maanantai 25. marraskuuta 2013

Tässä se rojekti nyt sitten on!

Lasken sen valmistuneen tänään, koska tänään irrotin pingotuksesta ja päättelin langat. Tämä rojekti siis kesti kaiken kaikkiaan yhden vuoden, yhden kuukauden ja kolmetoista päivää, eli aloitin sen 12.10.2012 ja tästähän lähdettiin liikkeelle.


Eli 100 silmukka paria ja reunasilmukat, eli kaiken kaikkiaan 202 silmukkaa, joka toinen silmukka oikein ja joka toinen nurin, kaaviossa sata silmukkaa, eli nurjat neulottiin päin vastaisella värillä, sekä tietysti takasin tullessa piti ensin neuloa päin vastaisella värillä. Onteloneule-tekniikkaa ja tältä se näyttää....


Molemmat puolet siis sileää oikeaa. Pieniä laskutoimituksia tuossa suorittelin ja laskin tähän arvioidun ajan... kuin olisin tehnyt 15 kahdeksan tunnin työpäivää ilman yhtäkään paussia ja se on vain arvio. Loppua kohden huomasin tekeväni kierroksen paljon nopeammin, olikos kumma olihan kierroksia 578. Neuloin siis tähän työhön 115 600 silmukkaa plus reunasilmukat... aika hurja määrä eikö vain. Hulluksihan itseäni tituleerasin aloittaessani, mutta kun se ei jättänyt rauhaan kerran nähtyäni sen... onteloneule oli ihan vieras käsite minulle aiemmin ja muutama kierros olikin opettelua kuinka saan langat kulkemaan neulepuolien keskellä. Mutta niin vain senkin selätin ja tässä se nyt on...



Ja tuo nurja puolihan on sitten vastaväreillä....


Ohje on siis ravelrysta Kalinumban 5th anniversary scarf. Ja ette usko, kuinka loi haasteita tuo kuvaaminen, kun sen päivällä suoritin yksin.... kokoa meinaan VAIN 175 x 42 cm... lisäksi paras valo makkarissa, jossa hyviä kuvia saadakseni minun olisi pitänyt olla katon rajassa. Tässä pari joten kuten onnistunutta itselaukaisimella...




Ja tiedättekös, tämä on niin upea ja kun siinä ihan oikeasti onnistuin... epäilin aika hurjasti onnistumistani. Nyt on mietinnässä kehykset ja paikka tälle olisi olohuoneen seinällä soffan yläpuolella. Ja kuvat vielä molemmista puolista tuossa soffalla...



Eikö vain olisikin paikka tuossa tälle ja tottakai tämä "oikea" puoli eli ylempi esillä. Tiedättekös mikä oli hassua... lankanahan oli Dropsin alpaca. Ohjeen mukaan 250 grammaa per väri, otin kuitenkin 300 grammaa per väri ja hyvä niin, molemmista väreistä aloitin sen kuudennenkin kerän. Eli painoakin pitäisi olla reilu 500 grammaa... no käytinpä tämän kaupassa vaa'alla ja tämän paino on vain 494 grammaa ja todellakin kuudennen mustan kerän jouduin aloittamaan reilusti ennen valkoista, kun muuten menivät vaihdot ihan parin kierroksen sisällä joka kerta, eli yksi kerä oli sitten aikasta reilusti ali painoinen ilmeisesti. Puikkoina oli 2 mm ja 60 cm pyöröt.

Eilen kun olin tästä neulonut ne viimeiset neljä kierrosta oli vähän hölmö olo, semmonen siinäkö se nyt oli ja ei osannut tarttua mihinkään ja rehellisesti sanottuna en edes muista koska viimeksi ennen eilistä olen istunut katsomassa teeveetä ilman käsityötä. En meinaan koskenut mihinkään eilen sen jälkeen, ei vaan jotenkin osannut tarttua yhteenkään työhön. No, tänään sitten taas... hih, enhän mä muuten oliskaan hullu jollei jo itäis seuraava rojekti mielessä... ohje ja langatkin olen hankkinut jo keväällä, olisin sen varmaan aloittanutkin ennen töihin lähtöä, mutta langat on vielä vyyhdillä eli ei kerinny kaiken homman jälkeen ennen töihin menoa kerimään lankaa.

Lopuksi vielä meidän parivaljakosta kuva.


Ihanaa viikkoa kaikille ja kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Riemua ja ärräpäitä

No niin, on ollut vähän hiljaista taas mun suunnalta... mutta siihen on tosi hyvä syy, josta myöhemmin lisää. Ensin yllättäen sukat. Nämä lähti isälleni isänpäivälahjaksi.


Nämä tein Neulojien yön lankahankinnoista, testasin  Puhdepuodin luomu sukkalankaa. Kaksi vyyhtiä sitä tilasin, mutta keriessä huomasin, että paksuuden vuoksi kovin isoja sukkia siitä ei saa tehtyä. Isäni kuitenkin tahtoo sukkansa lyhyellä varrella, joten eipä ollut vaikea päättää mihin lanka menee. Lisäksi tein toispuoleisen nauhakavennuksen kärkeen. Toivottavasti vähän venähtävät, kun oli kuulemma hippasen pienet tullu. Lankaa kyllä on sen verran jäljellä, että muutaman kierroksen tuohon pystyy lisäämään jos eivät ala muutaman käytön jälkeen istua. Samaan postiin sitten lähti mukaan äitini pyytämä avaimenperä.



Tarvittiin jykevä ja kestävä, joten tein suoraan avainlenkkiin tämän. Mekoksi valikoitui sopivan mallinen huurrettu fluoriitti nugetti, päänä simpukankuorihelmi ja kuten huomaatte, olihan oikeaa sävyä tähän lähetykseen. Vaikkakaan isälleni tämä ei mennyt.

Mutta sitten sitä hiljaisuutta... rojekti nappasi taas minut kynsiinsä, en ole konetta pahemmin muutamaan päivään aukaissut. Tämän päivityksen jälkeen sitten kierränki teidän blogit. Tässä pari tilanne kuvaa perjantailta.



Viimeinen mustakerä lähdössä vuoroonsa ja matkaa vielä on, tuossa kuvassa neulon nurjaa puolta siksi kaavio nurin niskoin. Tuo oli onteloneuleessa minulle erittäin hyvä kikka, nurjalla käänsin kaavion nurin niskoin, siten sain luettua oikealta vasemmalle myös sen kierroksen ja kiero mieleni osasi kääntää näin automaattisesti värit toisin päin. Kun siis nurjalla kierroksella tuossa täytyi vielä neuloa valkoiset mustana ja mustat valkoisena.

Eilen sitten työpäivän jälkeen ja ruoan laiton yms muiden kotihommien jälkeen pääsin tähän jälleen käsiksi. Pieni lepotauko väliin ja tämä oli tilanne takaisin tullessa.


Kummasti tuo kaaviopaperi kiinnostava makuu alustana. Teitä varmaan kiinnostaa tämän hetkinen tilanne... no, sehän on tässä....


Viimeiset neljä kierrosta jäi tälle päivälle, kun väsy alkoi iskeä tuossa yhdentoista aikaa illalla, kaksikymmentä kierrosta silti sain eilen tehtyä. Nyt siis on tehty viimeiset neljä, päätelty silmukat, kylvetetty ja neulattu... kuivumista odotellessa... Romppu tykkäsi taas heittäytyä märän työn päälle... itseasiassa tässä kuvassa en ole saanut toista päätä vielä pingotettua kokonaan... oli vain pakko ottaa tuo kuva välistä, valitettavasti neiti vaihtoi vähän asentoa ja en saanut sitä ihan parasta rötkötystä kuvaan. Mutta siis... rojekti on oikeasti valmis ja pihkura että se on upee ja mä olen ylpee itestäni! Yritän huomenna saada sitten päivityksen tuosta upeudesta, iltavuoroon meno vaan voi luoda haasteita sen onnistumiselle.... mutta ensi viikolla kuitenkin.

Nyt sitten kiertämään teidän päivityksenne ja ehkäpä muutama kierros sukkaa... niitä on taas viisi paria kesken ja te kolme joille jotain on tulossa, nyt ennätän taas miettiä sitäkin, tässä ennen joulua saatte postia.

Ihanaa sunnuntai iltaa kaikille!

Ai niin  ne ärräpäät... tekniikka on hienoa... KUN SE TOIMII!!! Ei toimi tällä hetkellä kunnolla, en saa lähetettyä kuvaviestiä, mulle ei saa lähetettyä  vissiin viestiä olleskaan ja mun tekis mieli heittää hieno älypuhelin seinään... mutta en välitä siitä, koska ROJEKTI ON VALMIS!!!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Tinnituksen pelossa oli pakko...

Kröhöm.... kyllä mä pysyin lujana, puoli kahdeksaan eilen illalla. Sitte ne langat piti jo niin kovaa älämölöä, että oli pakko hiljentää ne, etenkin kun vielä illan mittaan oli pompannut mieleen täydellinen ohjekin niille. Eilisen aikana sitten syntyi ensimmäinen sukka ja tänään pikkuhiljaa toinen, olihan hitsi vieköön nopeet tehdäkkin ja ihanat tulikin. Näissä tunnelmissa sitten päättelyn jälkeen nautin kaffit viiden aikaan.


Marraskuun sny paketista tulleista pallas keristä syntyi aikuisten Lise-Lotet. Alkuperäinen vauvasukkaohjehan löytyy täältä. Olen miettinyt omaan jalkaan soveltavani tuota ohjetta, mutta kuinkas kävikään... ei tarvinnutkaan, koska tässä vähän aikaa sitten Villaa Sukissa-blogin Mari julkaisi ohjeen aikuisille. Kuinka ollakkaan tuo herkkulanka siis huusi päästä Lise-Lotte sukiksi.


Pakkohan se oli sitten ottaa ne niille Snyni lähettämille puikoille ja aikasta reilusti lankaa vielä jäikin, ideaa sillekkin jo on. Nyt kuitenkin aion välistä tehdä noita keskeneräisiä ja koruiluihinkin olisi tarkoitus tässä vielä tarttua tänään tai huomenna. Ohjeesta poikkesin kantapään ja kärjen kanssa, kantapään tein pyöristettynä ja kärjen sädekavennuksilla. Mikäli olisin tiennyt lankaa jäävän noin reilusti, olisin ehkä tehnyt varsiin useamman toiston mallikertaa.


Vaikka eipä sen puoleen ihan kivan mittaiset tuli näinkin ja todella istuvat jalkaan hyvin ja ovat niin pehmoisetkin, että lurps!


Mietinkin jo tuhoavani tuolta muutaman paksumman langan, joista kerästä tehty toisen sukan kärki tähän malliin. Riittänee vallan hyvin tämän pituiseen varteen himpun vajaat kerät. Ja sitten jotain ihanaa ja uskomatonta.


Nämä ruusut. Tässä yritin kuvata tuota pientä kuoliota noissa uloimmissa terälehdissä. Vielä kuitenkin nämä viisi ihanaa kaunotarta ovat ihan hyvässä kunnossa. Ihmeellistä tästä tekee sen, että sain näitä kymmenen kappaleen kimpun, viisi siis poistunut joukosta. Ja siis se ihmeellisyys, sain nämä ruusut äidiltäni 5.10. eli nämä ovat yli kuukauden olleet sulostuttamassa ja tuon kummemmin nämä viisi ei vielä ole kärsineet. Hyvään säilymiseen on mahdollisesti vaikuttanut, että kukat koristavat parveketta ja otin ne vain kuvaus rekvisiitaksi sisälle... meillä kun on eräs nimeltä mainitsematon kukkia syövä olio....


joka söi sitruunamelissankin viikossa ja se oli todella iso kun sen kotiin toin. Kotimme viherkasvit ovatkin korkealla ja noille ruusuille ei tullut tehtyä riittävän korkealle tilaa vaan ne jäivät ensimmäisen yönsä jälkeen pysyvästi parvekkeelle. Sinne kun siirrän aina ruusut viileään yöksi, paitsi talvi pakkasilla.

Esikoinen toipuu hyvin ja alkaa jo kovasti turhautumaan kotona nysväämiseen. Onneksi on jo sen verran iso, että ymmärtää miksi ei saa ulos vielä lähteä. Ja hurjan ylpeä olen hänen sairaalassa olemisestaan, kyllä sen verran pisteltiin ja lääkittiin, mutta kaiken antoi nätisti tehdä. Enemmänkin oli erittäin kiinnostunut kaikesta ja kyseli kovasti. Kanyyli oli erityisen kiinnostava, kaikki veren ottamisen ja lääkinnät seurasi tarkkaan ja kovasti kyseli sitä poistettaessa siitä sekä tutki millainen se oikeen on.

Sitten snylleni vastauksia:

1. Lukeminen on jäänyt vähemmälle käsitöiden vallattua mielen, mutta välistä tulee kirjojen ahmimiskausi. Viime aikoina on tullut ehkä eniten luettua vampyyrijuttuja, eli aika kevyttä linjaa mennään... Janet Evanovich ja hänen dekkarinsa ovat ihan ehdottomia, niistä yhdeksän ensimmäistä omassa hyllyssä. Mistä tulikin mieleen, että pitääpäs taas katsoa josko kymppi jo löytyisi. Linda Howard täyttää hyllyä myös.

2. Punaista ja kultaa yhdessä sekä valkoista ja hopeaa yhdessä. Nämä ovat aika olennaisia meidän joulukoristeluissa.

3. Ensimmäisenä tulee mieleen mitä haluaisin oppia neuleissa, niin kantapään teko sukkaan jälkikäteen ja varpaista aloitettaessa pyöristetty kantapää... varpaista aloitettaessa en osaa tehdä kuin tiimalasin. Myöskin se kirjoneule houkuttaa, mutta samalla kauhistuttaa. Yleensäkkin kaikkea kiinnostaa ainakin kokeilla.

4. Jouluaaton saamme toivon mukaan viettää jälleen vanhempieni luona. Joulussa on tärkeää läheisten kanssa oleminen, rauhoittuminen ja lasten riemu ja jännitys.

Toivottavasti näistä oli sinulle apua. Ja tuohon kirjallisuuteen olisi helpompi vastata vaikka mailitse, koska minulla on aika hurja määrä kirjoja itsellä, suosikkikirjailijat tulee ostettua automaattisesti sinne.

Nyt iltahommiin poikien kanssa. Oikeen rauhallista lauantai-iltaa teille ihanaiset!

perjantai 15. marraskuuta 2013

Sny postia marraskuulle

Tänään Pate kantoi kotiin Snyltäni marraskuun paketin, eipä olisi parempaan aikaan voinut saapua. On meinaan ollut tässä viikon ajan aikasta rankkaa, mutta aloitetaan postilla.


Teeteen Pallasta kaksi kerää niin huippuherkullisina pinkkeinä, snyni kirjoittikin kortissa minun tulleen hänelle heti mieleen keristä ja oikeassa oli, ehdottomasti minun väriseni. Puiset sukkapuikot, tämä olikin paha virhe snyni.... hih, on meinaan viisi sukkaparia tällä hetkellä puikoilla ja nyt kun sitten tuli puikotkin huutaa nämä langat päästä puikoille välittömästi. Yritän hillitä itseni... takuuta en anna. Lisäksi oli helmiä, korviskoukkuja (tuntuvatkin aina loppuvan kesken, eli nyt ei ihan heti pitäisi olla loppu), siemenhelmiä, pari kirahviriipusta ja suloinen possu piparimuotti.


Ja tuo kortti... suunnittelen tässä sen kehystämistä, vai mitä ootte mieltä? Ainaki minä olen sitä mieltä, että tästä saa aivan ihanan pikkutaulun.


Kiitos taas ihanasta paketista, selvästi näet vaivaa rakentaaksesi paketit juuri minun näköisiksi ja uskallat toisaalta antaa haasteitakin, viitaten taikapalloon. Kunpa itsekkin onnistuisin ilahduttamaan omaa pariani juuri näin nappiin mitä sinä teet.

Ja sitten siihen rankkaan viikkoon. Lauantaina lähdimme ajelemaan toiselle puolen suomea kummipojan ristiäisiin ja sunnuntaina takaisin.


Kovasti pojua nauratti kummisedän jutustelut sunnuntai aamuna, joten pakkohan mun oli salakuvata tätä pari valjakkoa.

Kotimatkalla minä ajoin lähes koko matkan takaisin, kun miehen silmät eivät suostuneet toimimaan pimeässä ja loppujen lopuksi ajelin pienellä mutkaisella metsätiellä parin metrin näkyvyydellä, tuli räntää vaakasuorassa tuulilasiin, arvatkaa oliko kun päästiin paremmalle tielle aikanaan niin hartiat ja kädet hiukkasen kipeät ja jumissa. Olimme kotona vasta yhdeksän aikaan illalla ja yöllä esikoiselle nousi kuume. Kuume sitten jatkui ja keskiviikko iltana mies lähti esikon kanssa lääkärille hakemaan lisää saikkua.... seuraavaksi tulikin viesti yhdeksän jälkeen, että ovat joutuneet sairaalaan osastolle. Arvatkaapa oliko tämä äiti hiukkasen hermorauniona, kun mies ei voinut soittaa ja sen verran oli tietoa, että vissiin epäilevät umpisuolen tulehtuneen esikoisella, juniori nukkuu ja siihen hätään ei ollut ketään hälytettävissä lapsenvahdiksi. Puoli yötä meni puhelimen kanssa, siskoni ja mehtäemäntä piti kasassa viestien ja puheluiden kautta. Muutaman tunnin sain nukutuksi ja aamulla pieni soittorumba, ensin miehen pomolle, sitten omalle pomolle ja lopuksi juniorin hoitoon. Pomoille tieto, ettemme ole tulossa töihin ja hoidosta kyselin voinko tuoda juniorin aiemmin, kyllä voin ja pääsin itekki sairaalaan. Keuhkoputkentulehdus vain onneksi, tulehdusarvot olivat korkeat ja antibioottia sai sairaalassa suoraan suoneen ja nyt siis olemme kotona, hevoskuurin kanssa. Esikoinen sai lääkäriltä luvan mennä kouluun vasta ensi keskiviikkona ja maanantaina saa hetken olla ulkona. Semmonen viikko puolikkaan sydärin kera täällä vietetty.

No on tässä jotain valmistakin vaihteeksi, valmistunut viime viikon maanantaina ja olleet jo käytössäkin, tuolla kovan onnen ajomatkalla kotiin.


Kujeillen kämmekkäät, pienemmillä nypyillä vaan tai kun ohjeen mukaan 7 silmukkaa yhteen, mä pudotin kolmeen tuon määrän. Lankana ihana Hjerte Garnin Alpaca Silk, niin ihanan pehmeää ja lämmintä, lurps!



Alemmassa kuvassa väri aikalailla oikea. Nyt jos jatkais jotain keskeneräistä, että sais jotain valmiiksikkin eikä vaan aina alottas uutta... vaikka ne snyn puikot ja langat huutaaki, niin että korviin sattuu... hih.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Me istumme neljän seinän sisällä, pelaillen pelejä ja taitaapa tulla katottua muutama koko perheen leffakin. Siinähän on äiteen hyvä tikuta samalla. Nyt lähen kiertämään teitin blogit!

Niin ja sinulle Snyni, vastaan kysymyksiisi tässä viikonlopun aikana. Nyt tällä hetkellä on ajatukset vähän vielä sekasin, niin ei jaksa paneutua niihin.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Yksitoista on päivän sana

Sain tuossa hetki sitten uusimmalta lukijaltani Aikulta haasteen. Tuttu yksitoista asiaa itsestä ja yksitoista kysymystä häneltä. Ja lisäksihän tämä kuuluisi heittää eteenpäin yhdelletoista muulle alle kaksisataa lukijaa omaavalle blogille ja heille keksiä yksitoista uutta kysymystä. Senhän jo kerroinkin keneltä tämän haasteen sain ja takaisin ei saa haastaa.

Aloitanpa Aikun kysymyksillä.

1. Mikä on lähinnä sydäntäsi: neulominen / virkkaaminen / puutarhatyöt / lukeminen / joku muu;mikä? Lähinnä sydäntäni on neulominen sekä koruilut, vaikkakin koruilut on olleet vähän hiljaiselolla pidemmän aikaa, mutta kyllä sieltäkin vielä tulosta tulee.
2. Mitä harrastamiseen liittyvää olet viimeksi hankkinut? Viimeksi siis sain lankaa hamstrattua neulojien yössä lisäksi sieltä tuli hankittua virkkuukoukku sekä uudet sukkapuikot ja tähän tulee vielä lisää tuossa omassa osassani jotain...
3. Onko sinulla kotona jokin tietty paikka, missä teet käsitöitä, luet tms.? Se on joko sohvalla tai sitten tuossa omassa työnurkassani, olohuoneessa yleensä... vaikkakin esimerkiksi ruokaa laittaessa joku helppo käsityö on monesti ruokapöydällä ja esimerkiksi kiehumista odotellessa tulee tehtyä muutama silmukka.
4. Miten aloitat aamusi? Kaffilla ja leivällä, tykkään siitä, että aamu alkaa ilman kiirettä ja saan istua lehden kanssa hetken samalla juoden kaffia ja syöden aamupalaa.
5. Miten rentoudut? Viime aikaisesta stressistä johtuen tällä hetkellä parasta rentoutumista on haastava neulomus, jossa joutuu koko ajan olemaan tarkkana ja ei kerkeä ajatella muuta. Myös ystävien seura on arvokasta.
6. Mikä saa sinut hymyilemään? Pojat oivalluksillaan tai ihanilla kommenteillaan, onnistuminen ja monet muut asiat, yritän hakea pieniä ilon aiheita ympäriltäni koko ajan. Välistä se ei onnistu millään, mutta loppujen lopuksi silmien auki pitäminen riittää.
7. Oletko pitänyt kauan blogia? Mikä sinut sai aloittamaan blogisi pitämisen? Blogia olen pitänyt noin kaksi ja puoli vuotta, blogin pitämisen aloitin koruilun vuoksi, kun lähipiiri on levinnyt ympäri suomen ja halusin jakaa onnistumisen ilot tästä asiasta heidän kanssa oli helpoin tapa aloittaa bloggaaminen jolloin sain jaettua uudet asiat koko lähipiirille samalla kertaa... minä kun en ole sinne facebookkiin eksynyt, ei vain tunnu minun jutultani. Siihenkin todennäköisesti tulee muutos kun esikoinen kasvaa siihen ikään, mutta se on sen ajan harkinnassa sitten.
8. Seuraatko säännöllisesti itseäsi miellyttäviä blogeja? Kyllä seuraan, kaikissa en ole virallisesti lukijana, mutta löytyvät sitten suosikeista ja nekin kierrän säännöllisesti lävitse. 
9. Osallistutko blogiarpajaisiin? Osallistun, en kuitenkaan aina. Arpajaisiin osallistun mikäli palkinto on sellainen mitä haluan oikeasti.
10. Mitä toivot alkavalta talvelta? Parempia aikoja, eli toivoisin tämän stressin tästä väistyvän ja että elämämme asettuu taas ei jatkuvaksi kakan tulemiseksi joka suunnalta, vaan saadaan taas nauttia normaalista arjesta ilman joka ilman suunnasta tulevia huonoja uutisia.
11. Millainen on joulusi? Toivon mukaan pääsemme jälleen vanhempieni luokse, oma mummoni on kunnossa silloin ja lapset nauttivat. Ihan parasta katsottavaa se lasten odotus ja jännitys omien rakkaiden seurassa. Rauhoittumista oman perheen kanssa. Ja täytyy myöntää, että kyllä sitä muutamaa pakettia itselleenkin toivoo.

Siinäpä oli Aikun kysymyksiin vastauksia. Ja sitten kerrotaan itsetäni asioita....

1. Aloitetaan sillä ihan viimeisimmällä hankinnalla, niin saadaan kuvakin tähän väliin. Keskiviikkona kävin kirpparilla ja siellä käveli melkoinen aarre vastaan....


Kerinpuut tarttuivat käteen, pitkään tutkin ja kyllä kunnossa olivat. Hintalapussa oli 13,50 sekä tieto, vanhat vyyhdinpuut (mutta siis virallisesti ilmeisesti ovat kerinpuut) Isostakyröstä, signeerattu ja noista löytyy nimi Helmi Mäkelä. Ja tottakai minä näitä intouduin vähän testaamaan....


Hyvin toimivat ja lisäksi keksin paksuja sukkapuikkoja apuna käyttäen miten saan kerittyä sisältä juoksevan kerän, jee... tuleepa snyltäni saamalle "keräsukallekin" käyttöä. Kolme ensimmäistä kerää siis tällä omalla säädöllä ja kolme takimmaista perinteisesti kerittyjä ja tässä vaiheessa huhuilisin sille joulupukille, että toivoisin kerijälaitetta itselleni.

2. Olen ollut viime aikoina aika hiljainen kommentoija muiden blogeissa, vaikka päivittäin lukenut olen uudet päivitykset, on todellakin ollut raskaita aikoja meillä. Tällä hetkellä olen kuitenkin erittäin onnellinen, elämä saadaan järjestymään ja etenkin esikoisen tilanne on tällä hetkellä se että ei tarvitse pelätä vaan tämä on nyt meidän elämää. Siitä en vielä täällä halua kertoa sen enempää, mutta kun siellä jokunen asiasta tietävä on niin heille haluan tämän jakaa, meillä on kaikki hyvin sen asian suhteen, olen helpottunut ja oikeasti erittäin onnellinen.

3. Pojat ovat tämän viikonlopun anoppilassa, kävimme eilen miehen kanssa lätkämatsissa. Tasapeliin päättyi se peli. Tänään menemmi illalla katsomaan Sami Hedbergin keikan... hiukan hirvittää koska paikkamme ovat toisella rivillä, joudummeko "uhreiksi", mutta jos siihen emme olisi valmiita emme sinne menisi. On vain niin meihin uppoavaa huumoria.

4. Olen ehkä hölmö, mutta rojektia en ole uskaltanut tehdä viime aikoina. Tuntui nimittäin siltä, että mitä lähemmäs valmistuminen tulee, sitä huonompaan kuntoon Romppu menee ja en ole Wanhasta Rouvasta vielä valmis luopumaan. Olemme kuitenkin asiasta puhuneet ja tulleet siihen tulokseen, että jos tässä vielä tulee lyhyen ajan sisällä uutta vaivaa, on armollisempaa hänet päästää kissojen taivaaseen. Mutta täytyy sanoa, että ajatuskin ahdistaa todella kovasti. Esikoinenkin on siitä kovasti murheissaan ja kysynyt jo useampaan kertaan, että voidaanko me ottaa uusi kissa jos Rompusta joudumme luopumaan. Mutta siis tuntuu tämä todella hölmöltä täällä oikeasti paljastaa, en kuitenkaan nyt uskalla vielä saattaa rojektia loppuun, vaikka todella vähän sitä on enää jäljellä. Kun vaan oikeasti siltä tuntuu, että mikäli sen valmiiksi teen on aika luopua meidän rakkaasta Wanhasta Rouvasta.


Kuinka tästä ihanasta kaunottaresta raskisi luopua? Ei niin mitenkään!

5. On ihan uskomatonta, että kuinka täältä blogistaniasta löytyy aivan mahtavia ihmisiä ja kuinka hyvin heihin ystävystyy. Minulle on ollut todella suurena tukena tämän syksyn ajan mehtäemäntä, jonka kanssa on tullut päivittäin puhuttua puhelimessa kunnon maratoneja ja joka oikeasti murehtii minunkin murheitani. Toinen mahtava tukija jo parissakin asiassa on ollut Korustamon Eila, jolta olen kyennyt kysymään neuvoa muutamassakin erittäin henkilökohtaisessa asiassa ja sitä myös saanut. Kiitos teille etenkin sekä muillekkin ihanille tuttavuuksilleni täällä. Olette mahtavia ja teiltä saa niin paljon voimaa jaksaa!

6. Kun näihin nettituttavuuksiin päädyttiin, paljastetaan jotain lisää. Minä ja mieheni olemme tavanneet netin kautta ja kun sitten rohkenimme livenä tavata oli se menoa samoin tein. Ja tässä sitä ollaan, naimisissa, kaksi ihanaa poikaa ja tuetaan toisiamme ylä- ja alamäissä.

7. Otetaan seuraavaksi vähän kevyempää tunnustusta. Olen tässä viime aikoina miettinyt omaa työuraani ja tuli mieleen, että erikoisin asia mitä olen työelämässä tehnyt on mallinuken homma. Nimenomaan malliNUKEN,  yläasteen aikaan olin kavereideni kanssa taksvärkissä urheiluliikkeessä, jonne juuri saapui uusinta mallistoa. Purimme ensin mallistoa rekkiin ja sitten työntekijät päättivät vähän erilaisesta hommasta tytöille ja niin meidät puettiin uusiin tuulipukuihin ja tunniksi seisomaan näyteikkunaan. Olihan muuten hauska seurata ihmisiä... ensin kävelivät ohitse ja sitten joku kiinnitti huomion ja piti palata takasin katsomaan tarkemmin.

8. Koruilut on vähän jäänyt vähemmälle jo pidemmän aikaa, mutta sitten neulonnan kanssa mua vaivaa startiitti, koko ajan tekee mieli alottaa uutta ja uutta. Koitan hillitä itteeni siinä asiassa, mutta kyllä niitä uusiakin tulee aloiteltua päätöksistä huolimatta. Tässä ihan uusin tulos...


No tähän kyllä sanelee tarvekkin osansa, töissä tarvii lämmikettä ja siksi nämä hyppäs kesken kaiken puikoille ja tässäpä pääsin testaamaan tuon snyltä saamani keräsukankin ja on muuten ihan huippu juttu. Kiitos tästä ihanasta apuvälineestä sinulle snyni, en tiennyt ennen tätä tarvitsevani mutta kyllä tämä on ihan ehdoton.

9. Kuten oon monesti kertonut, olen enempi suolaisen ystävä mitä makean. Sinänsä jännä, että joskus nuorempana makeaa uppos enemmän mitä laki sallii ja yhtäkkiä se vain juniorin syntymän jälkeen muuttui, ei enää niin vaan maistukkaan. Paitsi nyt sitten kun hopeatoffeet on tulleet takaisin, lurps se on herkkua ja minä joka en kauheesti makeeta syö ainakaan mielihaluun niin noita pusseja on neljäs menossa sen jälkeen kun tulivat syyskuussa myyntiin. Mutta sitten mulla on "karkkipäivä" tänään... tässä mun karkit... kilo tuli ostettua...


miniluumutomaatteja, siis nää on aivan sairaan hyviä ja mä siis syön näitä tuosta vaan. Kun sitten sattui sopivasti oleen myynnissä mukavaan hintaan tuommonen puolen kilon ämpäri (jeps ihan hintalapussa luki ämpäri), niin ensimmäinen meni kerralla torstaina ja eilen oli pakko ostaa sitten kaks lisää.

10. Juokseminen on nyt unohtunut. Aion kuitenkin ens vuonna lähtä uudestaan Extreme Runin Ouluun, ehkä se treenaus into taas keväällä löytyy. En aio itteeni pakottaa juoksemaan talvella ja en ole tosissani sinne kilpailemaan lähdössä. Nyt kuitenkin tiedän, että sen kykenen kokonaan juoksemaan ja se on rankkuudestaan huolimatta huippuhauskaa, joten näillä mennään. Ehkä tavoitteena voisi olla hiukan tätä vuotta parempi aika tai sitten ei. Kyllä se ajasta huolimatta maaliin tullessa on voittaja olo joka tapauksessa, ei meinaan ole helppoa ei, mutta sitäkin mahtavampaa.

11. En saata tätä haastetta loppuun sääntöjen mukaan, vaan muutan vähän. En haasta tiettyjä blogeja vaan suuntaan tietyt kysymykset tietyille ihmisille. Mutta otetaan tähän vielä viimeiseen kohtaan sukat.


Työkavereiden jalkojen lämpimänä pitäminen kuuluu "hommiini", parasta siinä on että he oikeasti haluavat minulta sukat sekä arvostavat niitä. Nämä sukat meni tyylillä, tee mitä itse haluat ja halusin testata tätä värjättyä lankaa sekä vähän soveltaa kalajoki sukkien kärkikavennuksia. Sopivat sukat tuli ja työkaverin varpaat pysyvät lämpöisinä, lisäksi hän tykästyi väreihin hurjasti.



Värjättyä seiskaveikkaa siis, koko 38 eli himpun minun jalassani. Oma säätö jalkapöydällä jatkuvana nurjien silmukoiden kanssa sekä sovellus toispuoleisesta kavennuksesta kärjessä.

Sitten niitä omia kysymyksiä, eli ensin teille rakkaat lukijani. Vastatkaa kommentti kenttään mikäli siltä tuntuu...

1. Mietin jo tämän vuoden adventtiarvontaani ja mitä haluaisitte palkinnoiksi? Koruja, neuleita vai tarvikkeita esim korviksiin vai mitä?

2. Pitäisikö sen olla vain lukijoille vai kaikille avoin "joulukalenteri"?

3. Vai olisiko mahdollisesti kaksi vaihtoehtoa, kaikille avoin ja lukijoille omansa?

4. Pitäisikö viimeisen palkinnon arvonta olla neljäntenä adventtisunnuntaina vai vasta jouluaattona?


Sitten seuraavat kysymykset suuntaisin täällä vieraileville sny-rinkiläisille. Voitte vastata omassa blogissa tai kommentissa, mutta näitä olisi hauska teiltä tietää ja itse vastaan noihin sitten samoin tein:

1. Mikä sny-kierroksessa on parasta? Se kutkuttava odotus uuden paketin saapuessa, ainakin itse olen ihan malttamaton ja innoissani.
2. Mikä kamalinta? Itseäni jännittää aina onnistunko varmasti ilahduttamaan pariani, tuntuu kamalalta ajatella että paketti olisi pettymys hänelle.
3. Innostaako snyn lähettämät ohjeet/langat aloittamaan heti uutta työtä? Lähes poikkeuksetta se on pakko alottaa heti jotain, pari päivää saatan malttaa.
4. Olisitko innostunut yhteisesti tehdystä palkinnosta emolle? Itselläni on tässä muutama idea ollut, mutta en ole tiennyt kuinka sen saisi organisoitua.

No, ei niitä yhteensäkään tullut yhtätoista, mutta jotain kuitenkin.
Nyt mä neulon muutaman rivin ja sitten pikkuhiljaa Samin keikkaan valmistautumaan. Rattoisaa pyhäinpäivää kaikille!