perjantai 30. toukokuuta 2014

Kotona jälleen...

Olihan hauska reissu, nyt on treenattu vatsalihaksia oikeen urakalla ja samalla tuli kyllä sitä ikääkin het ainakin sen kymmenen vuotta lisää... Kiitos vielä sinne Mehtäpirttiin tästä huisista puolesta viikosta. Kyllä sitä vaan voi luoda uskomattomia ystävyyssuhteita täällä blogistaniassakin. Ja voin kertoa tästä tulee piiiiiitkä postaus.

Junassa ensimmäiset naurut sain juniorin puolesta...


Istui tuolla jalkatilassa poju lueskelemassa Akun taskaria.... hetken päästä...


Istuksi käsinojalla kattelemassa maisemia ja huokaisi minulle: "on tää matkustaminen rankkaa!" ja hyvin voipuneella äänellä vielä. Hienosti poju pärjäsi molemmat reissut junan vaihtoineen. Eilen kotiuduttiin sitten siinä yheksän huudeilla.

Mehtäpirtissä maanantai iltana sitten oli tunnelmat tämmösiä lapsosten nukkuessa...


Kässyjä kesken muutama, mutta tuossa met keskityimmä luupaten varpaista aloitetun sukan tekoon, opetin mehtäemännälle tekniikan ja hyvin lähti sujumaan. Minä otin kaks sukkaa kerralla ja aloin näyttämään mallia. Monta kertaa on tuosta puhuttu puhelimessa, että kun se on oikeesti heti toisella jakelussa kun vaan saat näytettyä mutta selittäminen puhelimessa vaikeeta, tulipahan todettua että näin todellakin on.

Tiistaina ohjelmassa oli paikallisessa lankakaupassa vierailua ja lapsosille jotahin kivvaa... juoniori ja keskimmäinen minimehtäläinen sitte pääsivät ratsastamaan, ponin kuvaa voi käydä ihailemassa tuolla pirtin puolella. Ihana kiltti vanharouva Etta. Siitä sitten illalla heitimme lankaa vyyhdille... ostettiin molemmat 300 grammaa valkosta lankaa ja siitä sitten tekasimma vyyhtejä odottaen lapsosten uni aikaa... Herra mehtäläinen lämmitteli saunaa ja met otimma mun cool aid varastot esiin ja alotimma pienen rumban keittiössä ja vessassa värjäten lankoja... niistä kuvaa hetken päästä. Ensinnä kuvaa sitten tuosta tiistai illasta...


Saunottiin värjäilyjen jälkeen pari tuntia ja sitten se YÖ siinä hujahtikin parantaen maalimaa ja nauraessa... yhen äkin huomattiin, että kello on hiisi vieköön hippasen vajaata viis. Asian pelasti se, että lapsoset jostain syystä päätti juurikin keskiviikkona nukkua kymmeneen, jess!!!

Keskiviikkona sitten saimma nuo meitin värjäykset kerittäväksi, olivat kuivuneet sopevasti saunassa jälkilämmössä yön aikana...


Vasemmalla mehtäemännän langat ja oikeella mun. Nuo keltainen ja vaalea pinkki olivat 100% villaa ja totesimme että sehän värjäytyy todella tasaisesti noilla cool aideilla, nuo kaksi muuta olivat minulla nallea ja eipä tullu tasaista, etenkin tuohon vihreään jäi tooooosi paljon valkosia kohtia, mutta ihania niistäkin tuli.



Noissa kuvissa näkyy todi hyvin tuo keltasen ja vaalean pinkin tasaisuus... mitähän ihanata noista sitten tekiskään... kun ovat molemmat vaan 50 grammasia keriä.

Ja voi jeskamandeera että tuo keriminen voi oikeesti olla hauskaa... maha kipeenä hekotettiin ja remahdeltiin nauruun, kumpikaan ei kauheesti mitään sanonu toisilleen mittään. Lisäksi meillä oli ohjelmassa hiukan lisää shoppailuja. Illasta unohtui kuva ottaa, mutta usotteko, että siihen kuului hippasen sipsejä, dippiä, sukulaatia ja muuta namia sekä kässyjä ja tellun seuraa.

Eilen sitten ennen kotiin suuntaamista paljastin salaisuuden, tokikin ihan luvan kanssa. Kävipä nimittäin niin hauskasti, että minä arpouduin Sny kierrokselle mehtäemännän pariksi. Minä vielä mietin ilmottautumislomaketta täyttäessä, että laitankos emolle siitä maininnan, että todella hyviä ystäviä olemme, mutta sitten ajattelin ettei voi käydä semmonen tuuri että hänet parikseni saisin.... niinpä niin... saihan minä. Katoin mailin silloin työvuoron päätyttyä pukkarissa ja voitte arvata, että työkaverit katto vähän pitkään ku mä räjähdin nauramaan ja hoin vaan, tää ei voi olla totta. Hehee, mutta onnistuimpa vaan salaamaan, vaikkakin siinäkin tuli Herra mehtäläisen puolelta epäilyjä... olin riittävän vakuuttava sitten kuitenkin.

Snystä puheen ollen, maanantaina oli tullut kirjekuori paten matkassa...


Snyni pahoitteli ohjeen jäämistä ja oli sitten lisännyt vielä huiviohjeenkin. Oli siis kaksi yhtenä palana tehtävän paidan ohjetta ja todellakin kaunis huiviohje. Lisuna oli muutama maistiainen erilaisia teepusseja...


Malttaako noita edes käyttää... nyt tämä sitten miettii kovasti että minkä ohjeen tekee noista ohjeista ja paketin langoista. Snyni kirjoitti, että huiviohje vain oli hänestä niin herkullinen noihin lankoihin ja kyllä todellakin... että tekiskö paidan vai tekiskö kaksi huivia molemmista väreistä??? Siinäpä vasta pulma. Ja kun Sny vielä ehdotti niiden helmien lisäystä tuohon huiviin... apua!!!!

Mutta nyt mä alan kerimään lankaa... ehkä ei yksin ole välttämättä ihan niin hauskaa, mutta toisaalta voi tuoda huippujuttuja mieleen ja nauran sen takia. On meinaan meikäläisen boxin kesäsiivouksen aika ja noita kerimättömiä vyyhtejä on aika paljon, niin menevät sitte pienempään tilaan noiden laatikoiden järjestelyn kannalta.

Makoisaa viikonloppua teitille siellä ruudun takana!!!

maanantai 26. toukokuuta 2014

"Asemalta kaikuivat kuulutukset"

Egotrippi ja matkustaja:
"Asemalta kaikuivat kuulutukset, kutsuna jota pakoon et pääse. Oot kyydissä, aina...."

Onkos tuo nyt kumma, jos kyseinen biisi soi päässä, vietä tämän viikon kesälomaa, loput sitte keskikesällä. Esikoisella vielä tämä viikko koulua ja mies töissä... Minä ja juniori hypättiin junaan, suuntana Mehtäpirtti. Aamupala syötiin nyt junassa, tehtiin eväät matkaan. Ja kun tämän lisäksi vielä esittelyvuorossa....





Lankana Zeldan dippailua... Ja ne tarkat tiedot langasta on nyt tottakai kotona, mutta lisään ne sit viikonloppuna. alpakkasilkkiä ohuena huivilankana ja jos en ihan väärin muista niin 100g ja 1200m, serene dippaus ja kovasti haluan nimeksi muistaa laguuni, varma en siitäkään nyt ole.

Mallina sitten oli.... Mikäs se vois pistää lallattaan otsikon laulua... Sehän on ihan selvästi traveling woman.... Ihana kaunis herkullinen.... Langan otin kaksinkertaisena ja laskeskelin mitenkäs saan hyvän kokosen ja justhan siinä onnistuin... Ihana keveä kesäinen ja passali hartioille... Ja värikin ihanaakin ihanampi. Puikkoina 3,5 mm pyöröt.




Padilla sitten en saanut tuota ohjetta linkitettyä ja saa nähä mihin kuvat osuvat loppujen lopuksi, että tämmöistä tällä kertaa...


Edittiä 30.5.: Elikkäs langan väri oli laguuni, 50% babysurialpakka, 30% fine merino ja 20% silkki. Juoksevuus sen 100g/1200 metriä. Ja tuo ohjehan siis löytyy täältä


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Toukokuun Sny ja touhuamista...

Tänään vihdoin tuli pakettikortti postissa, että toukokuun sny paketti olisi noudettavissa. Kaffet join töiden jälkeen ensin ja sitten suuntima postiin. Samalla nappasin miehen paketin... hälle tuli legoukkoja... futisjoukkue ja yks lätkäukko... ei siis lasten leikkeihin nämä.

Mutta siihen sny-pakettiin...


Kaiken kaikkiaan kuusi kerää Dropsin alpacaa, kolme ihanaa syreenin lilaa ja kolme herkullista pinkkiä, Enkelin eväspussin voimahali teetä, tuoksuu todella hyvälle...


....kierrosluku mittari sekä kaksi pussia siemenhelmiä. Jonkinnäköistä viestiä olisin kaivannut snyltäni mukaan. Sisältö oli todella herkullinen, mutta olin pettynyt ettei ollut ohjetta. Koska tässä kuussa emo toivoi parien laittavan toisilleen ohjeen jonka haluaisi parin tekevän... odotin siis suurella innolla tuota ohjetta, että mitä kivaa snyni keksii, mahdollisesti jotain uutta. Muuten tosiaan ihana sisältö ja kuitenkin antaa ymmärtää, että jotain tiettyä työtä varten tämä oli kasattu. Kiitos herkuista langoista ja ihanista helmistä, sekä aina tarpeellisesta kierrosmittarista ja teestä... teetä testaan mahdollisesti jo tänään.

Sitten siihen touhuamiseen... olen jo hetken miettinyt että tämän teen vielä esikoisen kanssa, saadaksemme laatuaikaa kaksin enemmän ja uskoin hänen tykkäävän. Vihdoin osui keskiviikolle aamuvuoro ja mahdollisuus... mitäkö tehtiin...


Kiekuttiin paikallisen seinäkiipeilyseuran yleisövuorolla tuolla vesitornin köysiseinillä. Siellä se minun poikani kiekkuu ja tavoittelee tuota vihreää "alienia" päänsä vieressä...


... ja sinne pääsi, viiden metrin etappi. Sitten taisi pojua jo vähän hirvittää korkeus ja halusi alas...


...ja tuohan olikin huimaa keinua ilmassa. Sisukas esikoinen kyllä on, viisi tai kuusi kertaa lähti yrittämään, tuo viisi metriä tuli toisella kerralla. Ensimmäisellä halusi parista metristä alas, koska alkoi ilmeisesti vähän jänskättää. Muut kerrat pääsikin hyvin ylös, mutta ottaahan se voimille ja ei voimat oikeen riittäneet ylemmäs, kovasti kyllä yritti tuota keltaista prismaa tavoitella ja ylittikin kerran sen viisi metriä. Olen itse kokeillut aiemminkin Kokkolassa seinäkiipeilyä ja tykkäsin kyllä, ajattelin että jos tilaa tulee niin minäkin kokeilen, pääasia että poika pääsee yrittämään useamman kerran. No tulihan sitä tilaa...


...ja eikun matkaan. Vaikka siis tekniikka joskus opetettukin, niin eihän sitä muistanut millään kun muutaman metrin eteni ja kovasti otti käsiin... pitäjä kuitenkin tsemppas ja ohjeisti alhaalta, joten kyllä se äitinkin sinne viiteen metriin onnistui pääsemään...


... pari otetta vielä ja jipii... siitä vaan ei tärisevillä käsillä esikko saanut kunnon kuvaa. Toisenkin kerran piti sitten yrittää ja taisimpa parin otteen verran onnistua ylittämäänkin tuon viisi metriä... mutta kun ei vaan se tekniikka pitänyt niin olihan kädet hapoilla ja matka alaspäin vain...


Mutta eipä siinä, noita yleisövuoroja on koko kesän ajan kaksi kertaa viikossa... uudestaan siis seinälle ja korkeammalle tavoitteet. Esikoinenkin tykkäsi kovasti ja ehdottomasti tahtoo uudestaan, joten kyllä tulemme muutaman kerran kesän aikana käymään ja mikäli intoa riittää ei kurssin käyminen ole sitten mahdoton ajatus... minuahan tuo houkuttaisi, koska sitten saa jäsenyyden ja mahdollisuuden koska vain tuonne seinille mennä... kassotaan nyt kuinka käy.

No, sitten kotiin lapsi iltapalalle ja kun kädet sain hapoille, piti sitä jaloillekkin tehdä jotain... pojat iltapalaa syömään ja miehen kanssa viiden kilsan lenkki yhdessä. Kummasti ei tuntunut jaloissa lainkaan niissä lihaksissa joissa juoksu yleensä, vaan tuo kiipeily oli sitten rasittanut eri lihaksia... ei siis pahalle tuntunut vaan huomasi vain simmosen pienen väsymyksen tunteen sellaisissa lihaksissa joita ei yleensä edes juostessa huomaa. Sunnuntainahan huilin lauantain rääkistä, mutta maanantaina kävin juoksemassa, silloin lähdin tuon viiden kilometrin lenkin juoksemaan, mutta kun se kulki niin kivasti heitin siihen parin kilometrin lisäpätkän... reidet sitten kramppasi ja kävelin kotiin viimeisen puolikilsaa. Yllättävän hyvän palautumisen sain kuitenkin piikkimatolla, auttoi heti kun soffalle laitoin pötkölleen ja maton reisien alle. Eli todellakin on juoksu alkanut kulkea ja nythän on mitä ihanimmat ilmatkin sille. Että tämmönen päivä täällä.

Oikein ihania ja aurinkoisia päiviä kaikille! Vielä kaksi työpäivää ja viikon loma... meillä kun menee lomat silleesti, että yks "kakka" viikko ja kolme sitten hyvää viikkoa ajallisesti... eipä kyllä voi valittaa jos tämmöttiset ilmat jatkuu tuosta kakka viikostakaan.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Pupu yhdessä esikon kanssa sekä pari huivia

Viime viikolla meille iski tauti... ensin sairasti esikoinen sitten sairastin minä. Tämä viikko onkin sitten ollut tekemistä kun oli ihan voimat poissa. Tämä Snyni lähettämä huovutettava pupu kuitenkin tehtiin toissa sunnuntaina esikon kanssa... minä kun sitä väkisin lampaaksi sanoin, sain tartutettua sen esikoisellekkin. Nyt kun minä sanon pupuksi hänellä tahtoo tulla lammas.


Esikoinen on koulussa tehnyt muutaman tämmöisen huovutustyön ja pääsi siis opettamaan äitiä tämän teossa. Hyvin osasi ohjeistaa. Esikoinen teki kropan ja minulle jäi pää. Silmät ja nenä eivät olisi ilman hänen opastustaan onnistuneetkaan.


Silmät ei ihan saman kokoisiksi tai samalle kohtaa tulleet, mutta ei haittaa, tästä tuli söpö ja ei ole niin pääsiäisaiheinen että sai jäädä meille esiin.


Nenän muotoilu oli nappisuoritus, mutta huulista ei sitten tulleet ihan saman muotoiset taaskaan. Ei haittaa sekään, tämä on minun ja esikoisen näköinen. Tästä olen erittäin onnellinen, että saimme yhdessä tätä tehdä ja meillä oli kivaa. Kiitos siis sinulle Sny, että annoit äidille ja lapselle yhteistä tekemistä. Esikoinen tykkäisi kokeilla noita muitakin, eli jos vinkkaat mistä niitä saa hankittua.

Sitten tuossa sairastelun lomassa oli helppo ottaa ja tikuta pari huivia valmiiksi, ne kun olivat sellaisia, että voi koska vaan laskea kädestä ja ei haitannut vaikka otti tirsat kesken tekemisen. Kummastakaan ei paljoa ollut jäljellä enää. Ensinnä isäni serkulle revontuli, jonka langat hän hankki itse ja ei ollut kiire tekemisen kanssa, on ollut semmonen välityö tässä, rivi silloin toinen tällöin.




Vironvillaa, revontuli ja 5,5 mm puikoilla. Yhden reikärivin aiemmin lopettelin, kun en ollut varma langan riittävyydestä.


Kaunis huivi tuli tästäkin sävystä. Tämähän on kuudes revontuleni ja ainakin vielä yksi tulee... se onkin puikoilla ja sen kanssa pikkuhiljaa.

Sitten toinen mikä valmistui oli tämä äitini hiukan myöhästynyt synttärilahja....


Mallina Ullaneuleesta Elämänlanka. Puikot 3,5 mm pyöröt ja lankana kaksi kerää Katia Air Luxia, 70 % viskoosia ja 30 % merinovillaa. Tämän langan nähtyäni tiesin sen olevan äidilleni.


Tuommoinen lila mustin höystöin, näitä kuvatessa olin yksin kotona ja piti saada kuvat heti kun nämä piti saada paten matkaan, niin ei ole kovin hienoja kuvia tarjolla ja tästä elämänlangasta en saanut väriä oikein kuvattua millään.



No nyt on äitini syntymäpäivälahjansa saanut... eikä ollut kuin 5 kuukautta myöhässä... siihen on syynä se, että tämä alkoi tuntua puulta loppupuolella ja en vain enää jaksanut tätä neuloa. Kaunis huivi, mutta pakolla ei sitäkään saa tehtyä. Eipä tässä sitten enää kauaa nokka tuhissut kun sen vihdoin otin esiin. Äidille kyllä näytin jo tämän aikanaan, että kun saan tehtyä tämmöinen tulee.

Sitten olisi vielä yksi huivi, kuvat vaan eivät ole vielä koneella. Sen kuvasin eilen. Perjantaina töistä tultuamme lähdimme anoppilaan, olimme yhden yön siellä. Suunnitelmissa oli eilisen hienon sään lupauksen vuoksi ottaa jouksulenkki miehen kanssa yhdessä. Otimmekin kaksi... 12 km tulee anoppilan pihasta lähteä ja juosta järvi ympäri. Pienen mietinnän jälkeen suunnitelma oli toinen pyörällä ja toinen juoksee, saadaan vettä mukaan. No minä olisin ollut valmis siihen että molemmat juoksee, mutta miehellä tuntui olevan jalat raskaat joten näin lähdettiin ja kun se juoksu tuntui kulkevan todella hyvin ja ei sitten riittänyt 6 km, niin käytiin vessassa ja täyttämässä vesipullo ja otettiin toinen kierros... eli eilen oli hyvä treeni päivä, olen juossut 12 km ja polkenut toisen pyörällä. Illalla sitten kotiuduimme ja tänäänkin on upea sää, niin suunnitelmissa koko perheen kanssa ainakin minigolffia.

Ehkäpä sitten illalla ennätän jättää kommentteja teillekkin. Ihanaa kesäistä sunnuntaita kaikille!

lauantai 3. toukokuuta 2014

Värikästä lauantaita juoksun merkeissä sekä arvonta tulos

Jihaa, ensimmäinen Suomessa järjestetty väriestejuoksu on koettu ja suosittelen, vielä on viisi juoksua edessä tänä "kesänä"...linkki. Viisi kilometriä, ilman ajanottoa (eli vaikka kävellen mikäli siltä tuntuu) ja huippu hauskaa...
Yksi vai oliko kaksi on syyskuussa. Raumalla, Oulussa, Lahdessa, Turussa ja Espoossa ja mikäli kiinnostaa tässä

Tästä sitten lähdettiin... valkoista (olimme siskon kanssa vähemmistössä koko valkoisissa, suurin osa oli virallisessa paidassa ja muuten tummissa)...


Ja mihinkä sitten päädyttiin... noh...


Kuvissa näytti värit valjuilta, vaikka oikeasti oltiin tosissaan värikkäitä niin näistä nyt on muutama kuva käsitelty, kuten yllä oleva. Mutta otetaas alusta...

Täällä on tuullut pirskatin kylmästi koko viikon, niin tuumasin tuossa vappuaattona, että tekasempa jaloille lämmikettä ja huitasin perussäärystimet, sen mitä ennätin neuloa tässä siskon ja hänen poikiensa vierailun ja töiden lomassa tehdä... tässäpä net...



Ihan siis peruskauraa, valkosta nallea, jota siis ostanut noihin mun kool aid testeihin, ihan ei kerä mennyt, 4 mm, 80 cm pyöröillä sekä sisältä että päältä kerästä 60 silmukkaa alkuun ja sitte lisäys tuossa loppuvaiheessa 72 silmukkaa, eli joustinta 3 oikein ja 2 nurin, lopussa nurjien keskelle yks nurja lisää eli 72 silmukkaa. Ja tottakai valkosta siis ja mitä ne sitten lopussa oli....


Tätä nyt en käsitellyt, mutta värikkäät net oli... harmi vaan että tuo väri on elintarvikevärillä värjättyä maissijauhoa ja tuskin on enää värit jälellä pesun jälkeen noissa, mutta meneepä ne lämmikkeenä tässä kunnes ilmat lämpenee juostessa. Mutta otetaas sitten muutama tilanne kuva tuosta matkan varrelta... mies oli lasten kanssa kuvaamassa, siskon vanhin ja siis koko neljän pojan katraasta vanhin (kolmas luokkalainen, tokaluokkalainen(meidän esikko), ekaluokkalainen ja syksyllä eskariin menevä juniorimme) ja meidän kummipoikamme jäi kotiin. Esikoinen ja siskon nuorempi olivat myös kuvaamassa... heillä siis käytössä meidän digikamera, minun, miehen ja siskon nuoremman kännykät.... eli tiedossa kuvia ja reilusti, hyppää siis loppuun jos vain arvonnan tulos kiinnostaa... niin jatketaan juoksua...


Tämä kuva ensimmäisellä esteellä, ensin kiivettiin köyden kanssa ylös ja sitten laskettiin mäkeä alas vaahdon sekaan ja tässä siis matka jatkuu... siskon kanssa olemme nuo valkoisissa heiluttavat tyypit ja siis klikkaamallahan kuvia saa isommaksi. Tästä jatkettiin matkaa ja seuraavaksi tuli yli ali este jossa oli ensimmäinen värijauhekylpykin ja sen jälkeen tulimme seuraavaan kuvauspisteeseen...


Tässä kohtaa sitten tuli oikeesti kunnon kuvapläjäys, kun räpsivät oikeen urakalla penkillä istuen... tämä on jo suht läheltä, mutta siis toooodella kaukaa aloittivat ja mehän hihkuttiin jo heti kun heidät huomattiin. Tuossa ensimmäisellä meinaan ei heitä tajuttukkaan kun oli puhe tuonne Villan puistoon tulemisesta ja tuo kuva on siitä kun käännymme huudon perään. Ja sitten ihan kohdalla...


Tässä siis nauramme tosissaan, kun juniori huusi meille: "vauhtia, vauhtia, monet on jo teidän edellä..." Ihanat rakkaat kannustajat... ja tästähän todella vauhdikkaasti jatkettiin huomatkaa meitin heiluvat ponnarit...


Ja tästä jatkettiin ylläri esteelle... kimppuun käyviä karhuja... tämä vain oli tuon edellisen kuvauspisteen jälkeen pian, niin kuvaajat eivät juosseet meidän kanssa vaan siirtyivät pisteeltä toiselle, mutta kävivät tämän esteen kuvaamassa ennen seuraavaa etappia...


Tästä sitten tuli seuraavaksi verkko kiipeily este kera värijauheen, sitten taas jatkettiin juoksua ja seuraavana esteenä väri jauheella kyllästetty verkko seinä yli, verkkoa pitkin pari metriä ja toiselta puolen alas... sitten jatkettiin matkaa taas ja seuraavana pari ylitettävää reilun metristä aitaa ja väriä jälleen kerran... vielä matka jatkui ja ilmatäytteisiä ylitysesteitä, joissa ei ollut väliä juostavana vaan kolmion mallisia yhdessä ole esteitä ja sielläkin väriä niskaan... tai mullehan tuli vihreää väriä kylkeen oikeen kunnolla... siitä seuraava kuvauspiste matkan varrelta taas...


Tässä kohtaa kuvaajat istuivat kiviaidan päällä ja mies ja siskonpoika kuvas videota, jota en nyt tänne lataa, meidän juniori hyppäs aidalta alas antaan läpsyt meille, ei tullu suurempia viisauksia tässä vaiheessa kuitenkaan ja matka jatkui kohti maalia johon tultiin taas ilmatäytteisen kiivettävän liukumäen kautta. Ja sitten kuvaa maalista... joka olikin tuolla ylempänä, mutta sitten juhlittiin...


maaliin odotettiin tietty porukka ja mitalin ja värijauhepussin kanssa odotettiin maalifestaria... jossa siis kaikki osallistujat saivat väripussin joka posautettiin maalifestarissa, oranssia vissiin jaettiin meidän ryhmälle eniten... vaikkakin mun tukka oli ihan pinkki sitten kotona mutta eipä tullu siitä säädyllistä kuvaa... oli jo suihkuun meno kun siitä kuvan hoksasin ottattaa... mutta kuvaa vielä "palkinnon" kanssa matkalla kotiin....


Sponsoreiden hankinta oli tuottanut hankaluuksia tai aika tullut vastaan ja sitten tuli järjestäjien puolesta funrun pipo ja tietysti mitali kaulaan ja tuo funrun paita, eli ei paha hintaan nähden... kun ajoissa lähtee mukaan. Ja vielä kotipihassa kuvaa ennen vaatteiden pudistelua siltäosin mitä voimme riisua julkisesti ja hiukan käsin huitomista muuten...


Tämähän tosiaan ei ole rankkaa, eli jos vaan hauskaa porukalla lähdet pitämään niin ehdottomasti mukaan, tämä oli huisin hauskaa... meille kuitenkin tuli viime kesän extreme runin (klik klik vaan jos siitä haluat lukea...) jälkeen, että olisi tuo sitä viittä kilometriä pidempi saanut olla... ei ollut paha. Ei tunnu jaloissa yhtään ja oli oikeasti ihan (nyt se vaasalainen murrehuippu... hehee...) YLIKIVAA!

Tosiaan tiistaina sisko tuli poikiensa kanssa meille ja huomenna lähtevät... me kun otettiin kotipaikkaan tuommottinen 240 kilsaa eri suuntiin, eli kuten me nauramme, sopiva hajurako 480 kilsaa... toinen otti miehen etelästä (minä) ja toinen pohjosesta (sisko). Mutta on meillä kivaakin sitte ku nähdään... yleensä sitten siinä puolessa välissä Raahessa kotona. Kummallakin vuorotyöt niin lomalla päästään sitten käymään puolin jos toisin.

Mutta sitten siihen kaikkien odottamaan tulokseen ARVONNASTA... Eli ensimmäisenä randomi valitti numero kasin ja toisena kympin, eli kahdeksan oli Korustamon Eila ja kun ensimmäisenä tuli Eila niin hän saa yllärin ja toisena nousi Maruska. Eilalta en tarvii tietoja, vaan jotain jänskää vänskää tullee postissa kun kerkiin sen valmistaa ja Maruska saa sormuksen, eli ilmotteletko mulle sen sormen ympärysmitan mailitse, osote löytyy tuolta oikeesta sivupalkista ota yhteyttä kohdasta. Ja jonsei ens lauantaihin 10.5. mennessä tietoa tule, niin arvon sitten uuden voittajan sormukselle.

Muksaa toukokuun jatkoa kaikille, päivitystahdista en lupaa mitään.