perjantai 25. lokakuuta 2013

Taikapallosta huiviksi ja muutakin

On ollu melkonen viikko tässä, mutta siitä lisää sitten lopummalla... alotetaas nääs tuolla edellisen postauksen taikapallon uudella olo muodolla. Snynihän laittoi mukaan huiviohjeen ja ohjeessa mukana olevat kuvat eivät ihan antaneet kuvaa mitä tästä oikeen tulee... ja tulihan siitä hiisin moisen pingotus rupeaman jälkeen jotain... oli meinaan ihan rehellisesti sanottuna viheliäinen pingotettava tuo huivi, mutta komea siitä tuli vaikka ite sanonkii. Vai mitä?


Kuva vääristää värin liian siniseksi, aavistuksen verran heittää vihreempään tuo sävy. Mutta oottakaas seuraava kuva, siinä jo värit oikeesti aikasta rajusti metsässä. Lankahan oli siis BC Garn Babyalpaca, ohje oli Sewanee. Todellakin semmoinen ohje, että ilman mukana tullutta kerroslaskuria olisi tämä jäänyt taatusti tekemättä, ei olisi pysynyt todellakaan mukana missä mennään. Puikko koko oli 3 mm ja kuten kuvasta näkyy hyvän kokoinen siitä tuli, tuon pöydän mittahan on 80 cm suuntaansa eli reilusti on kokoa. Ja ensimmäistä kertaa neulonta "urani" aikana kaipaisin sitä vaakaa. Olisi kiva tietää mitä tähän meni, mutta tuolla henkilövaa'alla tätä on mahdoton punnita.


Ja täs se vääristynyt väritys, ei todellakaan ole tuommoinen vaaleansininen saatikka meidän sohva ruskea, vaan tumman harmaa. Tiedättekö joskus ihastuu johonkin malliin ja sen haluaa tehdä, se jää kerta tekemiseen kun syystä tai toisesta se ei innosta tehdä toista kertaa... ellei se ole lahja ja halua itselle samaa mallia... tämä ei ollut sitäkään.... tästä en osaa sanoa, tämä oli sekä rakkautta että vihaa. Ai miksikö? Tuo verkko-osuuden neulominen oli todella tuskastuttavaa ja tuntui kestävän ikuisuuden, olihan silmukoitakin hyvä määrä ja lisääntyi koko ajan. Hidasta siis todella hidasta nurjan puolen kierroksilla. Tässä on nyt sitten mietinnässä josko kuitenkin tekisin toisen... eli siis en oikeen tiedä rakastuinko vai vihastuinko ohjeeseen.


Tämä kuva oli tarkoitus ottaa Rompun kanssa, mutta Romppu ei nyt halunnut siihen kuvaan. Toinen mikä mietin on, pidänkö itse vai annako miehen siskolle. Olisi itsellä tietyissä asusteissa komea lisä, mutta ehkä tämä miehen siskoa lämmittäisi enemmän... väri kun on juuri hänen väriään ja viime lauantaina saatoimme hänen miehensä viimeiseen lepoon. Olisi myös lohtuna hänelle, meille tärkeälle ja rakkaalle ihmiselle.

Ja kun tässä on  ravattu lääkärissä ja tutkimuksissa urakalla meidän perheen kannalta, niin eiköhän meidän Wanha Rouva sitten huolestuttanut viime viikonloppuna. Rouva oli poikien huoneen matolla ja yritti sinne tarpeitaan... tippa pissaa tuli, siirtyi keittiön nurkkaan tippa pissaa sielläkin, vessaan ja tippa pissaa lattialle ei omaan vessaan. Eristin sitten kylppäriin Rouvan, että näen onko verta pissassa, kun on vuosia sitten meinannut tulla virtsakiteitä... ei vaan pissaa tuli kunnolla ja ei veristä. Vettä joi runsaasti. Sunnuntaina se sitten iski tajuntaan, asento oli kakka asento ja samoin tein tajusin, että hiekka-astiassahan oli kovia pieniä pipanoita siivotessa ollut. Siispä kissojen lääkekaapista kipulääkettä, jonka jo annoin eristäessä ensimmäisen kerran, ja parafiiniöljyä. Maanantaina olin aamu vuorossa ja kun tulin töistä päästin eristyksestä eikä mennyt kauaa kun Rouva oli astialla ja kakkahan sinne tuli. Mietin hetken ja tuumasin, että varaan vasta tiistaina lääkäri ajan kun olen tuon illan tarkkaillut kaikkia oireita ja saan tarkan kuvauksen oireista lääkärille, Rouvalla kun ei tuntunut liian huono olo olevan. Tiistaina sitten varasin ajan jonka sain keskiviikolle.


Ulkoisesti ei mitään näkyvää, verikokeisiin siis. Kun lääkäri käski minun jäädä odottamaan siksi aikaa, ajattelin että okei, saa nähä.... hoitaja pitäisi. Ensin tuli hoitaja, hiukan huokaillen ja päätä puistellen vastaanottoon, lääkäriltä kysyin heti, että onnistuiko. Vastaus oli: "juuri ja juuri, on vähän verinen kun sai semmoiset kilarit, että oli pakko pistää koppaan jos haluttiin kätemme pitää." Kun tuumasin, että olisi minun pitänyt olla pitämässä, tuli lääkäriltä vähän tietäväiseen sävyyn.... yleensä hoitajat saa paremmin pidettyä. Sanoin vaan suoraan, että ei tämän kissan kanssa, tätä ei pitele muut kuin minä. Kuva on huono kännykkä kuva ja tuota verta oli myös kaulassa. Kotiin lähdettiin ohjeistuksella särkylääkettä ja parafiiniöljyä tänäänkin, huomenna pitäisi tulla tulokset ja lääkäri soittaa. Vielä kysyi huolestuneena, saanko nyt annettua lääkkeen ja öljyn... tässä vaiheessa jo nauratti, että saan kyllä. Päästiin kotiin ja menin keittiöön hakemaan särkylääkkeen... Rouva näki sen ja lähti kävelemään edelläni olohuoneeseen ja olkkarin pöydän alle, tuumasin vain "älä ny viitti", ei viittiny enempää vaan tuli pöydän alta ja otettiin lääke, tietysti kiinni vähän piti pitää kun ei kissat ruiskuista tykkää mut sillä hyvä. Muutaman tunnin päästä otti öljyt ihan yhtä hyvin.


Meidän tapamme halia on tässä. Romppu painaa otsansa minun otsaani. Tällä kertaa minä kyllä tein aloitteen lähestymällä, mutta niin painettiin otsat vastakkain. Lääkäristä ei kuulunut eilen mitään, tänä aamuna jo sitten soitin itse, kun alkoi töihin meno lähestyä ja siellä en pysty välttämättä heti vastata. Lääkärillä oli potilas juuri joten lupasi soittaa sen hoidettuaan. No puhelu oli hiukkasen yllätys, meinaan lääkäri tuumasi arvojen olevan kunnossa, jopa yllättävän hyvät tämän ikäisellä (16,5 vuotta) kissalla. Rouvalla on siis vanhojen kissojen yleinen vaiva, ummetus ja lääkityksenä Levolac tai duphalac tarvittaessa. Parafiiniöljy ei ole hyväksi pidemmässä käytössä ja noistakin dufalac se parempi, joten sitä tänään hain työvuoron päätyttyä. Lisäksi edelleen kipulääkettä mikäli tarvii. Kun tietysti oli kipeä tuosta ummetuksesta niin vähän varoi takapäätä ja kun meillä on komiat tassutupsut....


Jotka sutii parketilla, nii olin jo itsekkin ajatellut ne leikata ja eläinlääkäri oli myös sitä mieltä, että hyvä olisi ne nipsaista. Niitä sitten tässä suosiolla harjoitettu tänä iltana, yksi tassu valmis, muista vaan vähän saatu pois. Onneksi saimme vielä pitää Rouvan luonamme, tällä hetkellä on se tilanne, että olisin romahtanut mikäli hänestä olisimme joutuneet luopumaan, olen Rouvan ottanut kaksi päivää sen jälkeen kun olen ensimmäiseen omaan kotiini vanhempien luota muuttanut, iso osa siis elämääni yhdessä vietetty. Miisu on tullut pari kuukautta myöhemmin Rompulle kaveriksi.

Tämmönen viikko meillä ollut. Lisäksi viime viikon perjantai lauantai väliseni yönä vietin netissä surffaten... neulojien yötä siis vietin ja Patella on ollut kiire tällä viikolla....


Vielä olisi yksi paketti tulossa. Ja alimmat vyyhdit on viime viikolla Zeldalta tilattuja lankoja, Mutta ylhäällä olevat viisi kerää tuli Neuleunelmista (kerä Schoppel Wollen Admiral Flakesia, 4 kerää Regian Zoofaria), keskirivin vyyhdeistä neljä vasemmalta päin kuuluu Titityyn Neulojien yön sukkalankapakettiin ja kolme muuta vyyhtiä ovat Puhde-Puodista. Mies kysyi lauantaina, että paljonko sitä lankaa oikein on tulossa. Vastasin tilanneeni neljästä paikkaa.... mies oli hetken hiljaa ja tuumasi tyytyvänsä siihen vastaukseen, koska oli varma että se kuulostaa paremmalta... fiksu mies. Eikö vain? Kunhan nyt malttaisi olla kurkkimatta tänne tämä yön raskaan raataja, paljastuisi karu totuus muuten.

Nyt ihanaa viikonloppua kaikille! Me lähdemme juniorin kanssa esikoisen säbä turnaukseen Kokkolaan huomenna ja siellä meneekin koko päivä. Neulomusta siis mukaan. Mies kun tosiaan tekee vielä kaksi yövuoroa.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Taikuuden päivä

Niin, tänään odotti postia pöydällä kun tulin töistä... lokakuun sny-lähetys, maksina lähetetty ja kun tuo meitin Pate on niin ihana, että lähes aina ottaa maksit mukaan ja soittelee ovikelloa, josko saisi annettua luukusta sopimattomat lähetykset, niin kotiin asti tuli tämäkin puketti. Oli siis kiva tulla kotiin, kun tämmönen boksi odotteli heti keittiön pöydällä...


Lokakuussa sny-aiheena oli taikapallo ja tämmönen pallo mulle paljastui kera kortin, kirjekuoren ja nauhan jossa oli kiinni silmukkamerkkejä, koristepyykkipoika ja pari koruriipusta...


... niin ja tuo karkkikeppi, snylläni on jo joulu mielessä. Kirjekuorta ei saanut avata ennen kerän uudelleen kerimistä ja malttamattomana minä ryhdyin heti toimeen....


Ensimmäisenä paljastui neljä minttulakua, minttua minun heikkouttani ja nämä vielä ihanan pehmeitä eli siis todella tuoreita, pistin heti omaan jemmaan... aion nauttia nämä ihan itse. Ja keriminen jatkui...


Seuraavana tipahti kierroslaskuri, laskuria minulla ei ollutkaan ennestään eli osui ja upposi. Seuraavaksi tipahti lisää pientä tarpeellista...


Lisää silmukkamerkkejä, tällä kertaa avattavia ja nuo nauhassa kiinni olleet taisivat olla snyni itsetekemiä?


Seuraava yllätys sieltä jo pilkottaa reilusti, sydän heijastin. Taitanee päätyä laukkuuni, koska takeissa jo on ja laukkuun olin suunnitellut ostavani oman, no nyt se on.... ja taas keritään vähän lisää...


Nyt tuli hauska pipon mallinen puikkomitta, tuota mittaa tuossa alareunassa mietin mahtaneeko olla mikä mitta kyseessä? Cm ei ainakaan ole kyse, sen tarkistin. No kuitenkin... homma jatkuu...


Seuraavaksi tuli neljä ihanaa tähtinappia....


Ja mitäs sitten, siemenhelmiä joita ennen tuommonen ovaali pinkki jutska, sitä hetken ihmettelin kunnes tajusin koittaa avata, se olikin yliviivaustussi, suloisen kokoinen ja ihanan värinen....


Vielä riittää hommaa... juniori tuumasi tässä vaiheessa, että nyt sieltä taitaa tulla hanskat. Ei tullut hanskoja vaan...

Kassi, jolle oli selvä käyttötarkoitus... projektipussiksi ehdottomasti. Mutta tuolla kassissa oli vielä sisällä tuommoinen vihreä verkko... kysynkin nyt rakas snyni, onko sillä jokin tarkoitus? Ei meinaan ainakaan itselle tuli mitään mieleen. Tässä vaiheessa epäilin, että kirjekuoressa odottaa ohje, johon tulee helmiä, iiks, ei kuitenkaan tullut, eli helmet oli muuten vain. Seuraavassa kuvassa sitten koko sisältö...


Hurjan paljon oli snyni onnistunut sisällyttämään taikapalloon sisältöä ja vieläpä kerinyt todella kauniin pyöreän kerän... kun vertaa siihen mitä itse sain aikaan olen kyllä kateellinen, hihii, voi kun voisikin laittaa oman räpästyksen kuvan tähän vertailukohdaksi, saisitte vatsalihaksille treeniä naurun kautta. Vielä pari kuvaa, ensin pikkutavaroista lähempää...


Ja kruunuksu tuo lanka...


Uusi tuttavuus minulle tämä BC Garnin babyalpaca, mutta jukra miten ihanan pehmeää se on. Väri on semmoinen mitä tuskin itse olisin ostanut, mutta kaunis se on. Monesti sitä vain jämähtää niihin omiin väreihinsä ja ei uskalla hankkia muita värejä vaikka ne kuinka ihania olisikin, kiitos siis snylleni tästä värivalinnasta. Mukana oli sitten ohje huiviin, englanniksi ja sitä nyt on tullut tankattua ja tankattua, muutama kohta jotka vieraita termejä, mutta kyllä ne sieltä on alkanut avautumaan ja kuinkas sitten kävikään.... juniorin kummit eivät päässeet sunnuntaina, joten tulivat tyttäriensä kanssa tänään käymään ja heitä odotellessa....


oli sitten ihan pakko aloittaa tuo ohjeen huivi tuosta langasta.... siitäkin huolimatta että on taas luvattoman monta työtä kesken yhtäaikaa... mmm... rojekti, kaksi revontulta, yksi muu huivi, äitin tuubihuivi, hame, kolme eri sukkaparia ja saattaa tuo olla joku muukin. Ja kuten huomaatte kierroslaskuri pääsi heti käyttöön, samoin pussukka ja yksi silmukkamerkeistä ja täytyy sanoa, että onneksi snyni laittoi tuon laskurin taikapalloon... ei olisi tätä huivia ollut kovin kiva tehdä tukkimiehenkirjanpidolla. Hurjan iso kiitos sinulle snyni, turhaan hermoilit aivan super ihanan, mahtavan ja upean taikapallon olit minulle tehnyt! Ja kuten kuvista huomaatte en jännittänyt yksin sisältöä, vaan juniori sekä Harli olivat tiiviisti vieressä seuraamassa mitä kaikkea sieltä oikeen löytyykään.

Tosiaan juniorin kummit kävivät tänään tyttöjensä kanssa, juniori sitten heidän lähdettyään kysyi esikoiselta mielenkiintoisen asian. Ensin tuumasi, että vaikka puhut normaalisti, niin miksi näille neideille puhuessa puhut jotenkin ihanammalla äänellä. Tytöt ovat siis kolmen ja vuoden ikäiset. Esikoinen etenkin tästä kolmen vuoden ikäisestä huolehtii ja touhuaa kovasti hänen kanssaan.

Tänään oli myös hauska aamu, vaikka aikainen olikin. Eilen juuri sanoin työkaverille, että soittaa mulle heti jos mua ei kuuden aikaan ala näkymään. Kun tiesin etten saa ajoissa unta ja unet jää lyhyiksi... no heräsin ja kerkesin ajoissa töihin.... mutta se olinkin minä joka joutui soittamaan, kun kello näytti jo kymmentä yli kuutta ja työkaveria ei näkynyt... herätin hänet ja siitä meillä onkin riemua riittänyt koko päiväksi.

Mutta nyt blogikierrokselle ja sitten tutimaan, että jaksaa taas aamulla töihin, huomenna pitää onneksi vasta seitsemäksi. Ihanaa viikonjatkoa kaikille!

maanantai 14. lokakuuta 2013

Puikkoteline ja sukat

Mies mulle tuossa taas viikonloppuna naureskeli, sitä huvittaa mun puikkosäilö... siis käytössä kun työstä vähennän puikkoja tai kun saan sukan valmiiksi. Ei se musta mitenkään huvittavaa ole, ainakaan enää kun jo muistan mihin ne puikot olen laittanut. Ekalla kerralla kun tuota telinettä käytin, sain tovin hakea kunnes mies kysy mikä hukassa ja kerto mistä löytyy, tietysti erittäin huvittuneena. Sen jälkeen tuosta on tullu ihan vakipaikka....


Edellyttää tietysti, että hiukset on ponnarilla, aina ei kuitenkaan ole niin sillon  ne on yleensä suussa, siis huulten välissä.

Sitte niihin sukkiin. Ystäväni serkku kysyi tekisinkö hälle sukat ja oli oikeen ihastunut tuohon Cookie A:n Wedgeen ja semmoset sitten hyppäsi puikoille.


Nallen kukkaketoa punertavan ruskeana. Tämä malli kyllä näyttää niin hassulta ilman jalkaa sisällä, mutta jalassa ne on kyllä aivan ihanat.



Kivasti vaan keinovalo kuvatessa väänsi näistä jotenkin kellertävät, sitä eivät todellakaan ole. Siinäkin malli on ihana, että se joustaa joten vaikka tulee isompaan jalkaan mitä omani silti näyttää hyvälle mun jalassa.

Meidän juniori täytti tänään viisi vuotta, ei voi kun ihmetellä mihin tämä aika oikeen menee. Vastahan toinen oli ihan vauva ja nyt jo noin iso poika. Ihanaa syysviikkoa kaikille!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Välistä korviksia

Olen vielä täällä. Äiti ja isä kävivät vierailulla niin on siihen hujahtanna osa ajasta, tulivat lauantaina ja lähtivät eilen. Pojat nautti mummin ja papan seurasta, olikin jo molemmilla ikävä kova. Lisäksi viime viikolla työt haittasivat tekemisiä aika hyvin, oli vuorot semmosia, että kotihommien lisäksi ei liiemmälti ylimäärästä aikaa jääny. No oon mä jotain saanu, snyn lähettämästä välimuistamisesta syntyi ne korvikset tai siis kahdet... kun kävin omalla varastolla hakeen apuja.... kun mielikuvat tuli niin vahvasti niin ei auttanu, ku tehä sitä mitä mielessä väikkyi.


Nuo siivet sydämien kera vaan vaativat kaveriksi punaista ja kirkasta lisuna.


Helmet on fasettisia lasikristallirondelleja, ostin niitä useemman nauhan tässä joku aika sitten eri väreissä ja nehän olivat just oikeat kaverit siiville. Siipien kanssahan oli myös liilat helmiäislasihelmet, ne vaan huusivat tummaa ja kirkasta kaveria....


Gun metal osat ja kirkkaat on noita samoja kristalleja. Tässä ensimmäisessä kuvassa lähinnä oikeaa tuo liila, seuraavassa menee liian siniseen sävy.


Eli sain siis kahdet uudet korvikset siitä pussukasta ja etenkin noihin siipiin olen rakastunut. Tässä vielä yhteiskuva.

Jostain syystä kuvat on sairaan sumeita ja huomasin vasta koneella, että nyt ei onnistunut. Kyllä niistä kuitenkin näkee millaset tuli väsättyä.

Rojekti on ollut nyt muutaman päivän sitten täyslevossa, nyt ollaan kuitenki menossa viimeisessä kaaviopaperi parissa, siitäkin se ensimmäinen rivi tehtynä... eli 482 riviä tehtynä ja 96 tekemättä, 83,39 prosenttia rojektista tehtynä. Tässäpä kurkistusta....


Pituutta ei tullut mitattua, mutta jotain 140 cm taitaa olla ja meidän kuningatar se sitten rakastaa alpakkaa... aivan ku ois tajunnu, että nyt ei kannata kokonaan hyökätä tuohon päälle, ku kuvataan. Lisäksi siinä on pari tällä hetkellä työn alla olevaa sukkaa, toinen pari menee työkaverille ja toinen hyvän ystäväni serkulle.

Tämmöstä tällä kertaa.