torstai 29. maaliskuuta 2012

Viheriätä esittelyssä!

Vihdoin sain kuvattua ihanaa keväistä vihreätä. Sain kaiken jo maanantaina valmiiksi, mutta iltavuorot on syöneet päivänvalon. Niin, puikoilla oli jälleen kerran kolmiohuivi, tällä kertaa alkuperäinen fifi. Ja tämä onkin mielestäni ainakin itsetekemistäni kauniimpi malli. Eli tuo fifi3 on nyt sitten kotia vailla.

Tässäpä huivia pitelee tänään seitsemän vuotta täyttävä esikoiseni.


Sitten se vihreä tähän liittyvä. Kun minulla sitten oli vielä kaksi isoa rintaneulaa, huomasin sen olevan hyvä kiinnittäjä näille ihanille jättihuiveille. Tuohon revontuleen olen yrittänyt miettiä myös, mutta ei ole vielä selkiintynyt mitä helmiä oikein käyttäisin. Tässäpä sitten juniori mallinukkena, eipä kyllä huomaa laisinkaan koko poikaa tuolta huivin sisältä.


Yksi Swarovskin bicone keskellä sekä vaijerissa vihreää onyxia ja mattaista säröakaattia reunasta reunaan. Yksinkertaista mutta kaunista. Ja vielä kuva, jossa näkyy tuo huivin pitsimalli kunnolla.


Tässä mallissa siis salmiakit oikeassa asennossa, kun  tuossa kolmosessa ne ovat enemmän lappeellaan. Mä oon oikeen intoutunut noitten huivien kanssa ja koko ajan kattelen uusia malleja, revontulia tulee kyllä tehtyä, lankaa odotellessa. Siskolle ja äitille pitää tehdä, itelle toisen värinen ja yksi tulee miehen  vanhimmalle siskolle, kiitoksena hoitoavusta. On aina sillon tällöin meillä lapsenvahtina, kun sattuu tarvitsemaan. Tänäänkin tulee minut päästämään kurssille, kun mies on iltavuorossa.

Esikoisen synttäreitä sitten juhlitaan lauantaina, ensin pari tuntia hulinaa ja vilskettä kavereiden kanssa, parin tunnin tauko (juniorin päikkäreitä varten) ja sitten sukulaisia. Että voi olla päivitykset tältä viikkoa tässä. Blogillakin on pian yksi vuosi täynnä, arvontaa olis tarkoitus, mutta kun en tiedä mitä sitä laittais palkinnoksi tällä kertaa. Kun eihän tämä enää ole pelkkä korublogi, kun noihin muihinkin käsitöihin sitten menin hurahtamaan. Onko ehdotuksia mikä olisi hyvä palkinto?

Nyt lähden ruokkimaan lapset. Hyvää loppuviikkoa ja tulevaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Helmien huumaa

Perjantai jatkui hyvin tuottoisana. Niin se menee, välistä ei tunnu tulevan mitään ja välistä ei tiedä minkä tekisi seuraavaksi, kun se inspiraatio iskee. Vieläkin pörrää ideoita jalostumassa tuolla aivostossa ja yksi jää esittelemättä, sitten sen vuoro kun puikoilla oleva työ valmistuu, ne kun kuuluvat yhteen ja siksi en toista esittele ilman toista, vaan pidän teitä jännityksessä. Valmiiksi kuitenkin tuli pari avainnauhaa sekä kaulakoru.

Toinen avainnauha meni saman kaavan mukaan, eli samoja helmiä joita äitini nauhassa ja se onkin menossa hänen työkaverilleen. Toinen menee myös äitini työkaverille, mikäli tykkää siitä. Sen kanssa kuitenkin sanottiin, että saa olla eri helmiä, kunhan olisi lilaa. Tässäpä nauhat.


Eli oikealla se saman kaavan mukaan, kahta lilaa helmiäislasihelmeä sekä ruskeaa. Mutta tässä toisessa on akaatti tyynyjä sekä etuosassa kaksi isoa lilaa helmiäsilasihelmeä. Tässä se vielä kaulassa. Minusta mukavan yksinkertainen, mutta kuitenkin näyttävä.


Kaulakuva on vaan surkea, otettu pikaisesti pimeässä lampunvalossa, mutta kyllä siitä aavistuksen saa kuinka kivalta tämä näyttääkään.

Mielessä hakee lopullista muotoa kaulakoru rannekorun ja korvisten kaveriksi, siis niiden silmähelmien. En ole vielä ihan varma teenkö senkin vaijeriin, vai kenties linkittämällä. Saa nähdä tuleeko tänään leikittyä helmillä vielä vai jääkö öllötyspäiväksi, niin jalat on hyytelöä. (ketään tuskin kiinnostaa, mutta menkat alkoi ja se tekee jaloistani spagettia) Mutta sitten siihen jo valmistuneeseen kaulakoruun.


Helminä akaattilätkä, sinistä kalsedonia, onyxia ja noita läpikuultavia valkoisia, joista en tiedä mitä ovat. Tässä on toispuoleisuutta ja ketjuja. Sitten parempi kuva kokonaisuudesta.


Salpalukko toisella sivulla, akaatti vastapuolella. Niskassa vähän paksumpaa papuketjua ja etuosan linkitysten ympärillä ihan pientä papuketjua kieputeltuna. Tästä tuli ihan kiva, vaikka lopputulos ei kyllä ole sitä mitä se mielessäni oli. Mutta ei liikaa erilainen kuitenkaan, eli olen siis tyytyväinen. Hopeoitua korumetallia koko komeus. Nuo kalsedonit näyttää kuvassa kyllä ihan liian vaaleilta, mutta niin kyllä akaattikin on vaaleamman näkönen mitä luonnossa.

Tämmöisiä siis värkkäsin vielä perjantaina. Eilen oli työpäivä ja kotiin tultua iski taas hyvää ruokaa innostus, aloin siis ahkeroida salaattia ja ruokaa. Pari tuntia siinä menikin ja sitten olikin ihan tööt olo ja vuorossa parin tunnin päikkärit. Loppuilta menikin sitten vähän kuutamolla, kun tuli liian pitkät päikkärit otettua. Mies väki kyllä yritti pitää huolen, ettei venyis liian pitkiksi, mutta taas oli se kerta että vaikka pommi räjähtäis vieressä mä nukun... eivät sitte saaneet mua hereille, vaikka kuinka yrittivät. Että vielä painaa se influenssa jäsenissä, mutta eiköhän tästä pikkuhiljaa ala voimat palautua. Mutta mitäpä voi odottaa jos viikon elää pelkällä mehulla, kun mikään ei vaan maistu eikä mene alas ja kuume huitelee neljässäkympissä.

Otin minä sitten töissä eilen suihkunkin. Veitsi osus vahingossa (ja kyllä ihan vain hipaisi) vichy pullon kylkeen. Tais olla pullossa hiukka painetta, kun siihen hipaisusta reiän sain ja seurauksena kunnon paineella suihku suoraan päälleni. En heti edes tajunnu mitä siinä oikeen tapahtu, niin seisoin vain ja tuijotin pulloa hölmönä, että mitä tässä tapahtuu. Suoraan päälle tuli varmaan puolet pullon sisällöstä ennen ku tajusin kopata pullon käteen ja kiikuttaa altaaseen. Meinas työkavereita vähän naurattaa, onneksi eivät sattuneet todistaan mun ilmettä, uskon meinaan senki olleen näkemisen arvonen siinä vaiheessa kun pullosta suihkuaa suoraan päälle ja mä vaan tuijotan.

Että semmonen oli eilinen. Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Pinkkiä perjantaita

Ensinnä tuosta sunnuntain neuleesta... oli jo melkein valmis, kun purin sen. Ai miksikö? Juu, tein ohjeen mukaan kokoa S, siitä tulikin kokoa XL, siis ainaki 30 cm liika iso. Ja kun oli sitten kunnon pitsineuletta, ei riittäny oma aivokapasiteetti muuttaa silmukkamäärää sopivaksi. Nyt sitten langat oottaa josko jotain muuta niistä, mutta ketuttaa ihan vietävästi, koska tykästyin oikein kunnolla siihen toppiin. Ehkäpä sen joskus toteutan ohuemmalla langalla, mutta nyt ei innosta alottaa uudestaan.

Mutta tänään on helmet kutsuneet, kutsuvat edelleen, odottavat tuossa levällänsä tekijää. Ajattelin kuitenkin muutaman valmiin esitellä tässä välissä, kun vielä sain kunnon valossa kuvattua. Tiedän nimittäin, että tuossa tulee vierähtämään koko ilta noiden kanssa ja sitten ei enää saa kunnon kuvia. Ideoita nimittäin on kolme neljä odottamassa toteutusta.

Nyt on kuitenkin pari rannekorua ja korvikset tehty. Toinen rannekoru on se aiemmin kesken jäänyt, koki muutoksen, koska alkuperäinen idea ei sitten toiminut. Tämmöinen siitä lopulta sitten tuli.


Akaattia ja hopeoitua korumetallia. Kiekuralinkityksin, en tiedä miksi muuten sanoisin tuota. Akaatit tyynyinä ja fasettihiottuina pyöreinä.

Sitten nämä hauansilmähelmet ovat huudelleet muutaman päivän, ovat niin herkullisen värisiä. Pitkästä aikaa teki mieli tehdä yksinkertainen vaijerikoru.


Kaveriksi silmät saivat hematiittia sekä rondelleina antiikkihopeoituja helmiä. Helmet on isoja, joten näyttävä rannekoru tuli. Ja kaveriksi vielä simppelit korvikset.


Puikoilla sitten tuon toppi fiaskon jälkeen on taas vaihteeksi hartiahuivi ja siihen liittyen taitaa tämän illan tuotoksistakin yksi. Mutta siitä sitten lisää valmiina. Lankana nyt se herkullisen vihreä rose mohair, ihanan keväinen, tulee mieleen orastava vehreys, hiirenkorvat, ensimmäiset ruohon korret, hentoa "uutta" vihreää.

Nyt mä lähden pyörittelemään noita helmiä, kutsu huuto kaikuu kovana. Ihanaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa upeasta keväästä ja kesän tulon lupauksesta!

lauantai 17. maaliskuuta 2012

R - O - C - K

No niin, tänäänhän se oli väsättävä ja täytyy sanoa, että olen ERITTÄIN tyytyväinen itse lopputulokseen. Tämä on ihan minun ikioma ja se todella on Rock!

Tässä se Maijan paketista löytynyt houkutus, joka tämän syntymään sai.


Niin kiire oli korua tekemään, että oli jo osia kiinni, tajutessani kuvan olleen hyvä ottaa ihan yksisteen. No, ihan hyvin sai paikalleenkin kuvan. Ennen koko korun paljastamista muutama yksityiskohta lähikuvassa.



Helminä mustakiveä, heisheinä turkoosia (on muuten ihanan rososia yksilöitä) sekä hematiittia, antiikkihopeoituja rondelleja ja mustaa sekä turkoosinsinisiä siemenhelmiä. Molemmilla sivuilla antiikkihopeoitu sydänsalpalukko, pituutta on reilusti, että lukot ovat koristeena ja kuuluvat kyllä ehdottomasti paikalleen. Ja sitten koko komeus.


Ja tottahan Rock pitää kuvata arvolleen sopivassa seurassa. On muuten tuo kirja kesken tällä hetkellä, ei oikeen malta noihin kirjoihin keskittyä. Mikä onkin aika hurjaa minulta, joka yleensä ahmin kerralla melkeen kirjan... tällä hetkellä lukemattomia kirjoja taitaa olla ainakin seitsemän, hui kamala! Mutta ajattelin sitten jättää talvilomalla korut ja ehkä muutkin käsityöt huilimaan, niin maistuvat sitten taas enemmän ja saa ideat muhia päässäni. Mutta siihen on vielä muutama viikko aikaa ja mieli voi muuttua. Mutta otin myös toisen koko kuvan valkoista vasten, josta ehkä näkyy himpun paremmin kokonaisuus.


Noita siemenhelmi nauhoja on kolme, yksi musta, yksi sininen ja yksi enimmäkseen musta johon otin ihan satunnaisiin paikkoihin sinisiä mukaan, ne sitten letitin hyvin löyhästi keskenään ja siitä tuli just hyvä. Keventää sopivasti korua, kun tuo itse riipus on yllättävän raskas, epäilen että on ihan takorautaa. Mutta kiitos paljon Maija tästä riipuksesta!!!! Olisin näitä ottanut vaikka enemmänkin.

Tässäpä väläys puikoilla olevasta työstä vielä. Oli pakko ottaa kuva, kun minusta tuo pitsineule tuossa on vain yksinkertaisesti niin kovin kaunista. Tästä tulee ihana, kun vain ei olisi siis liian pieni.


Värisävy on kuvassa ehkä vähän liian sinertävä ja vaalea, mutta kaunista merseroitua puuvillaa tässä siis lankana. Ja toistakin lilan sävyä tähän käytän, se on vaaleampaa sitten.

Nauttikaa lauantai-illasta, minä pyörittelen seuraavaa koruideaa lopulliseen muotoon ja siinä samalla kudon tuota minun kesätoppiani.

Ja ai niin, lupasin pojille mainita, että he auttoivat minua noiden siemenhelminauhojen kanssa, esikoinen teki mustaa ja juniori sinistä, tokikin minä ne lopulta suurimmaksi osaksi tein, mutta auttoivat minkä ehtivät ja jaksoivat, ihania poikia!

Kevät on jo pitkällä, bongasin nimittäin ;D

Havahduin ääneen tänään, piti oikein kuunnella ja kyllä. Katselin ja katselin ja sieltä se löytyi viiden joutsenen aura ylitti meidät tänään. Ihanaa, kohta se on kesä!

Elämä tässä alkaa jo voittaa. Onneksi, on tuo influenssa sellainen tauti, ettei sitä toivoisi pahimmalle vihamiehellekkään. Toivottavasti voimat palautuvat pian ja pääsee normaaliin elämään kiinni. Tässä hujahti pari kolme kiloa painoakin pois ja uskokaa pois se ei ole hyvä. Olen muutenkin sitä mieltä, että nyt on hyvä ja ei saa mennä enää alaspäin, mutta nyt se sitten vähän meni. Onneksi uskoisin sen tulevan takaisin pian siihen missä on hyvä. Toinen valitettava asia on, että mulla on kohta pelkät nahkapussit... kun se paino lähtee noista tisseistä ensimmäisenä. Ja arvatkaapa mihin se tulee takaisin, no vatsaan tietysti, ei sinne minne kuuluu. Jahas, on näemmä taas huumorin kukka vähän vinksalleen kasvanu... tukikeppiä suoristamaan siis, että juttujen taso pysyy edes himpun järkevämpänä.

Sen verran olen saanut aikaiseksi tässä, että se keskeneräinen kudelma on valmis. Siitähän uupui enää hihat tuon taudin tehdessä täyskaadon, eli ei paljon ollut kesken. Mutta tässäpä Kati eestä ja Kati takaa.



Himpun olisi ehkä saanut pidempi olla. Tätä lähdin tekemään tällä ohjeella. Lankana minulla vain oli Dropsin Alpaca. Tarkoitus oli tehdä myös puuvillasta kesäisempi ja viileämpi versio, mutta niistä langoista tulee jotain muuta. Ai miksikö, no siksi, että tämä malli ei ollut minulle hyvä näin. Tässä olen jo fiksannut reilusti tuota, kyljistä olen pienentänyt reilusti tuota, kun näytti ihan säkiltä päällä, nyt se kuitenkin istuu päälle ja fiksauskin onnistui ihan siististi. En sitten tiedä tuleeko tuosta toisesta sopeva, vai otinko liian pienen koon seuraavasta mallista, kun tuo puuvilla ei sitten joustakaan niin paljoa mitä villalanka. Saa nähä kuinka akan käy.

Tuosta Maijan kirppispaketista taitaa syntyä jo tänään tai viimestään huomenna ensimmäinen koru. Siellä oli meinaan se yksi juttu, joka sai nystyrät pyörimään. Suurinpiirtein tiesin heti mitä on tulossa, mutta yksi juttu oli vähän auki, mutta eilen illalla iski salama ja olikin taas ihan selvää miten sen teen. Voin kertoa, että taitaa tulla mahdollisesti aika erilaista mitä minulta yleensä tulee.

Nauttikaa keväästä ja viikonlopusta!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Salaisuuksia sairastelun lomassa

Niin vain kävi, että tauti sitten iski ja kaatoi totaalisesti meikäläisenki. Meillä siis sairastetaan influenssaa ja voi elämä mikä tauti. Esikoinen selvis helpoimmalla, oli jo sunnuntaina kaverin synttäreillä ja sinne tekaisin kortin, näistä värkeistä pitäisi tehdä esikoisen synttärikutsut, kun vaan jaksaisi johonkin ryhtyä.


Sitten tämä minun Salaisuus. Eli salaisen kirppisystäväni paketti. Tämän kyllä sain jo viime viikolla, mutta en ehtinyt sitä kuvailla ja tosiaan olen nyt kaksi päivää ollut vuoteen omana. Pahimmillaan oli kuume 39,6 ja tänään on heitellyt alilämmöstä kuumeeseen. Että ehkäpä tästä toetaan. Yleensähän minulle ei kuumetta edes nosta ja siitä olen kyllä onnellinen.

Mutta asiaan. Salainen kirppisystäväni oli siis Maija Minilace-blogista. Tämä oli paketoituna.


Ja sisällä oli vaikka mitä kivaa.


Oli muistettu koko perhettä, kissoista lähtien. Itku vain pääsi, kun kissoille oli häntäleluja neljä, yksihän on nyt joukosta poissa. Pojille oli penaalit, joissa oli värikynät (juniorilta vain kynät pois, koska harrastaa tällä hetkellä seiniin piirtelyä, niin saa kynät vain valvotuissa oloissa) sekä toisessa pääkallo aiheinen silmälappu (meni juniorille) ja toisessa nahkainen tähti kaulanauhassa (se esikoiselle).



Ihana Maijan itsensä tekemä savitaulu.


Keraaminen sydänrasia enkelinsiivillä, täynnä korujuttuja, joista yhdestä muodotuu jo kovaa kyytiä ideaa mielessä.


Todella kaunis perhonen, tehty sulasta. Tämä on pinni, valitettavasti kiinnitys vain on todella luja, koska tämä olisi mielestäni omiaan rintaneulana.


Lisäksi oli siis tuo kuvassa näkyvä kirja, neljä pöytätablettia (ovat tuossa kuvausalustana, näyttäisi yhdeltä, mutta neljä niitä on), Mikki pullon- ja viinipullon avaajat, suklaakasvonaamio sekä fazermint suklaata, slurps!

Nyt painun pehkuihin, alkaa kolotus ja särky, joten kuume on taas nousussa. Nauttikaa te muut näistä keväisistä päivistä, minä katselen ikkunasta ulos sängynpohjalta.

Niin ja tervetuloa uudet lukijani.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Sain Hyvän Mielen Haasteen

Hyvän mielen haaste tulla tupsahti minulle Seijastiinalta. Haasteessa kuuluu kertoa keneltä sen on saanut, linkin kera, listata hyvän mielen aiheuttajia sekä jakaa haastetta vähintään viidelle blogille eteenpäin.

Omia hyvän mielen aiheuttajia miettiessä tuli jo hyvä mieli. Päätin valita asioita jotka ihan viime aikoina ovat saaneet minut hyvälle mielelle, suurin osa näitä, mutta myös asioita, jotka nostavat aina hymyn huulilleni. Ja asiaan.

1. Ensimmäisenä pidemmän aikaa vaikuttanut asia: kun esikoinen saattaa ihan yllättäen tuumata "äiti, mä rakastan sua" tai juniori yllättäen tuumaa "äiti mä oon sun kaveri" halauksen kera.

2. Toisena Kissamme ja niiden vaistot. Etenkin tästä tosiaan oiva esimerkki Miisu. Nythän on jo reilun kuukauden melkein asunut sylissäni, kun otti Maijan paikan itselleen. Muutenkin nuo kissat selkeästi huolestuvat, jos jollakin meidän perheessä on paha olla ja tulevat lohduttamaan.


3. Seuraavana onnistuminen käsitöissä. Kuten olen kertonut, en ole ennen innostunut ohjeista tekemisestä. Se on osittain johtunut siitä, etten ole jostain syystä osannut lukea niitä oikein, mutta nyt sekin onnistuu ja siitähän seuraa hienoja käsitöitä. Kuten tämä revontuleni, josta olen erittäin onnellinen ja jopa ylpeä onnistumisestani.


4. Kun onnistun tekemään korun, joka saa vastaanottajan kasvot hehkumaan. Tulee suunnattoman hyvä mieli siitä ilmeestä, kun koru on sitä mitä toinen odottikin.

5. Musiikki. Itsehän en taida mitään soitinta, mutta musiikki yleensäkin. Esimerkiksi yksi laulu, joka on aina pakko kuunnella kun olen selättänyt migreenin, se hyvä olo siitä että se on ohitse ja joku on kyennyt sen pukemaan sanoiksi. Green Day ja Give me novacaine.

Nyt on pakko myös mainostaa hiukan, josko joku toinenkin ihastuisi tämän bändin musiikkiin ja pojat pääsisivät eteenpäin, koska minusta he kuuluvat ihmisten tietoisuuteen. Tuli hyvä mieli, kun kuuli heidän uusimman biisinsä ja huomasi kuinka he ovat kehittyneet. Tähän bändiin itse ja mieheni tutustuttiin sattumalta. Toissa kesänä Helsingissä Green Dayta katsomassa ollessa, satuimme samaan seuraan tämän bändin kitaristin kanssa ja meillä oli oikein hauska ilta hänen ja ystäviensä kanssa. Opaque Buff on nyt myös radio Rockin Rockstarba kisassa mukana uudella biisillä, Sinderella.

6. Kesällä tehtävät picknikit perheen kanssa. Hyvää evästä, kahvia ja mehua sekä ulkopelejä... oi joi joi. Saippuakuplia tietysti.

7. Ystävät, koska pitkäkään aika ja välimatka ei sitä sidettä pysty katkaisemaan. Tiedän aina, että siellä on joku joka kantaa jos omat voimat ehtyvät. Myös he tietävät, että minä olen täällä valmiina ottamaan kiinni ja tukemaan ja hyppimään riemusta.

Apua, näitä oli mielessä enemmänkin, mutta nyt katkesi ajatuksen juoksu totaalisesti. Toivottavasti ei tuo tauti iske minuunkin. Mieheni nimittäin sano, että on ihan höntti olo. Ei aivot toimi. Mutta mennään nyt sitten näillä listatuilla ja sitten ne haastettavat:

Projekti positiivisuus
Pieni ilo
Lilan Luomukset
Minilace
Hyvää & kaunista

Sitten vain odottamaan kuka mahtaa tarttua haasteeseen.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Helmiä taas pyöritelty

Tänään olin aamun töissä ja kun pojat on kipeinä olen nukkunut todellista koiranunta, pienikin inahdus niin kärppänä pystyssä. Nukuin sitten pienet päikkärit ja olen tässä pyöritellyt korua mielessä, Lilalle langasta ja nyt kun menin sänkyyn iski salama. Tiesin heti että näin sen tulee olla. Pahoittelen vain kuvia, todella huonoja kun tuo päivänvalo kerkesi karkaamaan.


Rannekorun pohjana on Lilan lasten horoskooppi merkit sekä iät. Lisäksi kauniita tumman liiloja makeanvedenhelmiä. Linkitin helmet ohuella hopealangalla ja pieni pätkä ketjua säätövarana sekä ketjun päässä vuorikristallihelmi. Nämä kivet on valittu horoskooppien mukaan, ainoa vain että tietoa löytyy sen miljoonanlaista mikä kivi on minkäkin merkin onnenkiveä. Itse kokosin nämä kivet sen mukaan, mitä mainittiin monella sivulla. Ainakaan itse en löytänyt yhtään ns. virallista listaa näistä kivistä.


Ikä vaikuttaa siten, että vanhimman lapsen kiveä kolme helmeä, keskimmäisen kiveä kaksi ja nuorimman yksi. Isoveli siis on suojelemassa molempia nuorempiaan. Tässä pikkuveljen ruusukvartsi kukkahelmi isoveljen akaatin suojeluksessa, akaateista valitsin botswanan akaattihelmet, koska ne ovat niin kauniita ja yksilöllisiä omasta mielestäni.


Tässä siskon jaspikset ja tietysti se isoveli siellä mukana ja tuo vuorikristalli. Vuorikristalli taisi olla jokaisen merkin onnenkivenä jossakin, siksikin se soveltui tähän koruun vallan mainiosti. Tämä siis lähtee Lilalle heti maanantaina. Toivottavasti miellyttää yhtä paljon kuin revontulen lanka miellytti minua.

Toinen tämän viikon koruista on avainnauha. Pyydettiin pelkillä helmillä ja yllättäen haluttiin samaa väriyhdistelmää joka löytyy äitini avainnauhasta. Kahta eri liilaa sekä ruskeaa.




Helmiäsilasihelmiä, siemenhelmiä sekä hopeanvärisiä putkihelmiä vähän keventämässä tunnelmaa. Tämäkään ei saa oikeutta kuvissa, ehkäpä omatkin avaimet killuvat pian vastaavassa nauhassa. Toivottavasti vastaanottaja tykkää myös, vaikkakin jos ei tykkää niin tässähän minulle on sitten itselleni nauha.

Tällä hetkellä on taas puikoilla jotain. Tässäpä pieni välähdys siitä.


Sain myös haasteen tällä viikolla, siihen vastailen huomenna ajatuksen kanssa. Lisäksi esittelyä odottaa salaisen kirppisystävän paketti. Siitä löytyi erityisesti kaksi luovuutta ruokkivaa juttua.

Nauttikaa tulevasta sunnuntaista, minä taidan leikkiä hoitajaa... miehellekkin kun nosti tässä illan mittaan kuumeen. Onneksi esikoisella taitaa huomenna olla jo kuumeeton päivä ja hyvällä tuurilla juniorillakin. Mikäli mies jaksaa poikien kanssa pari tuntia kuumeesta huolimatta, ajattelin myös poiketa kirpparille. Josko sieltä löytyisi jotain kivaa. Ja ehkäpä muutama korukin syntyy, ovat taas tuolla aivoissa pyörineet karusellia sen verran, että alkaa selkeytyä mitä sieltä on tulossa.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Tarina Revontulesta

Olen ihaillut suunnattomasti Revontulihuiveja, mutta ohje tuntui olevan täysin hepreaa kun sitä tarkastelin. Yritin paristakin arvonnasta sitä voittaa, ei suosinut onni minua. Eipä kyllä ole yhdessäkään arvonnassa suosinut, mutta olenkin ottanut sen vanhan sanonnan mukaan: jos ei onnea arvassa, niin onnea rakkaudessa.

Revontulta olen ihaillut ja ohjetta silmäillyt, ei vaan auennut ei. Kunnes heräte ostona tuli ostettua Novitan Rose mohair lankoja, useampaakin sävyä. Päädyin aloittamaan Fifi3 huivin. Hetken meni harjoitellessa, mutta kyllä se vain onnistui. Tässäpä se.



Pikkasen sekosin tuossa reunassa ja reiät tuli vähän vääriin kohtiin, mutta ei se onneksi näy siitä. Itse sen tietysti huomaa ja ehkä joku täydellinen neuloja sen siitä huomaa heti. Itseäni tämä ei haittaa. Kuitenkin kun tämän sain valmiiksi, päätin katsoa uudelleen revontulen ohjetta ja innostus oli erittäin suuri kun sen huomasin tajuavani. Tottakai halusin tehdä revontulen sitten ehdottomasti vironvillasta. Ongelmana oli tässä, että en sitä löytänyt nettikaupoista (kun en tiennyt langan olevan nimeltään Aade lõng).
Onneksi on ihmisiä joilta pyytää apua ja hätyyttelin Lilaa, joka on tehnyt itse jo neljäkymmentä Revontulihuivia, joten voinen huoletta sanoa, että Revontulen ammattilaista. Kiitos Lilan, sain langan viikko sitten tiistaina, hänen omista varastoistaan ja hän vieläpä luopui itselleen varaamasta uutuus väristä. ISO KIITOS LILA TÄSTÄ! Ja pääsin revontulen kimppuun.


Lanka vyyhti ei sitten ollutkaan ihan pieni. Meni melkein tunti keriä se ja lopulta se oli jo liian iso käsiini, mutta sain kuin sainkin kerittyä langan vain kahdella kerän karkaamisella. Ja nekin onneksi vain pienen vahingon aiheuttaneita. Mies kyllä sitten meinasi, että yöllä kissat kaivavat kerään esiin ja vetävät sen kanssa kunnon rallin ympäri kämppää, näin ei onneksi käynyt. Tietysti asiaan vaikutti sekin, että kun meidän Harli on oikein kova lanka/naru fetissi, on kaikki piilotettava hyvin tai ne on syöty. Olisi tämä huivi jo valmistunut sunnuntaina päivällä, mikäli aamulla herätessä ei olisi ollut todella kova migreeni kohtaus päällä. Siitä toipumiseen meni koko päivä, vasta viiden jälkeen pääsin tolpilleni ja silloinkin vielä jyskytti päässä.



Suurin yllätys kuitenkin oli kokoonsa nähden se, kuinka joutuisa tätä oli tehdä ja loppujen lopuksi helppo, kun vauhtiin pääsin. Revontulen ohje löytyy täältä. Ainakin kaksi näitä on näillä näkymin tulossa lisää, itselleni toinen väri sekä siskoni halusi itselleen myös. Vielä odotetaan tuleeko äidiltäkin pyyntö. Miten on äiti?

Nyt minulla on haussa uusi kolmiohuivin ohje. En ole vielä sopivaa löytänyt. Lankana on ohut sukkalanka, jota on 100 gramman vyyhti, jossa on noin 420 metriä lankaa. Vinkkejä otetaan vastaan. Tai siis malleja on löytynyt, mutta tuo vyyhti ei siihen ole sitten riittänyt. Ja nuo Rose mohairitkin olisi vielä tarkoitus saattaa huiveiksi, en tiedä tuleeko niistäkin fifi3 vai jokin toinen malli.

Yleensä tartun kutimeen illalla, kun pojat saatu untein maille ja itse ei ihan vielä ole nukkumaan valmis. Kovasti ihmettelin tuossa aiemmin, kun aina on niin hitsin kuuma välistä. Sekin arvoitus ratkesi, tässäpä kuva fifin teosta ja selitys kuumuudelle.


Jos on suuri pörröinen työ ja kissa sylissä, toinen kissa niskassa ja kolmas ihan vieressä itse sohvannurkassa, niin ei ole kovin ihme jos vähän meinaa kuuma tulla. Miisu siis edelleen korvaa Maijaa sylissäni.


Tässäpä vielä muut mohairin sävyt. Tuo vihreä oli erittäin herkullinen, vaikka vihreä ei niin kovin olekkaan minun värini. Tai siis, upeita sävyjä siitäkin löytyy, en vain itse osaa käyttää vihreää.

Nyt taitaa helmet huhuilla, pari avainnauhaa tehtävänä sekä jotain Lilalle tästä upeasta langasta. Nauttikaa ihanista kevät päivistä!

Ai niin, minulle on postissa paketti, Salaisen kirppisystäväni paketti tullut perille. Eilen sain pakettikortin, mutta minusta on tullut jo niin aikuinen, että maltoin jättää noutamisen tähän päivään. Sitähän ei tietysti lasketa, että en olisi sitä ennättänyt eilen hakea ennen töihin menoa, eihän? Omani lähtee varmaan huomenna liikkeelle kohti vastaanottajaa, pakkaamista ja korttia vaille valmista on. Tänään kuitenkin käyn noutamassa minulle tulleen.