keskiviikko 28. elokuuta 2013

Postia tullu ja menny ja taas tullu

Pate on taas meillä ollu ahkerana. Viime viikolla taas satuin Zeldan dippailuihin ajoissa käsiksi... oishan noita muutaman muunki voinu kotiuttaa, mutta pakko oli ottaa järki käteen ja tyytyä kolmeen vyyhtiin. Maanantai aamuna Pate siis rinkutteli ovikelloa, sieltä ne dippailut tuli... oi lurps taas kerran, vai mitä?


Tällä hetkellä kuus vyyhtiä odottaa tekemistään... siis kaiken muun langan lisäksi ja yksi on puikoilla. Puikoilla nyt on muutama muukin työ, kröhöm... rojektikin on jämähtänyt totaalisesti ja saa vielä hetken levätä laakereillaan, ku on muutama kiiruumpi homma tehtävänä.

Sitten maanantaina pistin minäkin Paten juoksemaan. Ne kevään arvontavoittosukat sain vihdoinkin valmiiksi ja postin matkaamaan Andille. Nyt nekin on perillä, niin ei mene yllätys pilalle. Alunperinhän niiden piti olla niistä nallen aloevera langoista (keltaista, vihreää ja oranssia), mutta kun niiden kanssa tuli vähän enemmän ongelmia otin yhteyttä Andiin ja kysyin josko hälle kelpaa ne kevään magic loop- kurssin jälkimainingeissa alkunsa saaneet varpaista kaksi sukkaa kerralla aloitetut sukat ja kelpashan ne. Lisäksi sovittiin että syksyyn tähdätään ja tehdään reilun mittaset varret.


Vartta vaan alko oleen jo siihen malliin, että ois pitäny jo alkaa miettiä pohjelevennyksiä, niin sitten vähän sävelsin ja tein tuommosen ainaoikein hörsylän sukan suuhun. Seuraavassa kuvassa sukat on mun omassa jalassa ja kun mun jalka on Andin jalkaa isompi nii vähän venyneen näköset on.


Toisessa sukassa sitten oli vielä solmu jonka jälkeen värit jatkui ihan eri kohdasta, en vain viittinyt enää purkaa ku huomasin jo hyvän pätkää vartta tehtyäni moisen ja kun tosiaan tein kahta sukkaa kerralla samalla puikolla ois joutunu molemmat purkaan. Kovasti tyytyväisen viestin kuitenkin sain Andilta, että ovat ihanan pehmeät jaloissa ja just oikeen kokoiset. Joten ei haitannu tuokaan sitten.

Eilen ei sitten tullu postia, mutta tänään tuli taas. Sain kortin Snyltäni ja kyllä hihittelin hetken ääneen kortille... mies ei ymmärtäny mikä siinä niin hauskaa oli. Mutta kyllä tää niin mun huumoriin uppos, kattokaas vaikka.


Ja nyt mä sitte odotanki innolla mitä ihanaa parini minulle tuleekaan keksimään. Ja voin kertoa, että tämän hetkisen stressin vuoksi on ihanaa odottaakin jotain piristävää.

Siivottiin aamupäivällä ja vähän olin tulisilla hiilillä.... tuli meinaan maksikirjeestäkin kortti ja sitä jo odottelinkin kovasti. No jossain vaiheessa sitten huomasin, että mulle on tullut viestikin... pomo kyseli josko jättäisin vapaa päivän väliin ja menisin illaksi töihin ja vastaavasti saisin lauantain vapaaksi. Pakko oli sitten soittaa, että joko on jonkun saanu. Oli toinen työkaverikin lupautunu mutta sovittiin pomon kanssa, että mä soittelen työkaverilleni ja sovitaan keskenämme. Onneksi ihanainen sitten sanoi, että voin mennä jos vaan haluan, että saan vapaan viikonlopun koko perhe koossa. Yleensä ku meistä toinen on viikonloppuna töissä ja on todella harvinaista herkkua yhteinen vapaa viikonloppu, ei siis tarvinu kahta kertaa miettiä. No postiin ennätin hyvin ja siinä vaiheessa kun pääsin kotiin jo vähän harmittikin että lupauduin.... tämmöstä sieltä tuli.


Juu, ei oo lankaa vaan villatopseja. Baby alpakkaa tuo ruskea ja valkoinen BFL villaa.... ai miksikö? No kun noita suositeltiin aloittelijalle... ja nyt varmaan mietitte että mitä mä meinaan aloittaa. No, kun tuossa viime viikolla aloin puhua miehelle, että tekis mieli kokeilla ja ihan vitsillä heitin maksatko... hän sitten lupasi maksaa ja mun piti luvata  mainita asia täällä... eli rakas köntykseni, olen kertonut sinun tämän maksaneen... niin siis tuolla kuplamuovissa on se miehen lupaama asiaa....


Päätin sitten opetella kehräämään lankaa itse värttinällä. Saa nähä mitä tulee, ku oon kovasti internetin ihmeellisestä maailmasta hakenut opastusta ja periaate tuntuu hyvin yksinkertaiselta ja uskon sen oppivani.... tiiä sitten lähteekö se itse opiskellen sujumaan. Siis nämä opinnot aloitin jo ennen ostospäätöstä, kun se vaan rupes kiehtomaan mieltä ja sitten sen jälkeen opiskeltu vielä lisää. Villat on sen mukaan tilattu mitä suositeltiin aloittelijalle. En vaan taida vielä tänä iltana uskaltaa testaamaan... ehkä säästän sen harjoittelun sinne lauantaille.... jos nyt maltan.

Että tämmösiä Paten juoksutuksia tällä viikolla. Ihania ja toivottavasti kesäisiä elokuun viimeisiä päiviä kaikille!

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Arki on rankkaa välistä...

Huh huh... eilen ja tänään olen ollut vapaalla, jota edelsi kahdeksan päivän työputki ja vieläpä iltavuoroa yhtä aamua lukuun ottamatta. Lisäksi viimeiset pari viikkoa on olleet henkisestikkin raskaita, pikkuhiljaa alkaa se puoli hellittää ja asettua uomiinsa. Viikko sitten sunnuntaina rentouduin näin....


Töiden jälkeen parvekkeelle kynttilät palamaan. Kuvassa myös uusin parvekkeen sulostuttaja, patio syklaami todella syötävän syvän pinkin värinen. Myös eilen tämä oli parvekkeen näky, neuloin siellä sukkaa niin kauan kuin oli tarpeeksi valoa. Eilen oli muutenkin tuon työputken jälkeen päivä jolloin tein vain sitä mikä tuntui hyvälle, neuloin ja touhusin poikien kanssa, nautin vapaastani.

Edellisen postauksen korut ja avaimenperä ovat uusilla omistajillaan, joten voin esitellä korvikset jotka tein molemmille mukaan. He tietävät mitä tahtoo nämä korvikset sanoa...




Hematiitti tähdet sekä fasettiset lasikristalli rondellit.



Helmiäsilasiriisit ja Swarovskin biconet. Näiden sävy tuossa alemmassa kuvassa lähempänä totuutta.

Näiden lisäksi aamupäivät meni viime viikolla tikutessa urakalla. Aloitin loman lopulla neulomaan ja se jäi oman onnensa nojaan kunnes tällä viikolla tuli halu neuloa ja neuloa ja neuloa....


Tähän meni neljä kerää Dropsin Baby merinoa, kaksi ruskeaa ja kaksi pinkkiä. Ohjeen tähän nappasin ihanan apinatehtailijan Suden toisesta blogista, Idealootasta, johon Sude kerää ohjeita ja ideoita itselleen talteen, mutta jakaa sen myös muiden kanssa ja lomalla siellä näin jotain mikä iski välittömästi silmään.....


Mallina February Lady Sweater, jonka alkuperäinen ohje löytyy täältä ja suomeksi se löytyy Kristiinan Silmukoista. Kiitos siis Sude kovasti ideoitesi lähteestä. Tulostin ohjeen välittömästi itselle, Raaheen otin vain tietyt pari lankaa mukaan... ei liikaa vaihtoehtoja. Tuota Baby merinoa ostin kaiken kaikkiaan kahdeksan kerää... jäljellä kaksi turkoosia ja kaksi oranssia.... alunperin ajattelin niistä tehdä torkkupeiton, ei taida jäjelle jääneistä torkkupeittoa enää syntyä, mutta jotain niistäkin ihan varmasti. Tämä on aivan ihana malli, joutuisa neuloa, ja todella kaunis. Ajattelinkin, että teen koville pakkasille sitten toisen paksummasta langasta ja pienemmällä koolla. Laskeskelin jopa oman käsialan mukaan, että mikä koko tätä varten pitää ottaa ja kuinka lanka riittää. Tästä tuli vyötärölle asti, eli seuraavasta saa sitten tulla pidempikin.


Kokona minulla oli tässä xs ja puikot 3,5 mm. Eli reilusti pienemmät mitä ohjeessa ja tästä tuli just hyvä kesäiltoihin ja viileisiin syys- ja kevätpäiviin. Pinkki ei enää riittänyt yhteen pitsin mallikertaan ja sitä jäi sitten sen verran että ajattelin hihoihin raidat tehdä ja hyvä niin. Sain juuri haluamani mittaiset hihat. Ensimmäinen kerä ruskeaa lankaa meni yläosan ainaoikeaan osuuteen ja toisesta tein helman ja hihat, pinkit menivät sitten molemmat tuohon vartalo-osuuteen. Ja pienoisia kuvausongelmia oli, itselaukaisulla partsilla ainoa hyvä paikka... kuten huomaatte vähän liikaa valoa. Mies sitten sai jalkansa kunnon kramppiin pelissä ja sisällä oli ainoa vaihtoehto istua olkkarin pöydälle, että hän sai kuvan onnistumaan sohvalta.


Ihastuin todella tuohon pitsiin ja lisää on tulossa... viitaten eiliseen mikä hyvälle tuntuu neulontaan. Siitä sitten valmiina lisää ja en usko että joudutte kovin kauaa odottelemaan sitä. Työt tietysti tulevat haittaamaan sitä ja mahdolliset koruilut, koska muutama idea muhii päässä, pientä hautumista vaille toteutusta.

Innolla lähdin myös mukaan tämän syksyn Sny-kierrokselle.... eli odotettavaa ja jännitettävää on tiedossa tällekkin syksylle. Ihanaa tulevaa viikkoa kaikille ja toivottavasti vielä nämä hienot ilmat jatkuu.

tiistai 13. elokuuta 2013

Tilattua viestiä ja avaimenperä

Minulta pyydettiin kolme kaulakorua, sellaiset jotka voi pitää yhdessä tai erikseen kaulassa, joihin sisältyy viesti. Hiukan kyselyä ja pohdiskelua vähän pidemmän aikaa. Huomenna saankin nämä sitten postiin ja toivottavasti miellyttävät.


Tässä kaikki yhdessä. Ensimmäisessä vuorikristallia siruina ja hematiittia papuketjun kera.


Toisessa myös vuorikristallia siruina ja hematiittia.


Kolmannessa granaattia siruina ja hematiittia.


Kaikissa hematiitti yhdistämässä, vuorikristallilla ja granaatilla on oma merkityksensä näissä.


Myöskin pituudella on merkitys ja kaikki ovatkin eri mittaisia. Yllätin jopa itseni sillä kuinka hyvin sain pituudet täsmäämään ja nämä istumaan kaulassa nätisti yhdessä. Vai mitä olette mieltä?


Toivottavasti nämä ovat sellaiset mitä mehtäemäntä toivoi ja miellyttävät, ja mehtäemännälle tiedoksi laitan huomenna pikakirjeenä kustin polkemaan, että ennättävät viikonlopuksi.

Toinen mitä on pyydetty on avaimenperä vähän samalla tyylillä mitä olen tehnyt niitä taskuavainnauhoja. Tätäki ideaa tullu mietittyä tovi, tällä ei toki kiirekkään ole ollut. Tämmönen siitä sitten tuli.


Keskushelmenä korallin väristä marmoria ja siihen ympärille vaijerilla kolme lenkkiä. Sisimmässä ja uloimmassa mattamustia ja pinkkejä siemenhelmiä, metalli helmiä ja fasettisiä opaakkilasihelmiä. Keskimmäisessä granaattisiruja ja fasettisia kristallirondelleja. Ensin oli tarkoitus vaan pari lenkkiä laittaa, mutta ajatuksen muhiessa ensin tuli mukaan tuo keskushelmi ja tuota tehdessä tuli tuo kolmaskin lenkki, josta olisi hippasen lyhkäsemmän voinu toki tehdä, mutta näillä mennään ja tämäkin lähtee kustin matkaan mikäli miellyttää vastaanottajaa.


Lenkit ja helmi on sijoitettu karabiini lukkoon, siitä helppo kiinnittää avaimiin ja tarvittaessa mihin vaan ja voihan tätä vaikka laukkukoruna käyttää, jos tahtoo.

Ja jotkut sielä mahtanee odotella innolla arvonnan tuloksia. No, nimmarihan oli Henri Sillanpään, joka on siis VPS:n  ja Suomen maajoukkueen maalivahti futiksessa. Hän siis valmentaa esikoisen joukkuetta tällä hetkellä, huomennakin on sitten kaksi peliä junnuliigaa. Kaksi oikeaa vastausta tuli tähän ja randomorgin valinta oli ensimmäisenä oikeen vastannut kissatyttö, esikoisen tekemä rannekoru siis lähtee sulle. Ja korviksissa numeroksi tuli nelonen ja kun omat kommentit jättää välistä niin sillä paikalla kommentoi... -J-, eli onnea sinne Laihian suuntaan, saat sitte joskus kun ennätetään näkemään. Esikoinen on muuten todella mielissään rannekorun voittajasta, hän kun oli sitä mieltä että kissatytön se kuuluu voittaa koska tiesi ensimmäisenä.

Juniorilla oli tänään hammaslääkäri. Lääkäri totesi että parhaimmat hampaat koko päivänä, hiukan huojentava tieto, koska pojulla on toinen etuhammas alkanut tummua tässä parisen viikkoa sitten. Ensin luulin sen tulleen vain mustikoista, mutta kun se ei pesussakaan lähtenyt alkoi huolestuttaa. Tänään sitten tuonne lääkäriin lähtiessä tuli mieleen, että pojuhan löi hampaansa serkkupojan päähän tuossa loman aikana ja tämän kerroin hammaslääkärille. Arvatkaapas mitä? Se on syy, hampaassa on mustelma!!! En ollut koskaan moisesta kuullut, mutta lääkäri kertoi, että hampaassa on verisuonia jotka ovat sitten vähän saaneet tälliä ja tuommoinen tummuminen alkaa yleensä viikko puol toista tällin jälkeen... eli täsmää. Lääkäri sitten katsoi hampaan tarkasti ja vahvisti sen olevan iskusta tullut mustelma. Hampaassa se vain ei katoa vaan hammas jää tuommoiseksi vähän tummemmaksi, eipä haittaa kun tietää että hampaat on huippukunnossa muuten ja muuten ei ole hammas iskusta kärsinyt. Kerkes vaan jo ite miettiä, että miten tässä oikeen pitäs noita lapsen hampaita pestä, kun yksi hammas tummuu vain, että mitä tekee väärin. Eipä kyllä ollut mieskään moisesta kuullut, että hampaaseen voi tulla mustelma. Hih, mutta hyvälle tuulelle tästä tiedosta kyllä tuli.

Ihanaa viikonjatkoa kaikille ja turvallisuutta koulun matkoille!


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kesälomalla tuunattua ja viikonlopun matsireissu

Kotiuduttu on Helsingistä. Kiva reissu oli. Aloitetaan kuitenkin kesänloman näkyvimmistä muistoista, eli tuunattua ja saatuakin. Minähän oon pitkään jo etsinyt sitä piianpeiliä työpöydälleni. Suunnitelmissa jo oli, että pyydän isältä apua ja teen itse. Mutta eipä tarvinnut, äiti kertoi Raahessa yhdellä kirppiksellä olevan ja hän oli jo miettinyt ostaa mulle. Sinne siis. Ja sieltähän se löytyi, olisi ollut pari oikeen hienoa vanhaakin, mutta olivat himpun liian kookkaita työpöydälleni ja siinä liikuteltaviksi pois koruilujen edestä sekä himpun liian arvokkaita. Mutta sitten oli vielä yksi näitä äitini mainitsemia. Joku tämän oli siis myyntiin tehnyt, pinta oli hiottu mutta muuten käsittelemätön, jotain vaaleaa puuta. Tällä kauniilla yksilöllä oli hintaa vaivaiset 16 euroa, arvatkaa vain tarviko miettiä toista kertaa? Eipä tarvinut ei. Harmikseni en tästä muistanut ottaa sitä ennen kuvaa, kun jo täpinöissäni hyökkäsin maalin kanssa tämän kimppuun.


Ja siinä se nököttää, Extreme run mitalli roikkuu toisessa pilarissa ja toiseen nojailee arvonta voittoni, ihana pieni apina neitokainen, joka siis kotiutui loman aikana. Tämän apinan voitin Suden järjestämässä arvonnassa. Nämä Suden apinat vaan on nii-iin ihania! Eikö vain?


Tuo juomapullo sattui kuvaan siksi, että kuvat on otettu lenkiltä tultuani. Tällä viikolla olen siis käynyt pisimmillään 8 km lenkin juoksemassa. Pikkuisen siis jäi tuo juoksu into päälle. Tänäänkin käytiin miehen kanssa yhdessä, esikoisella oli omat treenit ja juniori meidän mukana potkulaudalla, tultiin jo hyvissä ajoin Helsingistä kotiin. Harmikseni vaan en tajunnut, että juniori on aikamoisen matkan harrastanut kävelyä eilen, mutta saatiinpahan itse sitten lisätreeniä, kun juostiin niin että toinen pukkasi samalla junioria selästä ja hän seisoi ohjaten potkulaudalla. Tämä siis loppumatkasta, kun alkoi väsymään. Ja sehän oli pojasta hauskaa. Hyvä niin.

Sitten reissuun. Eilen aamulla lähti juna seitsemältä aamulla. Aikainen herätys siis, mutta kyllä hyvin sujui, kun pojilla oli jännitettävää. Juniori etenkin oli aivan täpinöissään ensimmäisestä junamatkastaan ja kiherteli asemalla ja hyppeli, kun jännitti niin kovasti. Myös hotellissa pojat oli ensimmäistä kertaa ja olikin oikeen luksusoltavat meillä, todella reilun kokoinen huone. Kahdenhengen huone, mutta sohva olikin vuodesohva, joten pojatkin saivat oman sängyn yhdessä ja tilaa tosiaan oli siitäkin huolimatta ja amme, jossa viihtyivät rankan päivän jälkeen illalla lähes tunnin ja sitten unetkin maistuivat.


Ja olihan se jo iso kokemus pojille olla Stadionilla katsomassa peliä. Lähes täysi katsomo ja esimerkiksi koko Stadionin kiertävät aallot oli suuri ihmetys pojille ja tietysti Valioliigan joukkueet. Suurin osa katsojista oli Arsenalin kannattajia, aika hajanaisesti löytyi meitä Cityläisiä. Koko poppoolla meillä oli paidat päällä ja Arsenalin voitosta huolimatta huippu fiilis.


Minun kohtalokseni päätyi Barryn paita ja kokoa teltta kun on miehen paita (oma city-paitani kun on pyjaman paita... vaikka sitäkin ehdotin miehelle, kuitenkin on ihan t-paita mallia, mutta miehet jyräs ja minä siis kannoin tuota paitaa). Pelin päätyttyä sattui sitten enlannista tulleita kannattajia kävelemään takanamme... onnekseni huomasin heidät ennen kommentteja, koska ulkonäkö oli enemmän futishulikaani kuin kunnon kannattaja. Takaani meinaan kuului: Barry, Really? Mikäli en olisi huomannut heitä aiemmin olisin saattanut vastatakkin, nyt katsoin viisaammaksi pitää suuni kiinni.

Meillä oli myös kameran lisäksi videokamera reissussa mukana ja harmikseni sitten laitoin juuri pari sekuntia ennen Cityn maalia kameran pois.... olisihan se ollut huippua tallentaa muisto videoon maalikin, kun sen lähinnä kuvasin poikia varten, saavat sitten aikuisena muistella miltä se reissu tuntui pienenä poikana.

Itsenikin palkitsin tuosta Runin suorittamisesta. Olen pitkään ihaillut Kelttikorut 925-yrityksen koruja ja kun heidän kojuunsa törmäsin Narinkkatorilla, siellä kun sattui tämän viikon olemaan eurooppamarkkinat. Ostin sitten itselleni Ystävyyden solmu -sormuksen, Gladdah -riipuksen sekä Parantaja Sirona -korvikset.

Tänään sitten kotiin tullessa junan vaihdon jälkeen juniorilla alkoi reissu painaa, kuten myös meillä muilla jokainen torkahdimme hetkeksi ja tämä suloinen näky oli vastapäisellä penkillä minua vastassa.


Ihanaa tulevaa viikkoa ja toivotaan, että säät vielä suosivat. Muu perheemme palaa arkeen, esikoisella on vielä huominen kesälomaa ja tiistaina sitten alkaa toinen luokka. Ja seuraavaksi sitten palataan siihen arvontaan ja voittajiin.

torstai 8. elokuuta 2013

Sitä tarinaa koitoksesta

Arkeen palattu ja nyt vasta jaksamista ja aikaa kirjoittaa tämä postaus. Älkää huoliko muistan tuon loma-arvonnankin, sovitaan että se hoidetaan ensi viikolla. Tulevana viikonloppuna kun mennään Helsinkiin kattomaan futista koko perheen voimin.

Mutta se loman hurja lopetus. Sunnuntaina oli yhtä tuskaa ajella kotiin Oulusta. Onneksi oli vuorotellen mahdollista ajella miehen kanssa. Maanantainakin vaan jalat täris töissä, mutta tiistaina kävin jo juoksemassa. Ja tänäänkin teki mieli, mutta kun oli jo hurja nälkä töiden jälkeen jäi lenkki välistä.

Harmikseni, en enää muista sijoitustani ennen kuin osallistujat jaoteltiin naisiin ja miehiin ja vielä hupi ja kilpa-sarjan mukaan. Mutta tuossa naisten hupisarjassa osallistujia oli 490 ja sijoitus 127 ajalla 2 tuntia 28 minuuttia ja 46 sekenttiä, että ei paha ei. Osallistujiahan oli kaiken kaikkiaan 900.

Esteitä oli autonrengas kasoja, goljatinportaat (yli kymmenen metriä korkea ja asekman väli 1,5 metriä.... tosiaan kiivettiin niissä portaissa), ne pahuksen putket, yli ali esteitä maalla ja vedessä, verkkokiipeilyä ja ali ryömintää. Juoksua oli hiekalla, asfaltilla niityllä joka oli lähes vyötäisille kasvustossa, nuoressa tiheässä metsikössä, pururadalla ja aallonmurtajan kivikolla. Lisäksi rantaviivalla oli kolmeen kertaan lenkki veteen ja siellä mentiin vyötäisiä myöten syvälle. Tuo rantaosuus olikin rankin fyysisesti ja viimeisellä kierroksella tosiaan ihan pelkällä sisulla vedin tuota rantaosuutta ja samalla raivolla sain juostua maaliin siinä pehmeässä hiekassa. Sitä tunnetta on vaikea selittää mitä koin tuossa lopussa, niin vain nousin siitä suosta ja pääsin maaliin, olin ihan varma, että en selviä loppuun asti. Ja se fiilis mikä suorituksen jälkeen oli, että tein sen, juoksin täyden 15 kilometrin matkan (eli kolme kertaa 5 km lenkki). Ja jäi vielä aikaa siihen kolmentunnin rajaankin. Maaliintulokuvatkin sitten sain, kun siskon miehen juoksu jäi kahteen kierrokseen, polven pettämiseen. Tässä juostaan viimeistä suoraa....


Juostiin kaksi kierrosta kaikki yhdessä tai siis miehet lähtivät tuossa ennen rantaosuutta toisella kierroksella jo menemään ja sisko juoksi kanssani samaa matkaa vielä puolet kolmannesta kierroksesta. Sitten seuraavassa kuvassa maaliportti jo häämöttääkin parin metrin päässä.


Tosiaan maalissa tirahti itkukin ja mies oli vesikupin kanssa vastassa, siitä ensimmäinen hörppy sitten meni henkeen. Ja jos jotakuta kiinnostaa nähdä millainen tuo rata suurin piirtein oli, niin tässä linkki videokoosteeseen tuosta tapatumasta: http://www.youtube.com/watch?v=sDZXVkVnPro&feature=youtu.be

Jalat ei kipeät oikeastaan olleet, toooodella väsyneet vain ja tosiaan maanantaina alkupäivän töissä tuntui, ettei tule mitään, mutta siitä ne sitten avautui pikkuhiljaa ja loppupäivästä ei enää tuntunutkaan. Nyt olisi kova hinku päästä uudelleen... eli ensi kesänä taatusti uusinta tästä juoksusta. Kengät oli kuivat vasta tiistaina, että eipä sitä aiemmin olis lenkille päässytkään... ainakaan kunnon kengillä.

Vielä menee ensi viikkoon, että ennätän kommenttejekin teille jättää. Kurkkimassa olen kyllä käynyt. Tosiaan lauantaina heti aamusta suunta kohti Helsinkiä ja Olympiastadionia katsomaan Arsenal - Manchester City harjotuspeliä koko perheen voimin. Sunnuntaina sitten kotiin. Ihanaa viikonloppua kaikille!

lauantai 3. elokuuta 2013

Kohta startataan....

Loppu loma menikin sitte enempi liikkuessa ja pitkästä aukaa tartuin myös kirjaan. Mutta nyt on se hullun päivä... Extremerun lähtö on tänään klo 13.00. Muuten ei hätää... Mutta lievästi ahtaanpaikan kammoisena kuuden metrin mittaiset putket hirvittää, onneksi ovat reiluja halkaisijaltaan. Eilen tultiin Ouluun ja käytiin illalla kävelemässä rata läpi. Tässä kuva meidän tiimistä.... Eli minä, mies, sisko ja siskonmies Nallikarin toimitsija teltalla. Pitäkäähän peukkuja. Luen sitte ajatuksella teidän blogit ja teen kunnon päivityksen kotoota, nyt alan valmistautua juoksuuni.