lauantai 28. toukokuuta 2011

Tässäpä parin viime päivän saldot

Ensimmäisenä esittelyssä se mielessä pyörinyt, joka lähti jo maailmalle. Onneksi sain sen kuvattavaksi vielä. Tässäpä se.

Uudella omistajalla

Simpukankuori jyviä ja kolikoita, lasikristalleja ja soikeita lenkkejä. Noihin lenkkeihin yritin sitä liilaa simpukankuori kaulakorua sillon viime lauantaina tehdä, mutta kun se ei toiminut ja muuttui siis ketjuun. Tässä vielä lähikuva tuosta riipusosasta.




Valitettavasti seuraava korun kuvaus ei todellakaan onnistunut. Tässä on siis liilaa korean jadea, sinistä kultakiveä ja aa-lasikristalleja, linkitettynä ketjuun.


Ja tästä myös riipuksesta lähikuva.



Tämä kaulakoru sai seurakseen korvikset. Joissa kristallit ja jadet.



Korviksia tuli sitten yllättäen mielen uumenista paritkin. Ensimmäisissä ab-lasisydämet ja granaattihelmet.

Uudella omistajalla

Toisissa sitten on lasikristallia ja simpukkaa.


Uudella omistajalla


Tämä tässä on ns. tilauskoru. Äidin työkaverille menossa, toivottavasti häntä miellyttää, kun ei ole vielä luonnossa kyseistä settiä nähnyt. Tässä on käytetty simpukkajyviä, turkoosia magnesiittia, savukvartsia ja aaa-kristalleja. Tässä siis kaulakoru ja rannekoru.


Ja korvikset on tähän settiin pikkusen muokattu versio noista ylemmistä. Tässä ne.


Sitten vielä kaulakoru ja rannerengas. Näissä käytin hematiittia, mintuvihreitä makean veden helmiä, amatsoniitti kolikoita ja swarowskin kristalleja. Tässäpä ne.



Nuo swarowskit ovat hennon vihreitä, kun tuossa kuvassa se väri ei näy.

Nyt sitten alkaa loma olla lusittuna. Huomenna kotiin ajaminen edessä. Ja voin kuvitella, että autossa kiukutellaan, kun mummia ja pappaa tulee heti lähdettyä ikävä. No, onneksi se on myös yleensä aina yli puolimatkaa pojat unten mailla.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Korutehdasko?

Nyt on syntynyt useampi kaulakoru. Yksi kerkesi lähtemään maailmalle ennen kuvausta. Toivottavasti saan sen kuvattavaksi vielä. Koska se on nimenomaan se mitä olen yrittänyt saada toteutettua. Laitan kuvan siitä sitten myöhemmin, mikäli sen kuvattavaksi saan. Tässäpä tuloksia.

Uudella omistajalla

Akaatti lätkä riipuksena, sinisiä ja liloja säröakaatteja ja niihin sointuvia lasikristalleja. Lisäki muutama antiikkihopeoitu isompi helmi. Tässä on todella herkulliset värit. Ja kuten olettaa voi, kuva ei todellakaan vastaa todellisuutta.


Uudella omistajalla

Jälleen riipuksena akaattia. Tämä yksilö vaati minua ostamaan sen ehdottomasti. Lisäki yksi säröakaatti roikkumassa. Noita säröakaatteja, kissansilmähelmiä ja sinistä lasikristallia ja muutama larvikiitti. Tämä on todella pitkä ketju ja en laittanut siihen lukkoa laisinkaan. Tämä riipuskivi on minulla myös useamman päivän pyörinyt tuolla mielen perukoilla.


Uudella omistajalla

Tämä syntyi siitä, että äiti kaiveli noita helmiä ja sanoi useampaan kertaan noista isoista oranssinpunaisista kissansilmistä, että tee näistä. Ensin oli pää ihan tyhjä, mutta kun yhdistin kissansilmät karneolien kanssa niin idea alkoi hahmottumaan. Ja tuo Espanjan tuliaisena tullut kivi oli täydellinen tähän koruun riipukseksi. Kun vaan saisin vielä tietää mitä kiveä se mahtaa olla. Lisäksi antiikkihopeoituja helmiä ja lasikristalleja. Ja etenkään tämä koru ei saa oikeutta kuvassa.

Kummityttö tuli eilen uudestaan käymään ja nyt löytyi esikoisella ne mustat sukat. Juniori osasi vaan vetää pidemmän korren, leikki ihan vauvaa ja kummityttö oli myyty. Että kyllä ne lapset osaa jo pieninä manipuloida isompiaan. Matot odottaa edelleen pesua. Kun tuo taivas on päättänyt joka päivä olla aamusta täysin kirkas ja sitten nakata oikeen kunnolla vettä.

Näin siis tällä kertaa.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Kummitytölle kaulakoru

Kummityttö pääsi tänään mun aarrearkun kimppuun ja pääsi valittemaan mistä haluaa korun. Valitsi lasikristallin ja minä aloin heitteleen vaihtoehtoja siihen kaveriksi ja kyselin samalla haluaako vaijeriin, ketjuun ja vaijeriin vai ketjuun linkitettynä. Kun kaikki valinnat oli tehty, syntyi tämä.


Kuvat vaan eivät todellakaan anna oikeutta tälle korulle. Sadepäivä ja kuvat ei oikein meinannu onnistua ulkona eikä sisällä. Riipuksena mustaraita akaatti, pari mustaa onyxia ja vihreää säröakaattia, sinertävän vihreää lasikristallia.



Tässä sisäkuvassa näkyy paremmin nuo säröakaatit. Sitten piti tehdä vielä korvikset. Ne tein ihan noista kristalleista ja nappimallina. Tässä ne.



Tässä kuvassa näkyy hyvin tuo kristallien väri. Mutta ei tämäkään oikeutta anna korviksille.

Kotona oli yllätys Maijan osalta. Miisu on aina ollut hyvin välinpitämätön uusia kissoja kohtaan ja menny jopa yli vuosi, että hyväksyi Harlin kunnolla. Kappas kummaa Miisu ja Maija olivat leikkineet pitkän aikaa kahdestaan, juosseet vuorotellen toistensa perässä.

Valitettavasti pojat eivät ole koko päivää saanu juosta pihalla, kun välistä tuli railakkaasti vettä. Mutta kummitytön vierailu oli taas oikeen "herkkua" pojille. Enää ei sentään ihan tappeluksi mene, kumpaa kummityttö huomioi enemmän. Vielä joulun aikaan tilanne oli aikamoista taistelua.

Näin on mennyt ensimmäinen lomapäivä mummin ja papan luona.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Simpukankuori helmiä

Eilen tosiaan kävin vähän tuulettumassa ystäväni kanssa. Oli oikeen hauska ilta. Pitkästä aikaa pääsi tanssimaan oikeen kunnolla, sattu vielä olemaan hyvä bändi, josta en kylläkään tiedä mikä se oli.

Mielessäni tosiaan muhi tämä kaulakoru, joka loppujen lopuksi on ihan erilainen mitä siitä suunnittelin. Ja tämä myös teetti tosissaan töitä, purin ja muutin useampaan kertaan sitä. Lopulta kuitenkin sain mieleisen, vaikkakin todellakin ihan erilainen mitä se mielessä oli. Pojat oli tällä kertaa mannekiinina. Tässä ensin ne korvikset, jotka siis tein jo aiemmin viikolla.

Uudella omistajalla

Tässä kuvassa on oikea väri hyvin näkyvissä. Ja seuraavaksi kaulakoru, jonka kanssa tappelin useamman tunnin.


Uudella omistajalla

Noiden simpukoiden lisäksi tässä on vuoristojadea ja hematiittia. Ja sitten tähän settiin syntyi vielä rannekoru.



Ja lopuksi koko setti yhdessä.


Kaulakoru ja korvikset uudella omistajalla

Tulen yrittämään sitä alkuperäistä suunnitelmaa vielä, siihen käytän vain turkoosin värisiä simpukankuorihelmiä ja osa niistä toisen mallisia. Toivottavasti saan idean niillä toimimaan. Koska se on niin elävä mielikuva, toteutus vain tökki ja en saanut asettumaan kaikkea kohdalleen. Uusi yritys sitten myöhemmin.

Nyt täytyisi alkaa pakkailemaan, että pääsen illalla lähtemään ajeleen mummin ja papan luokse. Menee vain iltaan, kun esikoisella on futistreenit vielä tänään ja kun saavat peliasut, ei sieltä pois sillon voi jäädä. Esikoinen kun on aikalailla innostunut pelaamisesta. Ajattelin myös kaapata matot mukaan ja pestä ne nyt jo, eikä vasta ihan kesällä.

Nyt pakkausurakan kimppuun.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Kirjat vieneet mennessään.

En ole pahemmin koruvärkkeihin tällä viikolla koskenut. Aikani on vienyt tällä viikolla toinen intohimoni, lukeminen. Ensin meni Jean M. Untinen-Auelin Maalattujen luolien maa. Olen lukenut jo vuosia sitten tämän maan lapset sarjan viisi ensimmäistä osaa ja nyt tuossa huhtikuun alussa huomasin yllättäen ilmestyneen uuden osan. Sen sain äitienpäivälahjaksi ja kun tiesin miten käy tartuttuani kirjaan, pitkitin sen aloittamista. Kirjassa kun on 840 sivua. Sitten tuli luettua vielä pari pokkaria. Nyt sitten tuntuu taas siltä, että ehkä korujakin taas syntyy. Yhdet korvikset olen tehnyt, kun torstaina hain tarvikkeita Helmisatamasta, niin ne suorastaan huusivat, että nämä on tehtävä. Kuvaan ne, kun saan toteutettua noista samoista simpukka kolikoista kaulakorun, joka pyörii mielessä.

Ajattelin kuitenkin laittaa tähän kuvan kaulakorusta, jonka olen tehnyt maaliskuussa. Sen tein lahjaksi tuoreelle äidille. Tein sen ennen vauvan syntymää, mutta koska tiesin tytön olevan tulossa, niin selkeästi mieleeni tuli ns. äiti-tytär aiheinen koru. Tässä se.


Punaisia helmiäislasihelmiä, vaaleanpunaisia värjättyjä jadeja, punaisia ja vaaleanpunaisia lasikristalleja. Lukko on osa riipusta, siihen lisäsin yhden kaikista ketjussa käytetyistä helmistä. Ihastuin tähän niin paljon itse, että mun oli pakko tehdä vastaava itsellekkin, mutta koska lapseni ovat poikia, tein sen sitten äiti-poika aiheisena. Huomasin vain, että siitä minulla ei ole kuvaa. Pitänee sekin kuvata myöhemmin. Valitettavasti tämä kuva on niitä webbikameralla otettuja, joten ei kauhean tarkka ole.

Tänään varmaan tulee toteutettua se kaulakoru, johon korvikset ovat jo valmiina. =) Ja ehkäpä se pääsee kaulaan, kun olisi tarkoitus Gägrin kanssa lähteä vähän tuulettumaan. Minulla kun alkoi ensimmäinen kesäloma viikko. Nyt on vain tämä viikko ja sitten myöhemmin kolme viikkoa. Lähden sitten huomenna illalla esikoisen futistreenien jälkeen ajalemaan poikien kanssa mummia ja pappaa katsomaan. Meidän olis tarkoitus olla siellä koko viikko, mies jää tekemään tänne yövuoroa.

Maija on ruvennu jo oikeen kunnolla leikkimään Harlin kanssa iltaisin. Ihana katsella kun juoksevat ympäriinsä, Harli edellä ja Maija perässä, esittäen mitä ihmeellisempiä hyppyjä. Vielä vain edelleen uupuu se varmistus siitä oikean hiekka-astian käyttämisestä. Mietin tässä, että siirrän sen viereen tuon Maijan oman piakkoin, mikäli sitä varmistusta ei tule. Oppii sitä kautta käymään ensin oikessa vessassa ja kun lopulta poistan ylimääräisen, alkaa toivottavasti käyttämään oikeaa astiaa. Mikäli näin ei käy, täytynee sitten pitää tuolla vessassa kahta erillistä hiekka-astiaa.

Nyt aurinkoista lauantaita kaikille!

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Ideasta koruksi

Nyt sitten onnistuin toteuttamaan mielessäni pyörineen kaulakorun, mutta mutta... edelleenkään en saanut siitä ihan sellaista kuin halusin. No, annetaan sen jalostua mielessä, jos sitten seuraava vastaisi enemmän mielessä pyörinyttä kuvaa. Tässä kuitenkin lopputulos.



Uudella omistajalla
 Ametistisiruja riipusosana, onyxia, ruusukvartsia ja pieniä granaattisiruja, hopeoitujen osien kanssa.
Mutta ehkäpä teen tästä vielä toisen version, kun jokin tässä nyt ei ole kuten pitää. Noi sirut on vaikeita mulle, mutta ne on kuitenki aivan ihania, ehkäpä mä vielä opin niiden kanssa toimeen tulemaan.

Maija on ruvennut jo leikkimään leluillakin ja eilen illalla intoutui niin kovasti luistelemaan parketilla, että muksahti puoliksi pyllylleen. Se pallo oli niin kiva. Vielä vaan odotan varmistusta siihen, että se käy myös tuolla oikealla hiekka-astialla, että voin tuon ylimääräsen pistää pois tuolta makkarin nurkasta.

Yks ilta annoin kisuille sydäntä ja voi elämä sitä meteliä minkä Maija piti mun jaloissa, kun leikkasin sitä paloiksi. Ja ehkäpä hyvästä sopeutumisesta kertoo se, mitä sitten tapahtui. Romppu on aina ollut porukan pomo ja nytkin se ensimmäisenä kupille meni. Laitoin kuitenkin kaksi kuppia. Mutta mitäpä Maija teki, se meni samalle kupille jolle Romppu ja asettui niin, että peitti samalla pääsyn toiselle kupille. Kuten peitti Rompun pääsyn ensimmäiselle kupille. Muut sitten istuivat siinä ympärillä odottamassa vuoroaan. Ja kun oikeasti tietää, millainen arvojärjestys noilla on, niin se oli aika yllättävä näky. Kertaakaan eivät muut ole Maijaa ahdistelleet, eli hienosti menee.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Kaulakoruja

Vihdoin sain yhdestä omassa päässä muhineesta ideasta kiinni. Sen toteutin linkittämällä. Tulos on tässä.


Uudella omistajalla

Tässä on kalkkiturkoosia ja turkoosin ja liilan värisiä simpukankuorihelmiä. Nam, noita värejä.

Sitten onnistui myös tämä ystäväni "tilaama" koru. Sen kanssa teinkin hetken töitä että toteutus onnistuisi. Kelpaako tämä J?



Tähän on käytetty värjättyä jadea, lumihiutaleobsidiaania, larvikiittia, pari hematiittia ja säröakaattia ja riipuksena mustaraita-akaatti. Ja hänen pientä tytärtään varten sitten syntyi tällainen.



 Tässä lasihelmiä, vuoristojadea ja ruusukvartsia. Hempeää vaaleanpunaista.

Nyt ulos nauttimaan aurinkoisesta vapaapäivästä.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Joskus yksinkertainen on kauneinta

Nyt on jotenki vaikeaa luoda. Muutama oma idea sekä ystäväni tilaama kaulakoru odottavat toteuttamistaan. Pyörivät kovastikkin mielessä, en vain ole saanu näistä töistä kiinni. Yrittänyt olen näitäkin toteuttaa, mutta joku nyt mättää. Olen sitten suosiosta ne jättänyt muhimaan alitajuntaa. Tänään kuitenkin halusin jotain tehdä ja yllättäen se tuli mieleen. Yksinkertaiset korvikset. Tässä sen tulos.


Kullatut koukut, ametisti sirut vain pujotin lenkkeihin ja se oli siinä.
Ja kun tuo valo oli näin ilta-aikaa parasta tuolla parvekkeella kuvata, niin kuvasimpas sitten samalla nämä vapputorilta ostetut koristetikapuut.



Kuvassa myös ihana ruukkuruusuni, jonka mies minulle osti. Itse pääsin vielä valitsemaan parhaan yksilön ja värin tottakai.

Kissat viettivät eilen oikeen lokoisia hetkiä koko konkkaronkka tuolla meidän sängyllä. Ja näin läheisissä tunnelmissa Maija ja Harli jo ovat. Kuvassa näkyy vähän myös Romppua ja jonon jatkona Rompussa kiinni oli sitten Miisu. Nytkin Maija tuossa kävi tervehtimässä ja hetken leikkikin ihanalla karvapallolla.



Ja lopuksi meidän ihanan juniorin tämän päiväinen henkevä yksin puhelu. Tai siis mulle jutteli, mutta minä en tähän keskusteluun osallistunut sanallisesti, vain kuuntelemalla.
"Ei oo kakka, vähäsen on kakka." Ja oikeen upeana henkevänä oivalluksena tuumasi lopuksi "Se on se kakka pierun kavari." Meinasi äitiä hiukan naurattaa, että näinkö on. Mutta ihan oikeassahan poika on, ei voi muuta sanoa.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Elävien kirjoissa

Mulla sitten iski se vatsatauti uudestaan ja todella rajuna. Kaks päivää kaikki ulos mitä sisäänsä laittoi. Ei ollu hääviä ei. Mutta nyt ollaan selvitty. Selvitty niin, että ehdin viimeisen kaulakorun äitienpäivää varten tekemään. Tässä siis työkaverin ja ystäväni äitille tehty kaulakoru.


Riipuksena upea liila akaattilätkä ja siinä vielä aqua terra-jaspis helmi. Hopeoitua papuketjua, johon linkitetty hematiitteja, noita samoja jaspiksia, vuoristo jadea ja larvikiittia, lisäksi pari liilaa lasikristallia.

Tänään on ollut aivan fantastinen alku arkeen, vuodelevon jälkeen, aktionia oikeen kunnolla. Esikoinen näki yöllä painajaista ja kömpi keskelle nukkumaan. Siinä oli sitten niin turvallista nukkua, että kuuden huiteilla miehen noustua töihin, sattui pissa vahinko. Onneksi peitot ja tyynyt säästyi, mutta äiti sai osansa. Hirvee härdelle äkkiä pissaset lakanat pois ja kuivausta. No, äiti jatkoi vielä unia sohvalla ja poika omassa sängyssä. Sitten herättyä juniorilla oli vaippa pettänyt, onneksi vain yöpuku kastui, ettei tullut lisää lakana pyykkiä. Mutta kuten vanha sanonta kuuluu, ei kahta ilman kolmatta... Aamupalat syöty ja kauppaan lähtö suunnitelmissa, pojat katto vielä lastenohjelmia hetken. Juniori sitten päätti "halittaa" Harlia oikeen kunnolla. Sen verta kunnolla sitten halitti, että Harlilla pääs hätäkakka, sohvalle ja ylläri pylläri suoraan juniorin naamalle. Äitillä piti sitten kiirettä, kun piti pestä poikaa, sohvaa ja kissaa... Kissa suihkukaappiin ja pojalta paita pois ja pään pesu lavuaarissa, sitte sohvan kimppuun ja viimeseksi kissa. Jospa tästä lähtien sitten uskoisi, että ei ihan ole vielä kykenevä ottamaan kissoja syliin. Muita ei ole vielä yrittänytkään, Harli kun antaa tehdä itselleen melkein mitä vain. Onneksi Maijaan suhtautuu hyvin hellästi ja suojelevasti. Kauppareissu onneksi sujui ongelmitta.

Tässä vielä koko kissalauma pötköttää meitin sängyllä. Maija ei ihan vielä mene kaikkien kanssa samaan kasaan, mutta on jo metrin päässä muista ja menee siihen ihan omasta tahdosta. Ja pissat on edelleen Maijan osalta pysyneet siellä missä pitääkin ja enää ei ole edes poissa ollessa oven takana muista.




Että tämmönen tämä viikko ollut.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Vapun viettoa

Tänään syntyi kaulakoru ja kolme paria korviksia.
Kaulakorun tilasi ystäväni äidilleen äitienpäivälahjaksi. Tässä korussa on riipuskivenä Espanjan tuliaisia, mahdollisesti maisemajaspista. Varmuudellahan noista en tiedä, mutta hyvin vahvasti tuon veikkauksen osuvuuteen uskon. Helminä fasettilaseja, tiikerinsilmää ja värjättyä jadea.



Korvikset sitten kutsuivat tänään pariinsa. Ensimmäisenä sydänlinkki, joka houkutti värikkääseen ja siroon korvikseen. Keltaiset helmet ovat lemonjadea, vihreät ja liilat tulleet kiitoksena tilauksista, lasihelmiä siis, mutta värit sopivat hienosti yhteen ja kokokin oli oikea. Jadet ovat 4 mm ja värilliset 3 mm. Tässä ne.


Ja vielä korvassa.




Toiset korvikset ovat myös linkkiin tehdyt, salmiakin mallinen kiehkuralinkki. Tässä keskellä botswananakaatit ja sivulla ametistit.

Uudella omistajalla

Ja viimeisenä kummitytölleni menevät korvikset. Nämä kukat vain ovat selvästi hänelle tarkoitetut. Valitettavasti lemonjadet eivät aivan mahtuneet kukkien keskelle ja liilat menivät noihin toisiin korviksiin. Mutta noita mintunvihreitä oli vielä tarvittavat kaksi jäljellä, joten ne siis kukkien keskelle.



Tuo minun ihana tuikkutelini oli oivallinen kuvauspaikka noille korviksille. Joten näitä vajavaisia valokuvaajan lahjoja kehittelin näiden korvisten kanssa. Ja ehkäpä jatkossakin korvikset tulee kuvattua noissa lehdissä. Outi, tarvitsisin sinun kuvaajan lahjojasi!

Aamulla lähdettiin vapputorille, jossa herkuteltiin muikuilla, munkkikahveilla ja vohveleilla. Njam! Esikoinen sitten aukaisi suunsa oivaan aikaa, todellinen lasten suusta se totuus tulee... Katsoin erään myyjän koruja, tietysti purku mielessä. No, esikoinen multa sitten tietysti asiasta kysyi isoon ääneen: äiti noitako sää ostat, että rikot ne ja saat itelle helmiä. Äitiä ja isiä alko naurattaan ja poistuminen takavasemmalle alkoi. Myyjältä onneksi taisi mennä tämä kommentti ohitse, kun oli ruotsinkielinen. Torilta tarttui tottakai metrilakua myös mukaan ja parvekkeelle ihana koriste. Tikapuut, joilla istuu kaksi oravaa.