä on aikaa nyt sen pian parisen kuukautta. Yhden harjotuksen tein vanhoista farkuista ja ku onnistu niin niillä mentiin. Juu, mutta kun tätä sitten kasaamaan aloin alkoki omat ideat punkemaan.... No kurkataan...


Tää nyt on se toinen puoli.... ku ensin sähelsin toisen puolen kanssa... oli tarkotus tehä samanlaiset, mutku kaik ei sujunu, tein sitten toisen näin simppelisti. Yllättäen sitten myös ompelin harmaalla... musta loppu kesken... sitä oli vaan sitten alapuolalla. Mutta se toinen puoli...


Sangat ja yläkolmio liituraitaa, alakolmio tuommosta vähä marmoripintasta mustaa ja väliin suikales pinkkiä... mut ku noit kolmiot ei ollu sitte molemmat kolmioita vaan ales tein tuommottisen mistä tuli alespäin pidempi ei tuo pinkki ollutkaan helppo saada kohilleen. Ensmäsen ompelun sössin ja siksi ei tullu molemmista puolista tämmösiä ja noiden palojen mallin vuoksi tuo pinkki levenee tuonne yläreunaa kohti.


Vuori on tuota pinkkiä ja tässä näkyy tuo alakankaan erilaisuuskin kivasti... nii ja äiteeki sitte kaipaili tämmöttistä, että kai se täytyy vielä ommella, onneksi ostin kankaita reilusti. Ja kun se ensmänen kappales män  mettään tuumasin, että teempä sitte taskunki... tein tuosta liituraitaosasta sitte sisälle taskun...


Seki sitte kivasti kolmiona, vaikka tasasin sitte pohjasta, ettei tuu simmonen kärki joka jemmaa net mahdolliset taskuu laitettavat pikkutavarat.

Oon aikaste ylpee kyl itestäni, minä joka siis osaan käyttää sillee perusjutskuissa ompelukonetta (verhot, tyynyn päälliset, lahkeiden lyhennys yms jutuissa) onnistuin tehä vuorellisen laukun, vieläpä vetoketjun kanssa... nii no pikku moka sattu että kääntöaukon jätin väärin päällipuolelle, mutta kivasti sain senkin kuitenki ommeltua ja ei hyppää sieltä silmille. 

Että näin ja jospa sitten jo huomenna net huivit... tai sitte ei, riippuu kuinka rankka työpäivä tulee. 

torstai 3. heinäkuuta 2014

Kun rantakeleistä on vain haaveiltu tähän asti...

On ollut ihan kiitettävän viileitä ilmoja, nyt onneksi alkaa lämmetä... tai ainaki pitäis. Mutta mielessä on väikkynyt kuitenkin rantahiekka. Tiedättehän ihan veden alla ihan vesirajassa, kun aallot muovaavat hiekkaan myös sen aaltokuvion. Minä sitten muovasin sen sukkiin... tai siis pitsimallista tuli mieleeni hyvin vahvasti rantahiekka. Kuvat tietenkään ei sitten tuoneet tuota selkeästi esiin ja sukatkin jäi äiteen jalkoja lämmittämään, kun kävin pojat hakemassa kotiin. Eikä ne säätkää antanu myöten, että olisin saanu samaan kuvaan tuon vesirajan hiekan kanssa sukat tai jos ois ollu aurinkoa, ei ollu aikaa... kuvitelkaa se kuitenkin sukkien viereen...


Puikkoina 2,5 mm karbonzit, lanka uutta tuttavuutta, jota herkullisen värin vuoksi otin kerän testaukseen, Pro Lana Golden socks stretch ja malli siis oma, idean sain pitsihuivista. Kivalle tuntuu lanka jaloissa, mutta ei se ihan suosikkia ollut neuloa... ikävästi se "kuminauha"säie tuolta tuli esiin neuloessa ja sen vuoksi ei ollut ihan ideaalia neulottavaa, ei kyllä sen puoleen saatan tätä lankaa ostaa toistekkin, että ei ollut sitte mikään liian inhottava neulottava.


Mukavasti tuo stretchi tuo kuitenkin napakuutta sukkaan. Seuraavaksi testaan sitten nallesta tehdä, katotaan kuinka käy. Vaikka joku siellä hinkui ohjetta heti, kun sain ensimmäisen sukan valmiiksi ja hälle sen sitten kirjuuttelin... terveisiä vaan Mehtäpirttiin, ja mehtäemäntä onnistui hyvin nallesta tekemään.


Ja kylläpä tämä ohje matkasi jo yhteen toiseenkin paikkaan. Kassotaan sitten onnistutaanko siellä sekavan ohjeeni perusteella. Ja otetaas vielä kuva, jossa tuo hiekka-aalto tulee parhaiten esiin...


Huivitkin on kuvattu, viimeisin ei kyllä vielä ole sinne kylpyyn kerinny... tuli muuta mielenkiintoista tilalle... viimeisessä sny-paketissa saamani kämmekäsohje on tehty ja hyväksi todettu, se omasta värjäyksestä... kun en mää sitä muistoa niihin raaskinu... vaikkakin nyt se muisto huutelee aika kovaan ääneen... mutku en osaa päättää millasta sukkaa siitä tekisin, sukat siitä tulee se on selvä. Korviksiakin mielessä useemmat... mut ku ei oo nyt jaksanu kaivaa tarvikkeita esiin... ehkä vielä tässä ja oispa muutama muukin koru kummitus mielessä pyöriny... kunhan aikaa ja jaksamista on nii onpahan sitte useempi kerralla tehtävänä. Juostakki ku pitää välistä, vaikkakin tämän päivän lenkki ei menny putkeen... heti alusta sanoin miehelle, että tuntuu kummasti jalat raskaille, että liekkö tuo Raahen keikka yksin molempiin suuntiin ajettuna ottanu jalkoihin, kunnes sitte lenkin loppupuolella tajusin... kun tuntu, ettei jalka nouse sitten millään, no eipä nouse ku on spaghettia... mulla kun se tietty aika kuukaudesta sitten tekee päivän pari jaloista tosiaan ihan spaghettia... ei sitten ihmetyttäny enää olleskaan. Että simmosta tänne tällä kertaa. Nauttikaa te muut ihanasta kesäviikonlopusta... mä teen töitä.