lauantai 18. tammikuuta 2014

Hupsista vaan

Juu, esiteltävääkin on ollut, mutta kun tämä viikko on mennyt hissutellessa miehen yövuorojen ja oman iltavuoron vuoksi, nii oon sitten touhunnu senkii edestä ja on jäänyt postaukset tekemäti. En oo kauheesti edes koneella käynyt... tässä sitte vaan on tilanne, että kun on ollut intoo tehä nii on sata asiaa kesken ja jossain vaiheessa siis pläjähtää reilusti valmista. On tietysti nytkin valmistunuttakin jo. Alotetaas vaikkasta niillä nahkoilla... nämä siis ollu kuvattunaki jo reilun viikon, mutku ei oo kerinny tai siis suoraan sanottuna malttanu koneelle istua ku pakolliset nii ovat sitten ootelleet.

Pari rannekorua piti het itelle tehä.



Magneettilukot. Hyvin ja siististi sain paiikalleen, tuo lukko jo itsessään kiva lisä koriste, mutta halusin vielä laittaa nuo sileän ja sydän helmen lisäksi. Nämä siis kuuluu yhteen...



Ja tottakai tuo sileä on vähän liian keskellä tuossa rannekuvassa... pidän siis silleen "vieritysten" noita niinkuin yläkuvassa. Lisäksi oon miettiny josko tuohon vielä toisen mustan tekis ja se sitten pinkin yläpuolelle. Nää on ihanat, mutta täytyy sanoa että nykyään nii paljon metallia joka puolella, että saa olla välistä tarkkana. Esimerkiksi toppatakin hihansuussa mulla kiristys neppari, joka saattaa vetää puoleensa ja koru sitte aukee. Siinä mielessä tuo magneettilukko on vähän hankala mutta kovasti oon käyttäny ja oppinu jopa tietyissä tilanteissa tarkkaileen pysyykö lukot kiinni.

Sitte oli se telkkarista napattu idis....


Tuokin sydän on magneettilukko. Nyt sitten moni miettii mikä ihmeen idis tuohon nyt teeveestä on saatu... no tuohan menee kaks kertaa ranteeseen mutta on mulle silleesti hippasen iso, kun sen onkin....


Kaulakoru. Idea siis tuli McLeodin tyttäristä, sarja jota jonkin verran seuraan, silleesti säännöllisen epäsäännöllisesti. Tässä loppiaisena siinä oli Stevie Hall nimisellä roolihahmolla todella herkku nahkainen kaulakoru, kuvaa täällä, valitettavasti tuossa kuvassa ei tuo itse lukkoriipus näy kunnolla... semmosta etsiessä... oli mun mielestä vaan niin herkullinen. Ja tässä toinen tarkempi kuva, minkä jälkeen tuumasin paidan vaihdon... oli meinaan olkaimeton toppi päällä ja kun kuvan katoin ensimmäinen ajatus oli.... missäs net vaatteet on... mutta kun se kuva on nii paljo paree, nii aattelin vielä senki julkasta.


Tuossa lukossa toinen puoli olis vissiin enempi se oikee puoli, mutta musta tää puoli on  se kauniimpi ja se siis etupuolena.

Sitten piene piristys näin myöhäis lauantai iltaan... otetaan ensin kuvaa...


Eilen illalla pojat leikki keskenään ja oli vähän menoa ja meininkiä. Ja tämä mustelma on muutaman päivän takaa... oli ovenpieli pojan edessä ja pojalla kiire...


oli muuten komee kuhmu ens alkuun. Mutta siihen eiliseen iltaan... oli siis kova meininki. Just olin hetki aiemmin käskeny vähän rauhottumaan, kun oli vähän turhan kova meininki... kun kuuluu juniorin ääni: Nyrkkeilläänkö? Tuli äitille kiire, että ette varmaan nyrkkeile... toisella otsa valmiiksi mustelmainen ja toisella silmälasit... ja olihan äitin vaikee pitää pokkansakkin siinä vaiheessa kun tuo ajatus iskostui päähän.

Näin tällä kertaa. Huomenna olis tarkoitus sitten käydä kommentoimassa teillekkin.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Pirteetä kiitos!

On tässä muutama korukin valmistunut ja sitten vähän lisää aloitettuja neulomuksia tullut alotettua. Tää viikko on ollut töissä aikasta kettumainen, kun on saanut muutaman asian kanssa takuta oikeen kunnolla... grrr. Vielä pitäs huomenna jaksaa kuudeksi aamulla töihin, sitte sais sunnuntain vaan olla, ihanaa. Pitkästä aikaa loppiaisena kävin kiertämässä kirpparillakin, tai siis parilla. Oli vähän laihat tulokset, esikoiselle kolmet verkkarit... hällä ku niitä menee rikki ja tarviiki treeneissä useempana päivänä viikossa. Oon sitte alkanu niitä napsimaan kirppareilta mukaan kun soppeliin hintaan tulee vastaan.

Mutta sillon marraskuussa kun ensimmäiset aikusten Lise-Lotet itelle tekasin ja postasin net, niin mielessä kyti kovasti idea josko muutamat vaikkasta arposin blogissa. No eipä tarvinnu alkaa arpajaisia miettimään, kun het kolme ensimmäistä kommenttia ol sellaset, että siinä ne saajat olikin. Mehtäemäntä omansa jo saikii joulun alla, mutta sitte tuli joulukiiruut ja ei kerinny kaksia muita tekemään. No nyt on toisetki jo perillä, niin voi julkasta nekin. Ja kuten Otsikko kertoo, oli toiveena pirteetä.


Just samoihin aikoihin mulle tarttu matkaan pari kerää Regian Fluormaniaa ja olikin päivän selvää, että tässä olis just pirteet. Sävy on tässä alemmassa kuvassa oikeempi.


Meinasin nuo värit täsmäyttää ja aloitinki toisen joulukalenterisukan ensimmäisen näistä ollessa jo sillon valmis, mutta eihän se kärki tuota liilaa osuutta kokonaan vieny, mietin keriväni pätkän pois, mutta sitte tuumasin näistä tulevan pirteemmät tälleesti. Ja toinen sukkahan valmistu sitten jouluaattona, ku piti saada tuota lankaa kalenterin B-sukan joustimeen ja kantapäähän. Ja kyllähän mä sitten onnistuin piristämään, kun saaja justiinsa flunssasta kärsi sukkien kotiutuessa. Ja vieläpä silleestikkin osu kohillensa tämä langan valinta, että hällä kuulemma vaan paksumpia sukkia ja oli onnellinen ohkasemmista. Pistipä vielä kuvankii mailiin, että oli justiin eikä melekeen sopivat...

Näytetään 390.jpg

Ja onneksi pisti, kun huomasin että noissa mun kuvissa se näköjänsä jäi sama sukka alle molemmissa... nii näette sen "eriparisuudenki" paremmin. Ja tässä piakkoin lupaan ne kolmannetkin tehdä ja postittaa.

Nyt jos nappais vielä puikot käsiin, yritän huomenna saada korut kuvattua. Ja kierroksenkin tehtyä kommenttien kera. Ihanaa viikonloppua kaikille!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Arpaonnen suosiossa

Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä, eli tämän viikon keskiviikkona tuli viesti Sny-emolta Heidiltä Sny-kierroksen sponsoreiden porkkanapakettien voittajista. Siellä komeili minun nimeni ja koska yleensä en voita yhtään mitään yhtään missään, piti minun lukea viestiä muutamaan kertaan uskoakseni asian. Siinä miettiessäni asiaa pitääkö minun olla johonkin yhteydessä vai mitä tuli perjantai. Olin aamuvuorossa töissä ja kotona odotti maksikirje ilmoitus... olin  muuten jo päättänyt kysyväni emolta pitääkö minun tehdä jotain... pakkohan se oli lähteä vielä postiin ja tuo maksikirje oli Lankaliiteristä, jonka sponssaaman porkkanapaketin siis onnistuin voittamaan. Äkkiä kotiin ja vaikka päikkäreiden tarve oli kova, oli paketti pakko avata ensin....


Juuri minun väristäni kirjopirkkkaa... kuva ei todellakaan anna oikeutta tuolle langalle...


 pimeää koko ajan eli kuvaaminen hankalaa. Eiran langat lehti, jossa heti kiinnitti huomioni villapaita päivässä teksti ja hupsista kun tutkin lehdykkää, siinä olikin kolme ohjetta jotka oikeasti kiinnostavat kokeilla... juurikin villapaita päivässä, lisäksi pitkä, helppo takki sekä palmikkomekko... juu olen päässyt osittain eroon palmikkokammostani, siitä lisää kun parit sukat valmistuu... lisäksi paketissa oli minttusuklaata, juuri minua tuo minttu sekä kaksi aivan ihanaa nappia...


nämä napit vaativat juuri ihan super ihanan työn johon ne käytän ja voin sanoa suoraan se työ tulee minulle itselleni... kun vain sen jostain löydän, ohjeen siis. Ja taatusti tulen tähän kauppaan tutustumaan ajan kanssa, olen toki vieraillut sivuilla joskus, mutta nyt voin sanoa, että tämä on kauppa jossa taatusti tulen asioimaan. Kiitos siis sponsorille tästä ihanasta paketista! Ja vahvasti epäilen, että ovat emolta halunneet tietää mieltymyksistä, ei muuten olisi niin nappiin (heh heh) mennyt tämä porkkanapaketti.

Asiasta kukkaruukkuun. Tänään tätä äitiä huvitti hiukan juniorin kanssa käyty keskustelu... Juniori kysyy: "äiti onko sulla tissiliivit täällä?" ja lätkäisee kädet rintaansa vasten, no tällä kertaa oli äidillä hyvinki ahdistava olo ja heti töistä tullessa olin ne riisunut poikkeen. Ä:ei ole nyt. J: no onkos sulla ne töissä yleensä? Ä: no on, nyt vaan äiti otti ne pois töistä tullessa. J: no hyvä! Äiti vähän ihmeissään: miksi sä tommosia kyselet? J: no se vaan tuli mulla mieleen. Ja sitte olikin juniorin mielenkiinto muualla. Lisättäköön vielä, että tällä kertaa mulla oli liivit jotka tuossa huomasin ostaneeni joskus mutten juurikaan käyttäneeni... nyt muistan miksen käytä, ne ahistaa ihan tosissaan jotenki vaikkeivat oo kireet puristavat pidempään päällä ollessa kuitenki. Hassua vaan, että juniori päätti just tänään tämmösiä kysellä.

Nii ja ku pojista puhutaan, esikoisella oli tänään futisturnaus... meki eilen väännettiin sämpylöitä sinne myyntiin. Oli ihanasti työpäivää piristämässä mieheltä tullut viesti, että joukkue ei pärjännyt, mutta esikoinen tsempannu kuin hullu ja saanut Strandvallilta tsemppipalkinnon. Siis ihan huippujuttu meidän esikoiselle ja piristi kyllä töissä munki mieltä hurjasti.

Tämmöistä tällä kertaa, riippuen mielen tilasta ja virkeydestä seuraava päivitys. Kiitos hurjasti edellisen postauksen kommenteista kaikille!

torstai 2. tammikuuta 2014

Uusi vuosi uusin voimin???

Hupista rallaa, blogi jäänyt ihan pimentoon ja edelleen jatkuu hiljainen kommentointi muille. Ehkäpä tässä pian saa taas voimia kasaan ja jaksaa taas.

Parit aikuisten Lise-Lotet lähti joulupukin matkaan ja unohtui kuvatakkin. Mutta nämä isän serkulle lupaamani pistin tänään postiin.


Ihan vaan valkoista Maijaa, tähän vähän tein muutoksia, aloitin jo 12 silmukalla ja niillä jatkain loppuun asti ja kantapään tein tiimalasina ja keskelle kolme välikierrosta, oli hyvä kokeilu ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Sitten voitas kattoa se adventtiarvontakin, tämä oli ensimmäisenä arvonnassa.


Ja satunnaislukigeneraattorin päätöksellä vastaanottajaksi sattui kommentti numerolla kymmenen, eli juniorin kummitätille lähtee tämä.

Toisena oli tämä.

Tähän osui kommentti numero yksi, eli puhelinmaratooni kaverini mehtäemäntä. Ja kun nämä kaksi sitten osuivat näinkin lähelle päätin, että arvotaan vielä yksi ylimääräinen, jota ei ole vielä tehtykkään... tehdään kun viimeisin tilaukseni ehtii kotiin asti. Mutta sen sitten saa Veera K joka kommentoi numerolla kahdeksan, eli jos laittelet mulle osoitetta tulemaan sekä ranteenympäryksen ja voi tuota väriäkin toivoa, takuuta värille en vaan anna. Mailiosoitehan löytyy tuolta sivupalkista yhteydenoton alta.

Omalle parilleni Snyssä lähti joululahjaksi myös ranneke ja se oli tämmöinen.



Ja älkää piitatko alemman kuvan taustalla näkyvästä kaaoksesta... kun hiukkasen oli hommat kesken niin pahalta näyttää... ja nyt joulun jälkeen olisikin hyvä saada järkättyä tämä oma nurkka taas kondikseen. On meinaan vähän tavarat vielä sekasin. 

Sitten jatketaan sillä joulukalenterilla, eli lähdin neulomaan jämälankasukkia Neulistin ja Vyyhdin matkassa. Ja näistä tulikin ihanan räikeät ja eri paria olevat sukat. Sain jopa kaksi jämää kulutettua täysin... eli vielä riittäisi jämiä tehdä vaikka toisetkin ja varmaan kolmannetkin ja... niinpä niin. Hiukan jouduin säätämään värien kanssa, kun tuo lankavarasto on aika tietyn painotteinen. Olisi varmaan osunut enemmän oikeaan jos olisin alkanut sählätä välistä paksun langan kanssa... mutta tämmöset mä siis sain raidoitettua.



Tulipahan opittua uuttakin, nyt osaan päätellä langanpäät neuloessa ja tehdä yhdenlaisen kantapään jälkikäteen, vaikka tuo ei ihan ollut minulle se paras malli... mutta ajattelin kokeilla pienin muokkauksin samaa kantapäätä joihinkin sukkiin... sitten joskus. Ihanat näistä kyllä tuli.




Raitoina on vaikka mitä... lompakon, puhelimen, käsveskan, maton, lakanoiden... ja sitä ja tätä muutakin. 

Elokuun lopusta lähtien on viime vuoden loppu ollut rankka henkisesti ja joulun aika töissä sitten fyysisesti. Joten nyt viimeiset pari viikkoa olen lähinnä vain ollut, kauheasti ei ole mitään saanut aikaan ja unta on riittänyt. Syksyn mittaan perheessämme on jouduttu luopumaan, asioista joita liian helposti pitää itsestään selvyytenä. Olemme joutuneet opettelemaan elämistä uusin ajatuksin. Opetellaan vieläkin, kaikki ei olekkaan helppoa selvittää ja aina ei asiat olekaan niin itsestään selvää ja ymmärrettävää kuin normaalisti. Välistä tunnen itseni hyvinkin riittämättömäksi ja tuntuu että olen hukassa, ei ole helppoa olla se koko perheen kantava voima edes hetkellisestikkään. Onneksi osa asioista on saatu käsiteltyä järjetykseen, osaa ei voikaan saada käsiteltyä vaan on elettävä tulevan mukaan ja se vaatii välistä hurjasti voimia. Rakastan perhettäni ja yhdessä me selviämme tästä kaikesta. Tämä tilanne sai tekemään lopullisen päätöksen erään asian kanssa, jota olen jo pidempään pyöritellyt mielessäni. Halusin elämäni miehet rinnalleni....


Keskellä vaaleansininen, mieheni, topaasi. Ylin ja alin kirkkaat, poikani, timantit. Pimeässä itse kuvattuna ei oikeen onnistunut ja kuvan käsittelykään ei kauheasti auttanut. 


Kovasti pahoittelen teiltä blogiystäni huonoa kommentointia, ei vaan ole niitä voimia kauheasti ollut. Nytkin on pari päivää mennyt eikä oikeen mitään ole jaksanut. Muutaman rivin olen neulonut ja kovasti on tullut pyöriteltyä korutarvikkeitakin, mutta ei vaan ole saanut ideoista kiinni. Kyllä minä vielä täältä tulen, kunhan saan hiukan voimiani kasaan. Oikein ihanaa tätä vuotta kaikille ja tuokoon se iloa jokaisen elämään!