perjantai 27. huhtikuuta 2012

Nilkkakorun uusi omistaja....

Anteeksi, kun tämä voittajan julistus vähän viivästyi. Siitä saa syyttää meitin kissoja... eivät halunneet olla yhteistyössä arpomassa. Keskiviikko iltana sain kyllä raapusteltua arvat kuppiin... niitä olikin huimat 52 kpl, iso kiitos kaikille osallistujille ja tervetuloa uusille lukijoille! Niin, meitin vanha rouva, itse Kuningatar Romppu on yleensä innokas arpoja. Nytkin hääräs ja pyöri ympärillä, mutta sitten kun piti napata se voittaja. Kuningatar ilmeisesti oli sitä mieltä, että voittajia ei voi olla vain yksi... mutta kun se kauhas kerralla kymmenen arpaa ja niistä ei millään kikka kolmosella valinnut vain yhtä tai edes paria. Muutaman epäonnisen yrityksen jälkeen tuumasin, että mä panen ne kasaan lattialle, että kyllä se siitä yhden nappaa jolla alkaa leikkiä. Kilin kellit se mitään napannu, vaan tyynen rauhallisesti pisti makaamaan koko kasan päälle ja vielä näytti kynsiä, kun sitten aloin kerätä niitä pois. Myöskään Hienopieru Miisu ei suostunu yhteistyöhön, eikä Koskenkorvan Kolmijalka Harlikaan. Ja kun loppujen lopuksi oli pakko mennä nukkumaan, kun eilen aamulla piti seitsemäksi töihin, niin pistin arvat odottamaan eilistä.

Eilen sitten en paljoa kotona ole kerinny olemaan. Ensin töissä, mutka kotona hakeen mies ja poikien päiväkodille, jossa oli järkätty pihaseikkailu. Aikamme seikkailtua piti suunnata kauppaan ja sitten äkkiä kotona käydä vessassa ja taas mentiin. Piti hakea (tai siis mun oli ihan pakko saada se heti) Lilan paketti, hän kun ystävällisesti hoiti minunkin shoppailuni Viron vierailullaan. Ja postista kiidinkin hopeakorukurssille, oli viimeinen kerta. Pitäisikin jossain vaiheessa muistaa esitellä viimeiset tuotokset sieltä. Tai siis meitin opettaja otti mun viimeisen mukaansa ja pistelee tekstiviestiä, kun saa pari kiveä siihen paikalleen, multa kun loppui aika kesken. On ehkä vähän huijaamista, mutta en varmasti tiedä pääsenkö syksyllä jatkamaan, yritän kyllä taatusti.

Jahas ja taas pompattiin aiheesta kolmanteen. Niin, sitten illalla kotiuduttuani yritin taas neitokaisten yhteistyö halukkuutta, mutta edelleen olivat sitä mieltä, että ei maksa vaivaa. Lopulta sitten pyysin miestäni nappaamaan kupista yhden arvan, itse siinä vaiheessa seisoin vispaamassa käsilläni keittiön pöydällä. Hehee, nimittäin päätin heti keriä yhden vironvilla vyyhdin. Mutta sitten en enää jaksanu postailla, oli sen verta pitkä päivä eilen ja ajatukset oli jo aika puuroa.

Nii, teitä varmaan kiinnostaa kuka se voittaja on. Ja se siis on...............

jättänyt tällaisen kommentin minulle:

"Kauniita koruja. Kahdella arvalla mukana, on ihana katsella en blogeja ja ihastella kauniita töitä. Ja saada vähän inspiraatiota itsellekin."

ja sen on kirjoittanut


KISSATYTTÖ

Kovasti paljon onnea sinulle ja laitatko tuolta sivupalkin yhteydenotto kohdasta löytyvään mailiin yhteystietoja tulemaan, niin saadaan nilkkakoru matkaan.



Ja kun kukaan ei tunnustanut bonganneensa neljättä tuhatta vierailua blogissani, pistetääs uusiksi ja kun näyttää siltä että seuraava sopiva tasaluku on 4200, niin otetaas se tähtäimeen. Eli siis tarkkailkaa sivupalkin vierailulaskuria ja jos se napsahtaa oikeaan lukuun kohdallasi pistä het kommenttia bongauksestasi, niin muistan sinua jollakin pienellä jutulla.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Protoilua ja tunnustus

Paluu arkeen on ottanut koville, tuntuu että väsyttää koko ajan. Mieli on kuitenkin kirkas ja en ole niin kiukkuinen akka, mikä tuntui ennen lomaa olevan se vallitseva olotila. Juniorikin pääsi tänä aamuna oikein kunnolla arkeen ja otti sellaisen tunnin tinttailu huuto, itku raivarin. Mutta kuten sanottu, en ole enää kiukkuinen akka ja vaikka tuntu rankalta, ei tullut tiuskaistua kertaakaan ja niin me vain saatiin rauhoituttua.

Mutta sitten protoiluun. Mielessä on pyörinyt uusi rannekello hetken aikaa jo. Ongelmana vain oli kellotaulun kiinnitys ja eilen se sitten selkiinty ja sain tehtyä. Ongelma se oli siksi, että halusin tehdä tuon kellon nimenomaan memoryvaijeriin ja kun kellotaulun tausta ei saanut peittyä, että saa patterin vaihdettua. Vihdoin keksin miten väännän vaijerin kellotaulun kohdilta, että se onnistuu. Aluksi mietin kiinnittämistä lenkeillä, mutta silloin olisi tausta jäänyt vaijerin alle. Tämmöttinen siitä tuli.



Vielä se on koekäytössä, voi olla että puran ja teen hiukan erilailla. Katsotaan nyt miltä tuntuu muutaman päivän käytön jälkeen. Yksi idea parempaan toteutukseen on jo mielessä. Tai sitten teen toisen tuolla uudella ajatuksella. Ainakin vielä olisi yksi käyttämätön kellotaulu odottamassa. Helminä hematiittia, jadea, savukvartsia, lasikristallia sekä Swarovskin biconeja. Eri muotoisia ja eri kokoisia hematiitit ja jadea eri kokoisina. Tässäpä vielä ranteessa.


Tuli tästä ehkä vähän hieno arkikäyttöön... mutta pitäähän sitä jotain luksustakin olla jopa arkisin. Vai mitä? Ja parastahan tässä on, että sen kiepsauttaa tuosta vain ranteeseen, ei tarvitse lukkojen kanssa ähertää, siis kiireisten aamujen pelastus. Vaikkakin rannekello on ainakin minun tapauksessani nykyisin enemmänkin yksi koruista, ei sitä ajan katsomiseen kauheasti tarvitse ja maailma ei kaadu vaikka jäisikin kotiin.

Mutta sitten tunnustukseen. Sain Mustaltakissalta Mustankissan tytär-blogista Kaunis Blogi-tunnustuksen. Kaunis kiitos tästä! Tämä tunnustus tulee jakaa viidelle alle kahdensadan lukijan blogille. Mikä tuottikin hiukan pohdintaa, mitkä tulivat ihan ensinnä mieleen olivat osa yli rajan omaavia lukijoiltaan ja pari tiedän etteivät kauheasti piittaa tunnustuksista. Mutta tässäpä valintani tunnustuksen saajiksi:

Nämä tällä kertaa nauttivat tunnustuksestani.

Muistakaahan vielä yhdeksään asti aikaa tavoitella nilkkakorua.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Loma lusittu

Kuten aiemmin kerroin, meillä oli talviloma viikko vasta nyt. Nyt on väsynyt mutta onnellinen ja henkisesti levännyt olo... fyysisesti ei ehkä niinkään. Ai miksikö? Se alkoi perjantaina, töiden jälkeen äkkiä pakata (ei sitä ei miltenkään voinut tehdä ajoissa, haastetta vähän elämään ;) muutenhan se olisi liian helppoa) siis perjantaina yli viikko sitten. Pakata poikien varustus ja oma varustus. Sitten autoon ja nokka kotopuoleen, 240 km. Yö äidin ja isän hoteissa ja lauantaina puolen päivän jälkeen kohti Tamperetta, ajelua sellainen keveä päälle neljäsataa. Pojat siis jäi mummin ja papan hoteisiin, me saimme miehen kanssa rentoutua sitten kahdestaan. Tampereelle auto kaverin huomaan ja itse lentokoneeseen neljäksi tunniksi. Puolen yön aikaan (paikallista aikaa) Trapanissa, Sisiliassa, Italiassa. Sieltä sitten eilen lento takas ja ajelu kotiin 240 km, puolilta öin kotona ja tänään poikien hakuun. Onneksi riitti puolen matkan ajaminen, mummi ja pappa toi pojat puoleen väliin vastaan.

Käveltiin ties kuinka paljon tämän viikon aikana, ees ja taas. Yksi lankakauppa löytyi, mitään ei kuitenkaan mukaan lähtenyt. Ei jotenkin innostanut akryyli tai akryylisekoite langat. Puuvillaa olisi ollut, mutta se sitten jäi hakematta... alkoi laukut olla täynnänsä muutenkin. Helmihamsteri ei löytänyt yhtäkään helmikauppaa, ehkäpä hyvä niin.... helmiä kun on vaikka kuinka muutenkin, paljon marinoituneitakin... ne vain on niin kauniita, mutta toiset sitten odottaa koruksi päätymistä kauankin.


Tässä on Trapanin kaupunki kuvattuna Ericen vuorelle vievästä kaapelihissistä (Funivia). Erice on 750 metriä merenpinnasta, sinänsä jännä että tuolla ennen meidän lähtemistä takaisin olimme kirjaimellisesti pilvessä. Tässä kuva siitä, vaikka tämäkään ei anna oikeutta sille mitä se todellisuudessa oli.


Pilvi leijaili aivan kuin olis mennyt savukiehkuroita ohitsemme. Onneksi ennen pilvien tuloa ehdimme tutkia paikkaa kunnolla ja nauttia auringostakin. Uskomatonta kuinka siellä pienillä jyrkillä kujilla meni autoja vaikka kuinka.

Mies sanoi, että olen minä missä päin maailmaa tahansa aina onnistun löytämään kissakaverin. Tapasin Ericellä viimeisillään kantavan tytsyn, joka oli oikein hellyyden kipeä. Mutta tässä se tärkeämpi kaveri.



Villa Margheritan puisto oli melkein hotellimme vieressä ja kävimmekin siellä joka päivä useamman kerran. Siellä oli pupuja, marsuja, ankkoja, riikinkukkoja, kanoja ja kukkoja, kissoja ja vielä jotain vesilintuja joita en osaa nimetä... mutta näette Elviksen myöhemmin ja kuvasta ehkä joku tietää mitä lintuja ovat. Mutta tässä kuvassa on Mamma... kyllä siellä näkyy pentu, joita oli kaiken kaikkiaan kolme, kaksi noita kilppareita ja yksi mamman kopio. Pentuihin en koskenut, en halunnut häiritä. Katsoa kyllä saatiin ja pennut oli korkeintaan pari viikkoisia, tässä ensi kerta kun näimme Mamman, tuolla ruukussa pentujen kanssa. Mamma oli kuitenkin fiksu ja siirsi pentuja useamman kerran eri paikkoihin. Tiesin suurin piirtein koko ajan missä pennut ovat, en kuitenkaan halunnut tungetella ja Mamma tulikin itse meitä aina tervehtimään. Mammakin oli oikein hellyyden kipeä ja hyvässä kunnossa. Tässä seuraavassa kuvassa huomaatte kyllä.



Valitettavasti mies ei kerennyt kameran kanssa ihan kunnolla mukaan. Mamma nousi siis minua vasten ja halasi minua... siis painautui kylkeäni vasten hetkeksi. Viimeisenä iltana näin Mamman erään naisen sylissä nukkumassa kun lähdimme puistosta. Viisas kissa, osasi valita itseään kunnioittavat ihmiset. Ja Mamma olikin aika lailla toisessa päässä mitä muut kissat, ne olivatkin osa huomattavasti rähjäisempiä ja arkoja. Mutta niistäkin eräs jäi mieleen erityisesti.... nimesimme hänet Kuningattareksi. Ylpeä, ei hötkynnyt karkuun mutta ei kyllä piitannut ihmisistäkiään... mutta mutta, jotain mielenkiintoista Kuningattaressa oli.


Valitettavasti tämä kuva on vähän kehno, pensaisaitojen keskellä oli alueita joissa oli eri kasveja ja tämä alue oli juuri myllätty, joten jouduin vähän tsuumailemaan kameralla, muttaa klikatkaa kuvaa että näette isompana, niin ehkä huomaatte... niin, en ole ikinä kuullut saatikka törmännyt kissaan jolla on ihan oikeasti kierot silmät, mutta kyllä Kuningattarella oli todellakin kierot silmät. Myöskin se oli jännää, että tosi monella tuolla puistossa olevalla pupulla ja kissalla oli siniset silmät, siis tosi monella.

Kaunista rantaa, kauniita puita ja kauniita rakennuksia. Kuvia olisi, mutta enpä nyt viitsi ihan mahdottomasti niitä tänne ladata, tässä nyt kuitenkin jotain.





En nyt sitten saa tänne sitä kuvaa rakennuksesta jonka valitsin, en tiedä miksi juuri tuo kuva takkuaa... mutta ihan sama siirrytääs tarinaan Elvis....


Elviksellä siis nousee ylös kunnon töyhtö tuosta päälaelta ja sitten alkaa mieletön puhina ja pyrstön vispaus... se on jotain uroksen uhittelua. Todistimme kunnon tappelunkin. Mutta siis aina minut nähdessään Elvis ja pari muuta urosta aloitti tuon haastamisen ja koska lintu ei mikään vallan pieni ole, oli pakko vähän väistellä. Pahimmillaan niitä puhisi kolme minun perässäni. Lopulta tulin siihen tulokseen, että aina minulla punaisen ystävänä oli jotain punaista ja ne kokivat minut kilpakosijana. Mutta ei paljon välistä naurattanut. En tiedä mitä olisin tehnyt jos tosissaan olisivat tulleet päälle. Oli meinaan tappelu sen verran hurjaa katsottavaa, olin ihan varma, että toinen linnuista on raato sen päätyttyä, kaula poikki.

Paljon sattui ja tapahtui, viimeisimpänä viimeisen aamun aamupalalle meno. Hissi sitten päätti mennä pohjaan asti, tumps ja olimme ainakin puolimetriä alempana mitä ovi. Kaksi avattavaa ovea, toisen saimme itse auki, mutta toinen vain raolleen. Siispä hälytyskelloa paineleen. Italian kälätystä kovasti mutta mitään ei tapahdu... kiva kiva... minä kun kärsin lievästä ahtaan paikan kammosta. Siis itse hissi ei ole ongelma, mutta se että olen pienessä tilassa josta en pääse pois... pientä ahdistusta ilmassa. Paniikkiin en joutunut, sanoin vaan miehelle, että kiva meinaa vähän alkaa ahdistaa. Mutta sitten hotellin Piccolo saikin uloimman oven auki ja mies avasi sisemmän ja niin me sitten kömmimme sieltä ulos. Takaisin huoneeseen halusin kuitenkin portaita pitkin, toinen hissi onneksi oli vähän isompi niin sillä sitten seuraavaksi.

Tämä taisikin olla ihan maratoni postaus jälleen kerran. Enpä nyt enempiä ala selostella, että jaksatte ehkä jatkossakin vierailla täällä. Sen verta kuitenkin, että muistakaahan edellisen postauksen arvontaan ehtii vielä muutaman päivän osallistua. Ja tervestuloa Linda, Bikke ja Eila matkaani mukaan.

Ja pian on neljän tonnin käynnitkin, vautsi vau... joten lisätäämpä vielä bongaus. Kuka bongaa ensinnä neljän tonnin saa jotain pientä. Ja lukijoitakin jo ylitse kaksikymmentä... kun en tiedä kumpi teistä Bikke ja Eila on se kahdeskymmenes ollunna nii laittakees molemmat mailia... jotain pientä kiitosta teitillekki sitten saan postiin.

Nyt mä lähen koisaan, huomenna paluu arkeen ja töihin.

Ja niin, Kiitos Mustakissa tunnustuksesta, siitä sitten oma postaus tulevalla viikolla sopivassa raossa, lämmittää mieltä. Myöskin Lilalle suurkiitos lankaostoksista, tiedossa siis muutama revontulikin tässä lähiaikoina. Sekä lomalta saatuja inspiraatioita koruihin.

Nyt oikeasti Nati nati!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Tupla synttärit tulossa, siispä tiedossa.... ARVONTA!

Kyllä vain, blogi täyttää 16.4 vuoden ja pari päivää myöhemmin minä saan taas yhden elämänkokemus vuoden lisää. Tässäpä siis syytä arvontaan.

Säännöt vanhat tutut.
1. arpa kommentoimalla tätä postausta
2. olemalla tai liittymällä lukijaksi
3. arpa linkittämällä omaan blogiisi ja tasapuolisuuden nimissä hyväksyttäköön myös mainostus Facebookissa.

Kommentoidessa kerro monellako arvalla lähdet mukaan arvontaan.

Arvonta aika päättyy 25.4 klo 21.00 (Tämä tietysti siksi, että 25 minä tulen täyttämään... niin tänä vuonna kuin tulevinakin ja useampana vuonna ennen tätäkin)

Kaikkiahan tietysti kiinnostaa palkinto, tässäpä kuvaa.



Koska kesä tulee, vaikka ulos katsoessa siitä ei viime päivinä ole voinut olla laisinkaan varma, niin tässäpä olisi tarjolla kesäisin turkoosin ja ruskean sävyin nilkkakoru. Materiaalina ruskeaa kultakiveä, turkooseja makeanveden helmiä, vuorikristallisiruja, apatiittisiruja, siemenhelmiä sekä kaksi pientä hematiittia. Jatkoketjun päässä Just for You tekstillä tähti. Hopeoitua korumetallia.

Vaikka tauti ei meinaa kohdallani hellittää, oli helmien kutsu niin voimakas, että tämä oli pakko tehdä. Ja mikäli nilkkakoru on koru jota et osaa käyttää, voin vastaavasti tehdä vaikka rannekorun mikäli onni suosii.

Ja sitten ei muuta kuin potkaistaan arvonta käyntiin..................


NYT!

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Pääsiäinen ja p****tauti

Viime lauantai meni sitten vähän pahemmin penkin alle. Tunti ennen kavereiden tuloa alkoi esikoinen oksentaa. Eipä auttanut kuin soitella kaverit lävitte, että nyt kävi näin ja seuraavaksi soitto kierros sukulaisille. Anoppi ja appi sitten kävivät kuitenkin ja miehen sisko kävi tuomassa lahjan pika pikaa. Että sai poju edes vähän piristystä. Tuo tauti meni ohitse sitten lauantain aikana ja me muut säästyttiin.

Maanantai ja tiistai sitten elettiinkin normaalisti, töitä ja päiväkotia. Silloin ehdin sitten vähän koruillakkin. Hopeaa tällä kertaa. Äitini on koko kevään kysellyt milloin teen hänelle orjansormuksen. Tässäpä äidin oma.


(Valitettavasti bloggeri vääristää tätä kuvaa, kun poistin siitä turhat sivuilta, niin ei suostu näyttämään pitkulaisena ja korkeana tätä. Mutta kyllä tästä nyt selvän saa.) Siihen lisäsin yhden makeanveden helmen heti tuohon sormusosan juureen. Tuli mielestäni juuri äitini tyylinen tästä. Vielä saa äiti viikon odotella saavansa tämän, sittenhän sen lopullisen tuomion kuulee, kun näkee luonnossa tämän, eikä vain kuvissa.

Lähestyvä kesä innoitti sitten tekemään pitkästä aikaa jotain ihan itselle. Ja kesän innoittamana teinkin nilkkakorun. Hopeasta tämäkin.


Ihan yksinkertaisia ketjupätkiä punoin muutaman ja linkitin taivaansinisiä pieniä pyöreähköhä makeanvedenhelmiä sekä muistaakseni mokka sävyä olevia Swarovskin biconeja. Nilkkakuvaa en tietysti hoksannut ottaa, mutta juuri passelit nuo helmet nilkassa killumaan. Tässä vielä lähempää kuvaa helmistä.


Ja kun nilkkakoruun mielestäni kuuluu säätöketju vakiona, vaikka kuinka tietäisi mitan, niin senkin tein ja siihen vielä yksi noista makeanvedenhelmistä roikkumaan. Kesää ja käyttämistä odottelee tämä nyt sitten.

Mutta sitten siihen tautiin takaisin. Tiistai iltana juniori rupsutteli ihan taukoamatta ja haju oli hyvinkin voimakas. Seuraava yö olikin sitten vauhdikasta, vaihdettiin vaatteita, lakanoita, peittoja ja käytiin suihkussa. Heti aamusta alkoi pesukone laulaa, onneksi sitten ke-to yö meni ilman kakka pyykkiä. Mutta myös esikoinen aloitti ke iltana ja minä itse ke-to yönä. Juniorilla on ohitse jo ja esikoinenkin alkaa toipua, mutta äitinpä vatsa sitten päätti tänä aamuna aiheuttaa pyykkäys urakan. Pojat olivat juuri heränneet, enkä vielä kerennyt sängystä ylös, kun vatsa päätti että kura poistetaan nyt. Tänä aamuna siis on pesty jälleen pyykkiä ja suihkussa hypätty. Onneksi muuten olen ehtinyt vessaan asti ja vähän tuo tuntuu alkavan rauhoittua pikkuhiljaa. Että tämmöttinen kuratauti meillä jyllää.

Tähän tautiin liittyen voisin vähän avautua myös, tuli töissä meinaan vähän sanaharkkaa... pidin puoleni ja siitä olen ylpeä, olikin ensimmäinen kerta kun pistin kovan kovaa vastaan pomolle. Mutta kyllä taas toivoisi, että pomolla saisi olla omia lapsia, niin osaisi joskus vähän ajatellakkin. Minähän nimittäin en yleensä jää saikulle poikien takia, vaan vuoroni joko vaihdetaan tai menen myöhässä töihin, kuten tein keskiviikkonakin. Menin töihin kun mies tuli kotiin. Mutta joo, en viitsi siitä tänne avautua sen enempää, mutta olen ylpeä itsestäni ja mietin tässä, että kun on vauhti päällä otanko pitkän keskustelun ensi perjantaina pomon kanssa. Silloin hyvä ottaa kun alkaa itsellä talviloma, niin saa hetken miettiä asioita rauhassa, ilman että näkee mua.

Mutta oikein ihanaista ja munarikasta pääsiäistä rakkaat lukijani! Tai niin, munathan ovat joko loppu tai vähissä ympäri suomen, joten paremminkin suklaamunarikasta pääsiäistä!